|
|
Post by Ellen H on Dec 2, 2015 18:50:37 GMT
Pennyn hoitovihko
Penny on persoonallinen poniruuna, jonka kanssa päivittäiset kolttoset tulevat tutuiksi. Pennyä suositellaan aktiivisen ihmisen poniksi, joka ei pelkää juosta päivät pitkät sen perässä pää kolmantena jalkana. Pähkinänkuoressa Penny on söpö poniveitikka, jota on usein verrattu Vaahteramäen Eemeliinkin. Ai miksi? Se selviää ruunaan tutustumalla!  © Inkeri / kuva © vapaasti by AK
Pennyn hoitaja InkeriInkeri on seitsemälletoista kääntyvä teinityttö, joka antaa persoonansa niin näkyä kuin kuuluakin. Joskus vähän draamaileva Inksu antaa uusille tallikavereille egoilevan tyypin kuvan, mutta loppujenlopuksi Inkeri vaan ottaa kaiken isomman kaavan kautta. Vanhoille tutuille huumorintajuista ja puheliasta seuraa, joskin pienikin sanavirhe saa tuon vetämään herneen nenään. Vauhdikas ja iloinen persoona, jonka vaaleat, sotkunutturalle kietaistut hiukset aukeavat vauhdissa tuon tuosta. Ruumiinrakenteeltaan kevyt ja siro, pituutta on kavuhäiriön takia vain reilut 142 cm, joka mahdollistaa Inkerin mielestä ihanan ponimaisilla pikkuponeilla ratsastamisen. Hevostelua on takana 11 vuotta, jolloin vahvasti estepainotteinen tyttö aloitti alkeiskurssin. Nopea oppimaan, joten taidot hioitui lyhyessä ajassa melko korkealle tasolle. Keskittyy silti puskailuun, ei ole ratsastanut 11 ikävuoden jälkeen tavoitteellisesti. Pukeutuminen on vaihtelevaa, mitään merkkivaatteita ei kyllä Inksun päällä näe. Keksii helposti juteltavaa, oli aiheena joko Inkun elämä, hevoset, tai villasukat 
|
|
|
|
Post by Tanttu on Dec 3, 2015 14:49:30 GMT
3.12.2015 - Takaisin Pulliksessa
- Etkö sä vieläkään oo raaskinut luopua tosta rotiskosta? kuulin tutun äänen kysyvän takaani keskeyttäen samalla onnistuneesti joululaulujen hyräilyni. - Tää rotisko on kuules tosi hyvä, vastaan muka ärsyyntyneenä joutuessani lujaan karhunhalaukseen, - Mihin sä luulet opiskelijalla olevan varaa? naurahdan kulmat koholla tallimestarille. - Hmph, ihan sama vanha Tonttu kun ennenkin, Nikke hymähtää virnistellen ja jatkaa vauhdilla lausettaan, - Tosta lakista päätellen se sopis paljon paremmin sun nimekseks. Ja jos en oo ihan väärässä niin sun nelijalkanen apukuski meinaa lähtee omille ajeluille, mies sanoo kurkkien kuplan suuntaan ja pelastan äkkiä kuskin paikalle eksyneen lapinporokoiran tallipihalle. Heti ulos päästyään koira juoksee häntä propellina pyörien Niken luokse ennen kuin ottaa vierelle - käskyn kuuleviin korviinsa. - Tää on Eiti, joka on nyt rauhottunut tarpeeks tallille ottamista ajatellen, esittelen mun vieressä poneja silmät suurina tuijottavan otuksen ja kävelen se vanavedessäni kentän takana häämöttävälle tarhalle Niken kadotessa ilmeisesti talon kattoa korjaamaan. Tarhan aidalla minua seisovat vastassa kaksi ruunikkoa ponia, joista toisen tunnistan Pennyksi. Silittelen molempien turpia hymyillen Eitin pistäessä maate hieman kauemmas kahdesta nelijalkaisesta. Pennyä ja Maxia koiraparka olisi kyllä kiinnostanut, mutta porokoira koki parhaaksi pysytellä kahdesta varsin kummallisen näköisestä porosta hieman kauempana. - Sitä esitetään niin viatonta nyt.., hymähdän tonttulakkiani uteliaana nuuhkivalle tähtipäiselle ratsuponille ennen kuin komennan Eitin taas