Frutin hoitovihko

6.12.2015 - Ensimmäinen hoitokerta
"Hyrrr, onneksi saan pian sen ajokortin", hytisin kun kävelin kohti bussipysäkkiä mennäkseni pitkästä aikaa Pullikseen. Olin enempi kuin onnellinen, että olin huomannut tallin uudelleen aukaisu ilmoituksen netissä. Samantien olinkin soittanu Ellenille, että oisko mulle sopivaa hoitohevosta ja olihan siellä! Olin intopiukeana menossa tapaamaan suomenhevosruuna Fruttia, jota Ellen kuvaili ongelmahevoseksi. Sain siis varautua ties minkälaisiin kommelluksiin, ainakin uskoin niin.

Parinkymmenen minuutin bussimatka meni kuin siivillä, ihme kyllä yleensä kun odotin jotain mieluista tapahtuvaksi kaikki tuntui matelevan. Hyppäsin bussista ulos, ja lähdin kävelemään lyhyen matkan Pullikselle. Pian olikin tallin pihassa ja pistin musiikit paussille ja suuntasin suorilta talliin etsiskelemään Elleniä. Pian löysinki naisen oleskeluhuoneesta lueskelemasta päivän Kalevaa. "Jaahas, täällä sitä vaan laiskotellaan!", huudahdin kun astuin ovesta sisään. "Eepu! Mä aattelin et tuut vasta iltapäivästä, ihanaa nähdä", Ellen hymyili minulle iloisesti ja tuli halaamaan mua. Halasin naista takaisin ja vaihdoimme nopeasti kuulumiset sekä kerrottiin tilannepäivitykset. "Nonnii, missäs se ongelmahevonen on? Voisin mennä tsekkaan kuin pahasti menetän hermoni sen kanssa", kysäisin omistajattarelta. "Kolmos tarhasta löytyy Popin kanssa, meeppä vaan sinne katteleen josko saisit sen kiinni. Ota Poppi kans samalla sisään, Tanttu meinas tulla tunteroisen päästä tallille", Ellen ohjeisti. "Jees, taidan eka ottaa pelkän Popin sisälle ja meen sit katteleen josko se Frutti tulis kans", sanoin ja lähdin suuntaamaan kohti tarhaa.

Molempien riimut ja narut oli jätetty tarhan portille, missä mua olikin vastassa ruunikko islanninhevonen. Sain Popin helposti kiinni ja vein sen talliin, ja matkasin iso porkkana arsenaali mukanani tarhalle. Frutti käänsi meikäläiselle heti persauksensa ja käveli tarhan nurkkaan näyttämään erittäin hapanta naamaa. "Nonii, tulehan poika tänne", kujersin hevoselle ja katkaisin porkkanan samalla kun kävelin hitaasti kohti hevosta. Frutti vain painoi korvat täysin niskaan kiinni ja paino päätään alemmaksi, hieman heilutellen sitä puolelta toiselle. "Emmä sua pelkää, turhaan yrität", sanoin tomerasti suokinrääpäleelle ja lähdin kävelemään kohti. Frutti ei ilmeisesti tästä oikeen diggaillut ja ravasi ehkä hivenen vaarallisen läheltä minua ohi samalla koittaen näykätä kädestä. Onneksi olin varautunut tähän ja väistin nopeasti hampaita. Tätä piiri pieni pyörii-leikkiä jatkettiinkiin sitten seuraavat puoli tuntia, kunnes päätin vain istahtaa tarhan reunalle ja katsella miten Frutti suhtautuu siihen. Nakkelin porkkanan palasia ruunalle, joten se pikkuhiljaa alkoi tulemaan lähemmäksi ihan huomaamattaan. Pian Frutti olikin päätynyt tarpeeksi lähelle ja sain napattua sitä etutukasta kiinni. Samantien ruuna lähti peruuttamaan mutta pysyin mukana ja sain laitettua sille riimun päähän ja narun kiinni. Lähdin vetämään hevosta perässäni kohti tallia. Lyhyeen matkaan saatiinkin kulumaan kymmenen minuuttia, hevosen stoppailessa kokoajan, mutta houkutus porkkanasta sai Frutin sitten loppujen lopuksi tulemaan perässäni talliin.

