Kutsu leikkitunnille 10.1.2016

Vilma - Panda 

Odotin leikkituntia kovasti, mutta Pandan herkkänahkaisuus huolestutti minua. Ellen oli luvannut että tunnilla riehuminen oli kuitenkin sallittua, joten ehkä me selviäisimme siitä. Meidän kannalta tunti sujui lyhyesti ja ytimekkäästi vauhdikkaasti, mutta muiden meno näytti onneksi aivan yhtä kaoottiselta. Tunnilla harjoiteltiin kaikkea aina ponin pysäyttämisestä selässä pysymiseen ja pääsin minä jopa tavoitteeseenikin: laukkasin uraa pitkin täysin hallitusti (ainakin hetkellisesti). Yksi asia jännitti ylitse muiden ja se oli Pandan pukit, sillä jopa Nikke oli saanut lähdöt sen selästä pari päivää aikaisemmin.

Tunti sujui kuitenkin hyvin kaikesta huolimatta ja teimme vaikka ja mitä maan ja taivaan väliltä. Pääsin hyppäämään kavaletteja ilman satulaa. Sitä tunnetta voin kuvailla vain yhdellä lauseella, sydämeni löi varmasti samaa tahtia Pandan laukka-askelten kanssa. Yksi ratsastaja putosi kyydistä ja onnistui kyntämään paidanalusensa täyteen lunta. Hauskaa kuitenkin oli ja mikä parasta, minä ja Panda olimme oppineet tuntemaan toisemme jo aika hyvin.

Kuvailisin tuntia kolmella sanalla näin: mahtava, mahtavampi ja mahtavin. Silti olen ikuisesti katkera siitä, että jopa Panda kehtasi heittää minut lumihankeen yhdellä sulavalla pukkihypyllä. Olen päättänyt kuitenkin unohtaa sen ja tarjota tammalle joka tapauksessa yllin kyllin rapsutuksia, ja omenaherkkupaloja tietenkin. Seuraavalla kerralla toivon, että käyttäisimme enemmän aikaa pelaamiseen ja leikkimiseen, kuin kenttää ympäri pinkomiseen, mutta muuten nautin tunnista täysin rinnoin!