seuraamaan ja kävelen kentän toisella puolella jököttävään pieneen talliin. Kovin kauaa minun ei tarvitse etsiä, kun kuulen iloista puheensorinaa taukotuvan oven takaa hiipien sen taakse. Tunnistan helposti jotain hauskaa juttua selittävän Emilin sekä Ellenin äänet. Oven vauhdilla avatessani ja jonkin epämääräisen sanatulvan tervehdyksen tilalle heittäessäni onnistun hiljentämään porukan, jotka nyt tuijottavat minua varsin järkyttyneinä. Eiti ottaa tilanteesta ilon irti kiertämällä jokaisen taukotuvassa istuvan ihmisen luona rapsutuksia kerjäämässä, kunnes käpertyy kaiken keskelle makoilemaan. - Tanttu! Sua onkin odotettu, Ellen tokenee järkytyksestä ensimmäisenä ja kävelee vauhdilla halaamaan minua ovelle Emilin vasta ilmeisesti tunnistaessa minut. Taukotupaan ryntäykseni jälkeen juutun moneksi tunniksi juttelemaan muiden tallilaisten kanssa, ennen kuin lähdemme yhdessä tuumin Maxia hoitavan Ninan kanssa hakemaan poneja harjattavaksi. - Sä oot ainakin helppo saada tarhasta, naurahdan luokseni korvat hörössä ravaavalle ruunalle muistellessani aikaisempien hoitoponieni kanssa joka kerralla toistunutta kissa ja hiiri -leikkiä. Ponin harjamartoa rapsutellen pujotan päitset sen päähän ja lähden Ninan sekä Maxin perässä kohti porttia. Juuri ennen portista ulos astumista kiepsautin riimunnarun vilkkaasti päätään pyörittävän Pennyn turvan ympärille valmistautuessani sen mitä kummallisimpiin päähänpistoihin lähteä omille teilleen. Jo muutaman sekunnin kuluttua huomaan kuitenkin roikkuvani vauhdilla Pirunpellon suuntaan yrittävän ponin riimunnarussa, mutta melko nopeasti säpäkkä otus ottaakin karjaisemastani kiellosta vaarin siirtyen kävelemään steppaavin askelein oikealle puolelleni. - Oos nyt paikallas! karjaisen pesuboksissa jatkuvasti steppaavalle ponille yrittäessäni huuhtoa sen pakkasesta huolimatta kuraisia jalkoja. Lopulta saan kaikki neljä jalkaa huuhdottua edes jollain tavalla ja talutan menohaluja täynnä olevan ruunan sen karsinaan nakaten sen eteen pienen kasan heinää, jotta edes osa hoitamisesta sujuisi vähemmän hermoja raastavasti. Vaikka mulla yleensä hyvin pitävät hermot olikin, eikä aiemmat hoitoponit olleet saaneet mua raivonpartaalle, oli Penny selkeästi ajatellut käyttää koko aikansa kaikkien ärsyttämiseen. Heiniä eteen saatuaan tähtipää kuitenkin rauhoittui kuin ihmeenkaupalla ja satunnaisesta luimistelusta sekä seinän väliin liiskaamisen yrityksestä loppuosa harjauksesta sujui paljon nopeammin ja rauhallisemmin kuin alku. Otuksen harjattuani ja pohdiskellessani tarhaan viemistä, tuli Linnea hakemaan ponia juoksutettavaksi ja siitä sainkin tekemistä loppupäiväksi ollen vielä illalla Eitin kanssa iltatallin teossa auttamassa. Karsinoita putsatessani ja Linnean kanssa joululauluja radion tahtiin hoilottaessamme en kyennyt kuin hymyilemään iloisena ja ärsyttämään joulurallatuksiin kyllästynyttä Nikkeä, joka yritti pysytellä poissa tallista karsinoiden siivouksen ajan. Täällä päässä superiloinen Ellen iloitsee siitä, kun on saanut Tantun takaisin osaksi talliporukkaa! Tarinoitasi on kieltämättä ollut ikävä! Vanhaan tuttuun malliin tämäkin oli ihana, lämminhenkisesti kerrottu ja jouluista tunnelmaa huokuva kertomus, joka laitto useammassa kohdassa hymyn huulille.
