|
Post by Ellen H on Dec 2, 2015 18:53:34 GMT
Lolan hoitovihkoLola on pikkiriikkisestä koostaan huolimatta jokseenkin jopa pelottava poni. Sillä on vahva oma tahto, eikä se epäröi näyttää sitä. Tempperamenttia siltä löytyy vaikka muille jaettavaksi asti, siksi tamman kanssa saa ja pitääkin pysyä lujana. Pään päälle sen päästettyään elämä ponin kanssa on yhtä sanonko mitä. © Jenni / kuva © vapaasti by AKLolan hoitaja JenniHei! Olen Jenni Huhtala, 17-vuotias nuori nainen. Tahtoisin pitkästä aikaa oman hoitoponin, ja valinta osui tällä kertaa Lolaan. Olen pienikokoinen ja sisukas, joten poni kuulosti minulle sopivalta Punaiset hiukseni ovat yleensä sotkuisella nutturalla pään päällä, ja pukeudun lähinnä tummahkoihin huppareihin. Pidän kentällä pyörimisen lisäksi paljon myös maastoilusta, toivottavasti myös Lola on asiasta samaa mieltä!
|
|
|
Post by Jenni on Dec 7, 2015 18:06:14 GMT
Vatsanpohjassani oli perhosia, kun pyöräilin kohti Pulliksen kauempana häämöttävää tallia. Tänään mun olisi määrä aloittaa shettistamma Lolan hoitajana. Tallia lähestyessäni huomasinkin pienen, pyöreän mustan ponin tarhailemassa tumman puoliverisen seurassa. Parkkeerasin pyöräni ulkorakennuksen seinustalle, ja astelin sisälle kodikkaasti hevosilta ja heinältä tuoksuvaan talliin etsimään Elleniä. Ellenin satulahuoneesta löydettyäni ja esittäydyttyäni suuntasin tarhoille. Olin ottanut mukaani pienen porkkanan, jonka toivoin auttavan ponin kiinni saamisessa. Portinpielestä nappasin mukaani sinertävän riimun ja samansävyisen narun, ja lähdin metsästämään Lolaa kaverinsa seurasta. Porkkanan huomattuaan ponitamma antoi yllättävänkin hyvin kiinni - olin odottanut isompaakin show'ta! Fida jäi hieman huutelemaan kaverinsa perään, mutta ehkäpä sekin kohta rauhoittuisi, olihan sillä näköetäisyydellä muitakin hevosystäviä. Lola asteli topakasti ja suhteellisen kiltisti vierelläni, vaikka yrittikin välillä kiilailla eteeni. Juttelin ponille tämän tästä, ja pienet korvat hörössä tamma kuunteli minua tarkkaavaisesti. Talutin Lolan karsinaan, jonka eteen olin jo hetki sitten tuonut harjaustarvikkeet. Sidoin Lolan kiinni mutta niin, että se yhä ylsi syömään sen eteen asetetusta heinäkasasta. Aloitin harjaustuokion kumisukaa käyttelemällä, ja tamma näytti nyrpeää naamaa. Ainoastaan harjamarron alta löytyi kohta, jonka rapsuttelusta Lola näytti toden teolla tykkäävän - se nautiskeli ja venytti ylähuultaan näyttäen pikkuiselta norsulta! Kavioiden puhdistuksen suhteen oli aluksi erimielisyyksiä, mutta hetken tiukan neuvottelun jälkeen Lola antoi periksi ja nosti kinttunsa. Kun olin tyytyväinen Lolan ulkoiseen olemukseen, päätin vielä käväistä sen kanssa kentällä. Olin ajatelllut leikkiä ponin kanssa muutamaa Parellin Seitsemästä leikistä! Ensimmäiseksi leikimme Friendly Gamea. Siinä hevosta