"Jaahas, ei sulla mennytkään niin kauan tuon ääliön hakemiseen", kuulin tutun miehen äänen takaani. "Moi Nikke", sanoin miehelle ja vedin Frutin karsinan oven kiinni. "Mitäs sulle kuuluu nykyään?", Nikke kysyi virnistellen. "Mitäs, ei sen erikoisempaa. Oma kämppä, ja kohta on ajokorttikin", sanoin kun kävelimme kaksilahkeisen kans kohti varustehuonetta hakemaan Frutin hoitopakkia. "Jeps, hyvä että elämä rullaa. Mä painunki tästä töihin", Nikke sanoi ja paineli ulos tallista. Mä suuntasin takaisin Frutin karsinalle, jossa oli hevosen takapää suoraan vastassa. "Voi herranjumala, sun kanssas", ärisin Frutille ja rapisuttelin karsinan edessä olevaa herkkupussia jotta herra viitsisi kääntyä. Onneksi ruuna on ilmeisen perso kaikelle hyvälle, joten se kääntyikin heti ja käytti jopa korvia pystyssä hetkellisesti. Nappasin ruunaa päitsistä kiinni ja raahasin sen perässäni käytävälle, missä kiinnitin ruunan molemmin puolin. Tällä kerralla uskoin Ellenin varoitusta että Frutti on parempi hoitaa kiinni laitettuna, olin monta kertaa aiemmin saanut maistaa hammasta ja kaviota, koska en ollut uskonut varoituksia. Suomenhevonen näytti vahvasti hapanta naamaa koko hoitamisen ajan, ja koitti näykkästä heti jos olin sopivan välimatkan päässä. Muutaman kerran sainkin hampaasta jolloin tallikäytävällä raikasi kirosanojen litania. Kavioitakin sain väistää vähän väliä. Olin juuri putsaamassa kavioita, kun Frutti upotti hampaani persaukseeni. "AI JUMALAVITA, VEETUN KAAKKI JOUVUT NIIN MAKKARATEHTAALLE KOHTA!!!!!", huusin ja kuulin takaani naurua. "Kuka perhana uskaltaa nauraa", ajattelin ja käännyin ympäri. "Moi vaan", kuului kahdesta suusta kun käännyin ympäri. Tanttu oli saapunut tallille yhtä aikaa Ninan kanssa. "Ai hei, olin jo valmis kuristamaan jonkun ku kuulin teijän naurun", sanoin hieroen takamustani, varmana tulisi hyvät mustelmat tästä. "Hain Popin sisälle samalla kun otin Frutin. Tainno siis ennen ku alotin hippasleikin ton metukan kanssa...", sanoin kihisten kiukusta. "Jees, eipähän tartte ite hakea sitä. Tosin ei mua Popin hakeminen haittaa, Frutti vaan tuppaa vähän hirvittään ku se on niin...", Tanttu sanoi lauseen hiljentyessä loppua kohti. "Kusipää? Persereikä? Idiootti?", ehdotin ruunaan sopivia vaihtoehtoja. "Niitä kaikkia", ehätti Nina vastaamaan ennen Tanttua. "Nina on oikeessa!", Tanttu sanoi ja poistui sen jälkeen hakemaan hoitohevosensa harjapakkia. "Mäki lähden tästä hakemaan Maxia sisälle. Nähellään!", Nina huikkasi kun poistui tallista. Meikäläinen suuntasi hakemaan Frutin suitsia ja satulaa. Sain ihme ja kumma varustettua ruunan kohtuullisen helposti, mitä nyt pientä pullistelua oli kun satulavyötä koitin kiristää, mutta kun tuuppasin Fruttia polvella hellästi mahaan päästi ruuna ilmat pihalle ja sain kiristettyä vyön sopivalle. Suitset sain helposti ujutettua ruunalle, kunhan vain lämmitin kuolaimet huolella.