Teillä synkkasi Pennyn kanssa mitä mukavimmin, vaikka se kuten itsekin sanoit, on luonteeltaan kaukana niistä hirviöponeista, mitä olet Pulliksessa aiemmin hoitanut. Vauhtia ja vilskettä siitä kuitenkin löytyy, eikä se jäänyt sinultakaan huomaamatta. Olet kuitenkin sopivan aktiivinen ja jämäkkä ihminen Pennylle ja sait ruunan aina kerta toisensa jälkeen ruotuun.
Olipas mukava tarinanloppu. Kiitos sinulle ja Linnealle karsinansiivousavusta. Niiden suhteen ei voi koskaan olla liikaa avuksi. Ihanasta tunnelmallisesta tarinasta sinut palkitaan 12v€:lla.
Ellen
|
|
Inkeri
Lannankärrääjä
Posts: 15 
|
Post by Inkeri on Jan 14, 2016 12:07:46 GMT
 Istahdin bussin etupenkeille, ja aloin selata kännykkääni. Alunperin olin matkalla kyläkauppaan, mistä sai parhaat herkut synttäreitä varten. Sitten puhelimeeni tuli kuitenkin viesti tuntemattomasta numerosta. Mä mietin, pitäisikö kattoa koko viestiä, mutta uteliaisuus vei voiton. Onneksi! +358 45 6781 975klo. 13:45 Moikka! Sut on valittu Pennyn omaksi hoitajaksi, oot lämpimästi tervetullut tallille sitten kun kerkeet! =) Tallille kulkee vain ja ainoastaan yksi bussilinja, joka lähtee ainoana bussina Poutalan pysäkiltä. Vielä kerran, tervetuloa!
- Ellen H., Pullis (Ratsutalli Pakkopulla)
Ajatukset risteilivät päässäni kuin harvinaisen nopeasti liikkuva risteilylaiva. Hetkonen, eikös tää bussi lähtenytkin Poutalan "keskustan" ainoolta pysäkiltä..? Todistuksen muisteluuni toi bussikuskin kuulutus; "Seuraavana on vuorossa pysäkki, jolta kävelee noin kilometrin Ratsutalli Pakkopullaan, ja muutaman kilometrin kyläkauppaan", nuoren naiskuskin ääni kajahti kovaäänisistä. Irrotin äkkiä turvavyöni. Nousin alta aikayksikön seisomaan, ja pääsin livahtamaan ensimmäisenä ulos. Lisäkseni ulos asteli vain yksi tyttö, ruskeahiuksinen, mua varmaan 50 senttiä pidempi. "Moi! Ootko sä menossa Pullikseen, vai kauppaan?" kysyin arkailematta. Jouduin odottelemaan vastausta vain pikkuhetken. "Moro! Mä oon Oona, ja menossa Pullikseen. Hoidan siellä Muska - nimistä tammaa. Sä?" nuori nainen vaikutti ihan yhtä sosiaaliselta papupadalta kuin mäkin oon. "Kiva! Mä oon Inkeri, tuttavallisemmin vaan Inksu. Oon menossa Pullikseen, sain just äsken Elleniltä viestin, että saisin alottaa Pennyn hoitajana." Kilometrin odottelumatkan aikana me kerettiin kehitellä jo uus bussipysäkki aivan Pulliksen pihaan! Kirpeä pakkassää sai tiet jäätymään. Luulin, ettei auraamattoman tien lumikerroksen alla olisi jäätä, joten matkan puolessavälissä vaihdoin tahdin reippaaseen hölkkään. Luuloni olivat tosin väärät - pian puistelin Oonan hyväntahtoisen hihityksen saattelemana lumihiutaleita ratsastuspöksyistäni. "Tuolla Pullis näkyy jo!" Oona huudahti hetken päästä. Reipastin