täytyy saada koskettaa joka puolelta ilman, että se yrittää välttää kosketusta. Lolan kanssa ongelmaksi osoittautuivat korvat sekä mahan alunen. Jonkin ajan kuluttua poni antoi kuitenkin näistäkin paikoista itseään koskettaa, ja palkitsin sen taskuni pohjalta löytämälläni porkkanalla. Seuraavaksi leikimme vielä Porcupine Gamea, jonka tarkoituksena on opettaa hevosta väistämään painetta joka suuntaan. Tämä harjoitus sujui meiltä melko hyvin, ja saatoin olla varsin ylpeä Lolasta. Ollessamme juuri lähdössä kentältä, huomasin aitaan nojailevan Ellenin. - Teillä näytti menevän kivasti! Hei, mul on tuolla oottelemassa mun ystävä Ulla, jolla on tallillinen hevosia kotonaan. Sinne oli kuulemma syntynyt puoliverivarsa ja ollaan just lähdössä kattoon sitä. Et haluis tulla mukaan? Ellen kysyi katsoen minua kysyvästi. - Joo tottakai, voin mä lähtee! Nakkaan vaan eka tän ponin tästä pihalle, lähetään sitten? Kysyin samalla Lolaa rapsutellen. Ellen nyökkäsi, ja minä otin ponin kanssa rintamasuunnan kohti tarhoja. Portilla otin Lolan riimun pois, ja se lähti välittömästi pientä, söpöä pukkilaukkaa hypellen kohti keskempänä tarhaa seisoskelevaa Fidaa. Ullan tallille saavuttuamme nainen ohjasi meidät upeaa tallirakennusta kohti. Viimeisessä karsinassa seisoi hiukan uupuneen mutta ylpeän oloinen punarautias tamma, ja sen jalkojen juureen katsoessani henkäisin ihastuksesta. Emänsä värisellä tammavarsalla oli kaunis rengasläsi, ja pitkät silmäripset korostivat suuria, suloisia silmiä. Meidät nähdessään varsa nousi uteliaana ylös, ja tuli heti katsomaan keitä oikein olimme. Emätamma ei juurikaan näyttänyt välittävän vieraista, sitä kiinnosti lähinnä heinäverkkonsa sisältö. Ulla raotti karsinan liukuovea, jotta pääsimme rapsuttelemaan varsaa. Pikkuhevonen oli varsin kesyn ja ystävällisen oloinen - mistä ikinä rapsuttikaan, varsasta näytti aina tuntuvan kivalta! Tovin varsaa ihailtuamme lähdimme vielä katsastamaan tallin muita hevosia, jotka olivat nekin upeita. Takaisin Pullikseen saavuttuamme jutustelimme Ellenin kanssa hetken, ennenkuin lähdin itse pikkuhiljaa polkemaan kotiani kohti. ps. Suoritin tarinalla ekstratehtävän! Aivan ihana ensimmäinen hoitotarina! Mahtavaa myös nähdä, että porukka suorittaa ekstratehtäviä. Lolan kanssa teillä sujui mitä mukavimmin ja harjoituksianne oli mielenkiintoista seurata vierestä. Ne sujuivat yhtälailla hyvin ja jään innolla seuraamaan sinun ja Lolan suhteen edistymistä.
Kiva kun lähdit Ullan tallille mukaan. Syntynyt varsa oli kyllä mitä suloisin tapaus! Muistan kuin eilisen päivän kun meidän pikku Erica syntyi. Se oli niin pieni ja siro. Ja pörröinen. Nyt siitäkin on kasvanut jo menevä, vahvatahtoinen nuori poni.
Oikein ihanasta ensitarinasta saat 12v€ + 3v€ ekstratehtävän suorittamisesta. Vielä kerran, tervetuloa hoitajaksi Jenni!
