Post by Ellen H on Jan 5, 2016 21:22:30 GMT
Sepon päiväkirja
Seppo on suuri ja lempeä jättiläinen, jonka paksun karvapeitteen alla sykkii kultainen sydän. Jykevästä, ja ehkä jopa hiukan pelottavasta ulkokuorestaan huolimatta Seppo on järjettömän kiltti ja lempeä otus.
© Kimmo Karvinen
Sepon omistaja Marja K
Itse olen hiukan päälle parikymppinen hevosharrastaja, Marja Kaataja. Olen pirteä ja hyväntuulinen monitoiminainen, mutta kaikenkarvaiset elikot ovat kuitenkin ehkä eniten omaa alani. Seppo on ollut mulla säännöllisen epäsäännöllisenä tarinaratsuna, jonka sivuja ihailen silloin tällöin ja joskus innostun kirjoittelemaankin.
Sepon hoitaja Carla
Oon Carla Martta Rautavirta, 18-vuotias naisenalku. Opiskelen merkonomiksi - tai noh, opiskelen ja opiskelen, tuo sana on ollut mulle aina ihan vieras ja kamala. Olen siis koululaisena laiska ku mikä ja luokkalaiseni ihmettelevätkin, miten mä oon enää edes kirjoilla. Joku voisikin sanoa, että "aikuistu jo, Carla" - kuten esimerkiksi äitini ja ylipäätään puoli sukua.. Luonteeltani mä olen kuitenkin ihan mukava. Ehkä jokseenkin yksinään viihtyvä ja rauhallinen, mutta oikeilla otteilla mustakin saa kyllä jotakin irti. Jos esimerkiks pyydät mua vauhdikkaalle maastoreissulle tai kesällä terassille yhille, niin mä oon jo ihan sulaa vahaa. Huumorintajua multa ei puutu ja mun kavereille mä oon lojaali ku mikä. Hevosten kanssa ja tallilla mä oon mielestäni ihan hyvä, tuun toimeen aikalailla kaikenlaisten kauraturpien kanssa enkä kitise likasistakaan tallitöistä. Maastoilusta tykkään ihan hirveesti ja oonkin oikeestaan lähinnä semmonen puskajussi. Esteet ja koulu menee, mutta mieluummin jonkun kivan tyypin ohjauksessa kuin yksin väkertäen. Oon semmonen 167cm pitkä ja melkosen hoikka, mulla on tummanruskeet lyhyehköt hiukset ja siniharmaat silmät. Pukeudun millon mitenkin, mulla ei oo erityisemmin mitään tyyliä, mutta tallille mä toki yritän valita ne kaikista huonoimmat vaatteet. Mulla on paljon korviksia ja sormuksia, enkä yleensä mutsin kehotuksistakaan huolimatta ota niitä pois tallille lähtiessäni. Pieni kerros meikkiä mulla on naamassa - aina.
Seppo on suuri ja lempeä jättiläinen, jonka paksun karvapeitteen alla sykkii kultainen sydän. Jykevästä, ja ehkä jopa hiukan pelottavasta ulkokuorestaan huolimatta Seppo on järjettömän kiltti ja lempeä otus.
© Kimmo Karvinen
Sepon omistaja Marja K
Itse olen hiukan päälle parikymppinen hevosharrastaja, Marja Kaataja. Olen pirteä ja hyväntuulinen monitoiminainen, mutta kaikenkarvaiset elikot ovat kuitenkin ehkä eniten omaa alani. Seppo on ollut mulla säännöllisen epäsäännöllisenä tarinaratsuna, jonka sivuja ihailen silloin tällöin ja joskus innostun kirjoittelemaankin.
Sepon hoitaja Carla
Oon Carla Martta Rautavirta, 18-vuotias naisenalku. Opiskelen merkonomiksi - tai noh, opiskelen ja opiskelen, tuo sana on ollut mulle aina ihan vieras ja kamala. Olen siis koululaisena laiska ku mikä ja luokkalaiseni ihmettelevätkin, miten mä oon enää edes kirjoilla. Joku voisikin sanoa, että "aikuistu jo, Carla" - kuten esimerkiksi äitini ja ylipäätään puoli sukua.. Luonteeltani mä olen kuitenkin ihan mukava. Ehkä jokseenkin yksinään viihtyvä ja rauhallinen, mutta oikeilla otteilla mustakin saa kyllä jotakin irti. Jos esimerkiks pyydät mua vauhdikkaalle maastoreissulle tai kesällä terassille yhille, niin mä oon jo ihan sulaa vahaa. Huumorintajua multa ei puutu ja mun kavereille mä oon lojaali ku mikä. Hevosten kanssa ja tallilla mä oon mielestäni ihan hyvä, tuun toimeen aikalailla kaikenlaisten kauraturpien kanssa enkä kitise likasistakaan tallitöistä. Maastoilusta tykkään ihan hirveesti ja oonkin oikeestaan lähinnä semmonen puskajussi. Esteet ja koulu menee, mutta mieluummin jonkun kivan tyypin ohjauksessa kuin yksin väkertäen. Oon semmonen 167cm pitkä ja melkosen hoikka, mulla on tummanruskeet lyhyehköt hiukset ja siniharmaat silmät. Pukeudun millon mitenkin, mulla ei oo erityisemmin mitään tyyliä, mutta tallille mä toki yritän valita ne kaikista huonoimmat vaatteet. Mulla on paljon korviksia ja sormuksia, enkä yleensä mutsin kehotuksistakaan huolimatta ota niitä pois tallille lähtiessäni. Pieni kerros meikkiä mulla on naamassa - aina.
Hoitohevostoiminta enää ainoa tapa päästä osaksi talliporukkaa.