vauhtia tällä kertaa hitaampaan laukkaan. Tallipihalla jalkani tekivät kuitenkin pakollisen askellajin vaihdon. Onnistuin juuri ja juuri sutimaan itseni sisälle talliin kaatumatta. Oona tasapainotteli perässäni. Kirpeä pakkassää sai hevosetkin virkeiksi. Vahvasti Pennyltä näyttävä poniruuna kirmasi pukitellen, tarhatovereista vain toinen, suomenhevosruuna, innostui mukaan leikkiin. Kolmas ulkoilija nökötti heinäkasan luona. Penny ei ilmeisesti ollut koskenutkaan päiväheiniin, vaan aloitti syömisen kaverinsa kanssa vasta riekkumisen jälkimainingeissa. Tallissa ei ollut paljon mitään päästyäni sisälle. Yksi mies ja yksi hevonen vain, plus sitten hoitajia, tallityöntekijöitä... Ei se oo niin tarkkaa, keitä tallissa häärääjät on... Mies harjasi täplikästä, korvat luimussa nököttävää hevosta, joka näytti vilkkuvine hampainee itse asiassa aika raasulta. Kun Oona käveli hevosen luokse, naisrasistiksi osoittautunut, Muskaksi ristitty hevonen yritti näykkäistä väistyvää Oonaa. "Moi! Oletko sä Inkeri?" luultavasti Ellen tuli kysymään. "Moikka! Ja juu, olen. Onko Penny se, jolla on tarhakavereina suomenhevonen ja hauskannäköinen poni?" kysyin. "Jooo, jos se suomenhevonen ei ole voikko. Mä olen Ellen, ja omistan tallin. Tuo tuossa on Linnea, meidän tallityöntekijä. Muskan mieshoitaja on taas Nikke. Jos se alkaa naljailemaan turhaan, sille saa kyllä pistää luun kurkkuun", Ellen sanoi, viimeisen lauseen kuiskaten. "Okei! Mä voin varmaan mennä hakeen Pennyn sisään?" arvuuttelin. "Jep, voit sä. Sen karsina on tuo tuossa", Ellen osoitti karsinaa, jonka ovessa oli kyltti, jossa luki tussilla "Penny". Nappasin tallista riimunnarun ja Ellenin tarjoaman riimun. "Muista sitten, että Penny saattaa kaahottaa varsinkin pakkasella innokkaasti ohi!" Ellen muistutti vielä. Ulkoistin itseni takaisin poskia nipistelevään, viimalla varustettuun pakkaseen. Tarvoin lumihangessa. Tarhoille vievä polku oli luminen, muu piha taas täynnä peilijäätä. Täytyi varoa, ettei liukas tallipiha onnistuisi altistamaan mua pienille tapaturmille. Penny tunki päätänsä innokkaasti syliin, joten kiinnisaamisessa ei ongelmia ilmennyt. Penny tosin nosteli riimua laittaessa päätään, mutta antautui hetken päästä. Napsautin vielä riimunnarun kiinni riimuun ja sitten menoks! Avasin tarhan portin, ja talutin Pennyn sieltä ulos. Pidin porttia sulkiessani narun aika tiukalla, Ellenin muistutuksen vuoksi. Severiksi ja Maxiksi osoittautuneet hevoset jäivät katselemaan päät pystyssä menoamme, mutta jatkoivat pian ruokailuaan. Talliin päästyämme sain heittää Pennylle vielä pikkupaalin heinää. Penny alkoi mutustamaan heiniä tyytyväisenä. Jätin ponin hetkeksi ruokatauolle. Ellen sano, että voisin tutkia tallia ihan