|
|
jenni
Talliorja
avatar © jenni
Posts: 14
|
Post by jenni on Dec 9, 2015 19:15:13 GMT
Epäonnistumisten kautta voittoon"Hiton poni!" ärähdin itsekseni syljeskellessäni kentän mutaa suustani, samalla seuraten katseellani ympäri kenttää ompelukonelaukkaa baanaavaa ponia. Ensimmäinen ratsastuskerta Lolalla oli alkanut lupaavasti, mutta heti ravia pyytäessäni oli ponin takapää ja sitä mukaa myös minä lentänyt kentän kuraisimpaan kohtaan kuin leppäkeihäs. No, turha tästä kai Lolaa oli syyttää, itsepä en ollut varautunut. Samassa kuulin selkäni takaa naurua. "Täytyy kyl sanoo et toi mutanaamio on aika komee, liittyyks toi jotenkin niihin naisten kauneushoitolajuttuihin?" Nikke kysyi samalla ärsyttävästi virnuillen. "No hekoheko, ootpa vitsikäs!" huudahdin hymyäni pidätellen - kieltämättä tilanne näytti varmasti aika hullunkuriselta. "Haluisitko olla kiva ja auttaa mua ottamaan ton poninretaleen kiinni? Must tuntuu et se ei ehkä suosiolla haluu takas töihin nyt kun pääs musta eroon", sanoin aitaan nojailevalle tallipojalle. "Mitenkähän ois, voi olla että tyydyn katselemaan vierestä kun kurahirviö juoksee miniponin perässä", Nikke vitsaili kuitenkin samalla jo kentän aitojen välistä kumartuen. Yhdessä tuumin saimme Lolan kiinni, vaikkei poni millään olisi halunnut joutua uudestaan vangituksi. Nikke piteli lurjusta vielä kiinni sen aikaa, että pääsin itse kipuamaan satulaan. Minun ja Lolan jatkaessa työskentelyä puhtaalta pöydältä, lähti poika omiin hommiinsa talliin. Pidin ponin kokoajan kuulolla, ja kohta se yllätyksekseni kaartoikin lyhyen kaulansa kauniisti ja alkoi tehdä töitä myös takaosallaan. "Hyyvä, hyvä.." kehuin Lolaa välillä rapsutellen sen kaulaa sisäkädelläni, jotta poni pysyisi rentona. Kohta uskaltauduin pyytämään shettistammalta uudestaan ravia. Pidin ohjastuntuman kokoajan napakkana, mutta samalla varauduin mahdollisiin uusiin pukkihyppyihin. Nyt Lola tyytyi yhteen pieneen sivuloikkaan, mutta keskittyi kohta taas apuihini. Teimme ihan vaan ympyröitä, temponvaihteluita ja käynnissä myös muutamat väistöt. Lopuksi päätin ottaa vielä laukkaa. Annoin Lolalle topakat laukka-avut, ja pieni, musta ohjus lisäsi vauhtia kuuliaisesti. Ensimmäiset askeleet olivat minulle aikamoista hyppyytystä, mutta kun askeleiden rytmiin pääsi mukaan, pysyi istuntakin tasaisempana. Laukka onnistui molempiin suuntiin yllättävän hyvin, ja saatoin olla varsin ylpeä Lolasta. Talliin palatessamme olivat monet muutkin tulleet hoitamaan ja liikuttamaan hoidokkejaan. Moikkasin Lolan viereisessä karsinassa Fidaa hoitavaa Riellaa, jonka kanssa jutustelimmekin pitkät pätkät hevosten hoidon lomassa. Ulkona oli ollut jo jonkin aikaa pilkkopimeää, joten emme veisi hevosia enää takaisin ulos. Lola oli hionnut hiukan, joten lähtiessäni heitin sen selkään hieman haalistuneen vaaleanvihreän fleeceloimen. Loimen alanurkassa oli karikatyyri-tyylisesti piirretty kuva ponista, joka pukittaa iloinen virne turvallaan. Hymähdin, sillä kuva sopi varsin hyvin tämän päivän ratsastusten alkumetreihin. Lolan hoidettuani suuntasin oleskelutilaan syömään eväitäni, ja samalla odottelemaan pian saapuvaa kyytiäni kotiin. Taaskaan ei ole vilinää ja vilskettä Pulliksen kentältä uupunut! Ihanaa kun ratsastit Lolan kunnolla, etkä antanut vastoinkäymisten lannistaa. Vauhtia riitti, kuten kuraa niin ponissa kuin ratsastajassakin, mutta hienosti ja sinnikkäästi jatkoit menoa. Hyvä kun nousit putoamisen jälkeen takaisin satulaan ja näytit Lolalle rohkeasti mistä kana pissii. Menohan alkoi pikkuhiljaa näyttämään jopa siedettävältä ja laukannostoissa (molempiin suuntiin, wuhuu!) saattoi olla jo ylpeäkin ponista. Kertakaikkisen mukava tarina jälleen, josta tilillesi tupsahtaa 13v€.