Kentälle päästyäni tarkistin vielä satulavyön ja säädin jalustinhihnat suurinpiirtein sopivan mittaisiksi. Ponnistin selkään ja sain hieman vielä säätää jalustinhihnoja, jonka jälkeen kehotin Fruttia lähtemään liikkeelle. Ajattelin tänään vain vähän testailla millainen Frutti on ratsastaa, joten alkukäyntien jälkeen pyysin ruunalta ravia. Ilahduin kun tajusin, että herra onkin sangen miellyttävä ratsu. Olihan Ellen toki minulle kertonut että osaavalla ratsastajalla Frutti kyllä tekee mitä pyydetään. Tein ravissa temmonvaihteluita, voltteja, ympyröitä ja muutaman suunnanvaihdoksen. Sainkin ruunan yllätykseni rentoutumaan niskasta ja hakemaan peräänantoja, ilmeisesti taitoni eivät olleetkaan niin ruosteessa vaikka viimeisimmästä kerrasta hevosen selässä oli jo jonkin aikaa. Ravailin vielä hetken, ja hidastin käyntiin. Tein käynnissä muutaman kerran pohkeenväistöjä ja treenailin asettamisia kulmissa. Tein vielä samat tehtävät ravissa, jonka jälkeen nostin laukan. Laukassa tein ihan perusasetuksia, voltteja ja ympyröitä. Laukkailin muutaman kierroksen kumpaankiin suuntaan, jonka jälkeen kävelin Frutin kanssa loppukäynnit.Päästyäni takaisin talliin, oli Ellen juuri aloittamassa kello kahdentoista päiväruokien jakamista. "Noh, miltäs se Frutti vaikuttaa?", nainen kysäisi hymyillen. "Ihan kivahan tää on, vaikka kuspäisyyttä näemmä löytyy", sanoin ja taputin ruunaa kaulalle samalla kun laitoin sille päitset suitsien päälle ja kiinnitin sen käytävälle. "No ompa kiva, saatiin meidän ongelmallekkin näemmä sitten pysyvä hoitaja", Ellen naureskeli. "Jep! Mä voin nakata tälle sit päiväruuat tarhaan kun vien sen takaisin", sanoin Ellenille kun tämä oli menossa ovea kohti. "Selvä, kiitoksia. Ruuat onki tossa karsinan edessä", nainen sanoi ja poistui tallinovesta jakamaan muille ruuat. Otin ruunalta varusteet pois päältä, jonka jälkeen harjailin hevosen läpi pikaisesti. Tarkistin vielä kaviot, ettei niihin ollut jäänyt kiviä. Tällä kerralla olin hieman varovaisempi ja nostin kavion niin että olin kylki turpaa päin, jotta näkisin jos Frutti päättää yrittää upottaa hampaansa minuun. Selvisin ilman toisia hampaiden kuvia takalistossa ja nappasin Frutin karsinan edestä heinät, ja irrotin ruunan käytävältä. Herra seurasi minua ilmeisen tyytyväisenä siitä, että pääsee takaisin tarhailemaan ja ruokaa. Jätin Frutin tarhaansa syömään heiniään tyytyväisenä. Kävin vielä sanomassa kaikille heipat ja suuntasin sitten kohti bussipysäkkiä.

Ah, miten ihana ja pitkä hoitotarina! Sinun kirjoituksia onkin ollut ikävä. Kiva kuulla että sinäkin olit mielissäsi Pulliksen paluusta. Pakko sanoa, että ihan yhtä mielissäni olen minä sinun paluusta hoitajapoppooseen. Ihan mahtavaa, että olemme saaneet kasaan taas upean porukan niin vanhoja kuin uusiakin kasvoja. Hyvä tästä tulee, sen uskon!

Tallilla oli taas paljon vanhoja tuttuja ja pitkästä aikaa kohtaaminen sujui lämpöisin tunnelmin. Erityismaininta siitä, että osaat hurjan hyvin elävöittää tarinaa puheenvuoroilla. Siitä olen toisin tainnut sinulle jo aiemminkin sanoa. Tarinoita vain on todella mukava lukea ja jokaisella tulee ns. "persoonallisuus" paremmin esille kun jokaisella on jotakin sanottavaa.

Frutin kanssa ensikohtaaminen sujui suhteellisen hyvin, vaikka sanojasi lainaten ruuna osaa tosiaan ollu kusipäämäinen. Maltti on valttia ja kärsivällisyys palkitaan, näin uskon vahvasti. Loppupeleissä teillä sujui kuitenkin mukavasti, vaikka ruuna osaltaan antoikin niin etu -kuin takapään kuulua. Ihanaa kun sinäkin olet palaillut takaisin. Jään innolla odottamaan sinun ja Frutin suhteen edistymistä ja mitä kaikkea tulevaisuus tuo tullessaan. Ihanasta ja pitkästä ensitarinasta sinut palkitaan 16v€:lla.

Ellen