rauhassa. Lähdin pienelle kiertoajelulle. Lopulta löysin tieni takaisin Pennyn karsinaan. Söpö poniruuna katseli mua lämpimillä, ruskeilla silmillään, joista näkyi epäilyttävästi pientä syyllisyyttä. Lopulta huomasin tyhjän riimunpaikan. Kurkkasin sisälle paksulti kuivitettuun karsinaan. Tirskahdin, ja rapsutin hämmästynyttä Pennyä, joka ei tainnut tajuta, mitä tapahtui. Ekaksi tiputtaa luvattomasti riimunsa karsinan pohjalle likaantumaan, ja sitten saa rapsutuksia... Nostin riimun karsinasta, ja puistelin siitä kuivikkeet pois. Laitoin sen koukun sijasta Pennyn päähän, ja kietaisin ponin vetosolmulla kiinni. Taputin lumen peittämää talvikarvaa. Ikkunasta ulos katsoessani näin, että lumihiutaleita leijaili hiljalleen maahan. Olispa ollut samanlainen sää jouluaattonakin, jolloin olin joutunut katselemaan jo hoitajan saanutta Pennyä haikailevasti.. Metsästin Pennyn harjapakin käsiini, ja aloin harjaamaan tyytyväisenä lumihiutaleita pois. Pennyn silkkinen talvikarva oli kuin luotu pieneen halituokioon, eikä huomionkipeä Penny pistänyt lainkaan pahakseen. Kaviot tuli putsattua ja niin edelleen. Viihdyin tallilla iltaruokintaan asti, jolloin sain antaa Linnean tarjoaman määrän ruokaa Pennylle. Lopuksi vielä hyvänyon pusu, ja kotiin lukioaamuun valmistautumaan. Kokeisiin lukeminen jäi aika vähälle, mutta talli voittaa aina! Kotiinlähtö kyllä vähän viivästyi - Penny nappasi tuulitakkini hupun irti, ja antoi sen vasta vartin pyörimishipan jälkeen! #1 hm, Penny ja tyyppi
// Edit, väsäsin tällasen kannen vielä Pennylle 
Aluksi ihan pakko pahoitella, mitenkä kauan minulla onkaan mennyt lukea ja kommentoida tämä hoitotarina. Tätä ei ole yhtään tyylistäni, mutta varmastikin jo luit taukotuvan puolelta, ettei irl-asiani ole viime aikoina mennyt ihan, miten sen nyt sanoisi, putkeen. Nyt ollaan kuitenkin back ja kovin tarinanjanoisia. Ihana päästä lukemaan taas näitä!
Aluksi suuri, suuri plussa jo otsikon itse tekemisestä + Pennyn hoitokirjan kannesta (josta muuten "vanhana" ekstratehtävänä napsahtaa lisäpisteitä 3v€:n verran tilillesi). Ensimmäinen tallipäivä sujui mukavasti osaltasi ja tutustuit mukaan tahtiin tallilaisiin. Olet muutenkin päässyt (jo taukotuvankin puolella) hyvin ja nopeasti osaksi talliporukkaa ja se on kiva juttu se! <3 Olen myös todella iloinen, että sinulla on riittänyt aktiivuus esim. taukotuvan virikkeiden (/viestiketjujen) tekoon, niitä on aika kiva bongailla tehdyiksi muidenkin puolesta kuin vain omasta!
Pähkinänkuoressa oiva aloitus. Minä, Penny ja Pullislaiset olemme iloisia saatuamme sinut osaksi hoitajapoppoota! Virtuaalirahaa tästä tipsahtaa 16v€ + kannesta 3v€.
Ellen |
|
Hoitohevostoiminta enää ainoa tapa päästä osaksi talliporukkaa.