Ellen
|
|
jenni
Talliorja
avatar © jenni
Posts: 14
|
Post by jenni on Dec 13, 2015 16:30:51 GMT
13.12.2015 - Jouluista puuhastelua
Tänään me otettais Lolan kanssa rennosti. Ulkona oli jäätävän kylmä, mutta suuntasin reippaasti hakemaan Lolaa tarhasta. Poni oli juuri kieriskellyt lumihangessa, joten se ei ollut likainen. Tallin pihalla huikkasin Popin harjaa setvivälle Tantulle: "Heloou! Me käydään tän palleron kans pienellä kävelyllä ihan maastakäsin tuol metikössä, et jos joku kysyy missä ollaan ni sano et happihyppelyllä!" Tanttu nosti katseensa islanninhevosruunan harjasta ja huusi takaisin "Juu, pitäkäähä hauskaa!"
Suuntasimme Lolan kanssa maastopolulle. Lola kipitti topakasti perässäni, ja katseli tarkkaavaisesti polun yli kipittävää oravaa. Retkellä kului reilu tunti, sillä kävelimme Lolan kanssa ihan rauhassa, ilman minkäänlaista kiirettä. Takaisin Pulliksen pihalle saapuessani huomasin talon ikkunaa availevan Ellenin. Kurtistin otsaani, kun huomasin sisältä tulevan hieman palaneen käryä. "Mistä toi haju tulee?" kysyin Elleniltä taloa ohittaessamme. "Me vähän innostuttiin leipomaan Ninan, Emilin ja Oonan kans" Ellen vastasi pyyhkäisten jauhoisella kädellä otsaansa. Taustalla huomasin pipareita muotoilevat hoitajatytöt sekä täyttä häkää piparitaikinaa kitusiinsa vetävän Emilin. "Voin tulla kohta auttaa, kunhan eka vien Lolan takas tarhaan" sanoin Ellenille. "Kiitti, apua täällä tarvitaankin. Yks pellillinen paloi jo", Ellen irvisti ja katsoi mustia, savuavia pipareita takanaan.
Astuin sisälle taloon ja otin rintamasuunnan kohti keittiötä. Aloin muotoilla pipareita Oonan ja Ninan apuna, ja samalla juttelimme tulevista pikkujouluista. Hetken päästä Tanttukin saapui sisälle, ja Ellen määräsi meidät koristelemaan taukotupaa Oonan ja Ninan jäädessä pipareiden kimppuun. Ellen antoi meille kaksi joulukoristeita sisältävää isoa pahvilaatikkoa, joiden kanssa lähdimme vaappumaan taukotupaa kohti.
Taukotuvan koristelu oli mukavaa puuhaa, ja aika kului nopeasti. Kun koko huone viimeinkin oli viimeistä nurkkaa myöten koristeltu, lähdimme talolle hakemaan itse tuomaria, eli Elleniä, paikalle. Sisällä talossa oli piparitkin jo saatu valmiiksi, ja koko porukka lähti mukaamme taukotupaa katsastamaan.
Koristelumme oli Ellenin ja tyttöjen mukaan onnistunut hienosti, ja Emilinkin mielestä huone näytti nyt paljon hauskemmalta kuin yleensä. Kello oli jo paljon, ja Lolaa tervehdittyäni lähdin skootterillani huristelemaan kotia kohti.
// ps. Suoritin ekstratehtävän! Ah, mitenkä ihana jouluinen tarina jälleen! Näitä on kyllä enemmän kuin ilo lukea. Teidän hoitajien ansiosta olen päässyt virittäytymään joulutunnelmaan oikein kunnolla, heh! Tykkään myös kovasti puhetyylisestä kirjoitustavastasi. Osuu ja uppoaa, kieltämättä!
Tallipäivä sujui rattoisissa tunnelmissa ja taukotuvassa riitti koristelua. Kiva kuitenkin, että ennätitte Lolan kanssa reilun tunnin maastoretkelle ennen "työntekoa". Talviset maastot ovat mitä oivin paikka rentoutua ja unohtaa joulustressi, josta tosin Pulliksen poppoolla ei taida olla tietoakaan. Kiitokset avustasi taukotuvan suhteen, siitä tuli paitsi Emilin, myös koko tallin porukan silmään oikein tunnelmallinen ja hauskannäköinen huone, jossa kelpaa huomenna vietellä pikkujouluja!
Ihanasta joulutarinasta saat 11v€ + 3v€ ekstratehtävän suorittamisen johdosta.
Ellen
|
|
jenni
Talliorja
avatar © jenni
Posts: 14
|
Post by jenni on Jan 6, 2016 12:37:33 GMT
6.1.2015 - Loppiaisen ratsastelut"Huh, tuollahan jäätyy seisaalleen!" huudahdin tallissa Samua puunailevalle Tintille. "Jep, mittari sano et siel ois -29 astetta pakkasta", sanojensa tueksi hampaitaan kalisutteleva ja hytisevä nainen virkkoi. Nappasin Lolan riimun ja riimunnarun sen karsinan edestä, ja lähdin lämmin huivi silmiin asti nostettuna kävelemään kohti hoidokkini, Fidan sekä Pandan tarhaa. Hevosille oli nakattu aitaukseen kuusi, jota ne jäystivät ahneesti portin alalangan avatessani. Lola antoi hyvin kiinni - ilmeisesti ponilla oli paksusta karvasta huolimatta hieman kylmä -, ja lähdimme kohti lämmintä tallia. Tänään mä olin ajatellut liikuttelevani Lolan ihan kevyesti ilman satulaa. Kiinnitin ponin käytävälle, ja aloin harjata paksua talviturkkia pitkin vedoin. Lola oli vähän nyrpeän oloinen, mutta kahdelta puolelta kiinni ollessaan se ei päässyt näykkäisemään mua sen kanssa puuhaillessani. Pienistä kavioista tilsat paukuteltuani käväisin varustehuoneessa hakemassa Lolan suitset. Nostin riimun ponin kaulalle, ja hetken kuolaimia lämmiteltyäni sujautin ne ponin suuhun. Hihnat kiinnitettyäni nappasin lattialta kypäräni ja varmuuden vuoksi vielä raipankin - sitten olimme valmiit. Nousin Lolan selkään käytännöllisesti katsoen ihan vain nostamalla jalkani sen selän yli ja istahtamalla ponin lämpöiseen selkään. Hymähdin - jos Nikke olisi ollut näkemässä tuon, olisi miehen suusta varmasti irronnut jokin hyväntahtoinen letkautus. Kannustin Lolan käyntiin, ja pieni tamma lähti tepsuttamaan uraa pitkin korvat kerrankin hörössä. Alkukäyntien jälkeen otin ohjat tuntumalle ja aloin asetella ponia ulos ja sisälle. Lola tuntui aluksi vähän kankealta, eikä oikein suostunut kunnolla taipumaan. Kohta tunsin sen alkavan vertyä kaulastaan, ja pian poni kaartoi kaulansa ja tunsin sen ottavan takajalkojakin kunnolla alleen. "Hyvä poni, hieeno tyttö", mumisin tammalle hiljaa. Kohta pyysin Lolalta ravia. Tamma meinasi ensin hangoitella vastaan, mutta tuntui sitten myöntyvän ja lähti ravaamaan pientä raviaan. Aluksi ravi oli jäätävän pompottavaa, suoraan sanoen kauheaaa, mutta kuviteltuani itseni satakiloiseksi perunasäkiksi joka pysyy liimattuna paikallaan, alkoi työskentely sujua paremmin. Lola suostui pyöristymään rungostaan myös ravissa, ja olin tosi ylpeä ponista. Itsevarmuudenpuuskassani kannustin Lolan laukkaan. Tamma lähti ensin pukkilaukkaa eteenpäin, ja hetken luulin jo putoavani. Onneksi kuitenkin sain pidettyä Lolan pään ylhäällä, ja kohta se lopetti perän heittelemisensä. Laukkasin keskiympyrällä hetken, sitten otin uudet nostot toiseen suuntaan. Lola käyttäytyi loppuajan hyvin, eikä enää temppuillut. Tallissa kiinnitin Lolan jälleen käytävälle. Suitset vaihtuivat riimuun, ja harjasin ponin kiiltäväksi. Koska ulkona oli lähes -30 astetta pakkasta ja tamma hionnut hiukan, päätin jättää sen talliin ainakin karvan kuivumiseen asti. Heitettyäni Lolan niskaan punaisen talliloimen ja napattuani siitä yhden suloisen kuvan instagram-tililleni, talutin ponin karsinaan. Karsinassa oli heiniä, joita Lola alkoi mutustaa ahnaasti. Itse lähdin puhdistamaan tamman suitsia. Sen jälkeen ajattelin mennä taukotupaan hetkeksi lämmittelemään ja juomaan kuumaa kaakaota - sen jälkeen voisin lähteä pikkuhiljaa kotia päin. Aih, mitenkä suloinen loppiaisen ratsastustarina! Tallipäivä sujui taasen mukavissa, vaikkakin hyvin kylmissä merkeissä. Pakkasta näytti mittarin mukaan olevan likemmäs kolmeakymmentä astetta, eikä siis vilunvärinöiltä ja hampaiden kalinalta vältytty.
Tälläisinä kirpsakkoina pakkaspäivinä satulatta ratsastaminen on mitä oivin idea. Peppu vasten ponin lämmintä selkää jopa kuulostaa paremmalta vaihdoehdolta kuin kylmä satula. Ratsastus sujui osaltanne hyvin ja pääsitte mukavasti menemään kaikki askellajeja, rohkeutta ei siis puuttunut.
Pysyit hienosti selässä, vaikka Lola osaltaan vähän innostuikin. Onneksi kyseessä on pikkuponi, joten putkitkaan eivät tunnu ihan niin pahoilta ja pelottavilta kuin isomman ratsun selässä.
Ihanasta loppiaisen tarinasta saat tilillesi 12v€.
Ellen
|
|
jenni
Talliorja
avatar © jenni
Posts: 14
|
Post by jenni on Jan 25, 2016 17:21:04 GMT
25.1.2015 - Kummia tapahtumia
Astuin sisään Pulliksen tallirakennuksen ovesta ja olin astelemassa kohti taukotupaa, johon olin ajatellut jättää kamppeeni. Samassa kuulin Sessan, Julian ja Oonan jutustelevan ihmeissään pesuboksin edustalla. "Mä en ymmärrä. Aamul kun tulin tänne ulko-ovi oli auki ja kaikki nää ämpärit tässä oli levitelty ympäriinsä vaikka eilen ne mun mielestä kyllä oli siistissä pinossa", Oona ihmetteli päätään raapien. "Jep, ja Ellen oli kuulemma joutunu metsästelemää Kallee, Muskaa ja Reemusta vaikka missä kun joku oli rikkonu niiden aitauksen!" Sessa selitti. Astuin uteliaana lähemmäs "Mistäs täällä puhutaan, tallin haamustako?" kysäisin hieman naurahtaen. "Joku sabotoi tätä paikkaa tai jotain, ihan selkeesti!" Julia lausahti dramaattisella äänensävyllä. Olimme miettineet asiaa vielä tovin pääsemättä puusta pitkälle. Olkiani kohauttaen lähdin maleksimaan kohti tarhoja Lolaa hakemaan. Jo tarhaa lähestyessäni en nähnyt ponia missään, kaikki muut sen tarhakaverit kyllä olivat tallella. "Lolaa tuuhan tänne!" huutelin portilla, mutta sain vastaukseksi vain Pandan ärsyyntyneen mulkaisun tarhan keskeltä, jossa lauma oli mutustelemassa heinää. Lolaa ei näkynyt missään, vaikka tähyilin tarhan perukoille asti. "Hmh, onpa kummallista.." mutisin kävellessäni takaisin tallia kohti tarkistamaan, olisiko poni sittenkin omassa karsinassaan. Mutta Lola ei ollut sielläkään. Tässä vaiheessa aloin jo tosissani vähän huolestua. Suuntasin talolle kysymään Elleniltä tiesikö hän, missä poni oli. Ilmeisesti aamuisesta hevosjahdista johtuen hieman väsyneen näköinen Ellen avasi oven. Asian selitettyäni naiseen tuli vähän vauhtia. Hän heitti takin päälleen ja lähti kanssani tallille. Tarkistimme muutkin tarhat siltä varalta, että Lola olisi aamun hässäkässä vahingossa laitettu väärään tarhaan. Mustaa palleroa ei kuitenkaan näkynyt, ja menimme kysymään muiltakin oliko kukaan nähnyt sitä. "En oo kyl Lolaa nähny mut hirvee sekasorto tääl tallis on. Ovet repsottaa auki ja melkee kaikkien hevosten riimujaki on pudoteltu ovista roikkumasta. En tiiä mikä se vois oll.." Olgan lause jäi kesken, kun rehuhuoneen puoleiselta käytävältä kuului kova kolahdus. Kaikki hiljenivät. "Voisko olla se sabotoija", Julia kuiskasi. Henrin johdolla koko konkkaronkka lähti vähin äänin hiipimään ääntä kohti. Reemuksen karsinan nurkalla Henri pysähtyi kuin seinään, niin että hänen takanaan kävellyt Sessa iski päänsä pojan selkään. "Mitä hemmett.. Lola!" Henri huudahti toljottaen eteensä epäuskoisen näköisenä. Käytävällä ämpäri suussaan sekasortoa aiheuttanut Lola tuijotti poikaa syyllisen näköisenä, ja päästi hampaansa irti ämpärin sangasta niin että se kolahti lattialle ponin eteen. Sitten musta riiviö näytti tajuavan tilanteen, ja lähti erittäin rivakasti kohti tallin ulko-ovea, poispäin meistä. Lähdimme perään, mutta ovelta ehdimme nähdä vain Lolan peräpään sen hävitessä tarhojen luo. Porukkamme lähti ilkivallantekijän henkilöllisyydestä (tai oikeastaan ponisuudesta) yllättyneenä kohti tarhoja ponia pyydystämään. Tarhoille saavuttuamme huomasimme Lolan jo ehtineen oman laumansa luokse. Olga huomasi aidassa olevan, ilmeisesti ponitamman karkureittinä toimineen reiän ensimmäisenä. Päätimme ottaa kaikki tarhan hevoset sisään aidan korjauksen ajaksi. Lola ei olisi halunnut joutua kiinni, mutta kun se huomasi että muut hevoset olivat jo lähes ulkona portista, lähti sekin suosiolla mukaani. Tallissa harjasimme hevoset iloisen jutustelun merkeissä. Kun hevoset suorastaan kiiltelivät, jäimme vielä talliin siivoilemaan Lolan aikaansaannoksia. Ponilla oli ilmeisesti ollut hauskaa - siitä kertoivat jonkin verran huvennut porkkanasäkki, pudotellut riimut sekä muutama lantakasa keskellä käytävää. Heh, sellainen hoitokerta tänään, pitäähän sitä välillä olla vähän äksöniä elämässä! // Suoritin ekstratehtävän! Ah, ihanasti kirjoitettu ekstratehtävä! Edelleen pidän kovasti kirjoitustyylistäsi, siitä huokuu reippaus ja hyvä fiilinki. Tallilla tapahtui kieltämättä kummia, mutta yllätys oli "ilkivallantekijän" henkilöllisyyskin, heh! Onneksi homma kuitenkin selvisi, eikä kyseessä ollut ainakaan kukaan tallin ulkopuolinen henkilö.
Onneksi saimme yhteistuumin kiinni pikkukarkurin, joka osaltaan aiheutti häslinkiä ja hämmennystä tallilla. Oli kyllä ponin ilme melkoinen, kun jäi rysän päältä kiinni, heh! Loppu hyvin, kaikki hyvin ja tarinan viimeinen kappale oli ihanaa, iloista luettavaa. Tottahan se on, että tylsäksihän tämä arki kävisi, jos ei välillä jotain häppeninkiä keksisi.
Ihanasta tarinasta tilillesi tupsahtaa 14v€ + 3v€.
Ellen
|
|
jenni
Talliorja
avatar © jenni
Posts: 14
|
Post by jenni on Jan 25, 2016 17:59:55 GMT
|
|
|
Post by Ellen H on Jan 25, 2016 18:43:03 GMT
Voih, ehdottomasti käy Jenni! Kiitos kun tekaisit, hurjan hieno on! Ihan tuli kesää ikävä tuota taaimmaista kuvaa ihastellessa.
|
|
|
Post by Ellen H on Jan 25, 2016 18:43:24 GMT
Ja kansikuvasta myös +3v€ tilille!
|
|