|
|
Post by Ellen H on Dec 27, 2015 15:38:52 GMT
Possun hoitovihkoPossu on tallityöntekijämme Linnean omistama ratsuponiori, jolta löytyy luonnetta vaikka muille jaettavaksi asti. Jokseenkin jopa röyhkeä poniori ei epäröi tuoda sukupuoltansa ilmi. Tallin tammojen perässä pää viidentenä jalkana juoksenteleva nuorikko on perusluonteeltaan varsin kovapäinen kaveri.  © Olga / kuva © Vapaasti By AKPossun hoitaja OlgaOlga on sellanen kaikkien kaveri, joka yrittää löytää jokasesta asiasta edes jotain positiivista. Olgaltakin kuitenkin löytyy temperamenttiä - jos joku alkaa äristä Olgalle, niin tyttö kyllä vetää herneen nokkaan. Olga tykkää sosiaalisista tilanteista, mutta viihtyy taukotuvan sijaan parhaiten hoitsun karsinassa. Tytöllä on aina vauhti päällä, mut Olga on toisaalta niin mukavuudenhaluinen, että joskus laiskuuskroisokseksi nimitetty tyttö vain löhöää joko sohvalla, karsinan oljilla tai parhaimillaan ponin selässä. Yleensä hän kuitenkin hoitaa kaikki hommat ahkerasti, mutta alkeistuntilaisten taluttamista tuo välttää. Lapsien alkeistunnit vielä menee, mutta tätituntien talutuksia Olga välttelee. Olga ei nyt muutenkaan tule toimeen aikuisten kanssa niin hyvin kuin ikätovereiden kanssa. Toisaalta Olgan isän kuoltua tyttö on tullut läheisemmäksi äitinsä, Marien kanssa. Olga ja tuon äiti ovat kuin parhaat kaverit, eivät perheenjäsenet. Jos Olga riitaantuu toisen ihmisen kanssa, tyttö yrittää hillitä itsensä, mutta epäonnistuu valitettavan usein. Silloin hän yksinkertaisesti sanottuna mököttää riidan toiselle osapuolelle. Silloin tytön kannattaa antaa olla rauhassa, vaikka Olga nyt ei yleensä murjota minuuttia pidempään. Ratsastaessa Olga pitää vauhdista, mutta on kiinnostunut myös luonnollisesta hevosmiestaidosta. Ensiksi Olga aloitti esteratsastajana, mutta nykyään lännenratsastus kiinnostaa eniten. Esteet pitää vielä hyvää kakkostilaa. Vauhdikkaat maastot ilman satulaa on hyvällä kolmossijalla, kouluratsastus puolestaan taitaa hiipua ihan alas. Hups. Olga on poniratsastaja henkeen ja vereen, mutta koska tuo heitettiin satulaan jo ennen kävelytaitoa, taso kerkesi kehittyä aika ylös. Eli Helppo A:han ja metriin. Olga ei kuitenkaan pelkää haasteita, joten tyttö voidaan laittaa ilman pelkoa kaikenkarvaisen kauraturvan selkään. Olga inhoaa muita lajeja ratsastuksen rinnalla, ja ei Olga voisi kuvitellakaan olevansa joku koirapuunaaja. Silti tyttö haluaa hyvää ihan jokaselle karvaotukselle, ja melkein kaikille kaksitossuisillekin. Olgan tunnusmerkit ovat vaaleat, pitkät hiukset, sinivihreät silmät, hoikka rakenne ja eripari sukat. Muuten pukeutuminen ei juuri erotu joukosta - Olgalla on päässä tupsupipo tai käppi väärinpäin, nahkatakki tai löysä ruutupaita & revityt pillifarkut. Ratsastaessa farkut muuntautuu mustiksi pöksyiksi, yläosa joksikin värikkääksi paidaksi ja päähineet mustaksi samettikypäräksi. Jalassa on mustat, vähän kuraiset nahkasaappaat nauhoilla.
|
|
|
|
Post by Olga on Dec 28, 2015 14:25:03 GMT
Superporkkana!#one, 28.12.2015Odottelin bussia bussipysäkillä koleassa säässä. Hytisin kylmästä, kaivaen tumppuja tallirepustani esiin. Vetäisin vihreät lapaset käsiini. Odotin linja-autoa vielä jonkin aikaa, kunnes valkoinen auto kaahasi paikalle, ja teki äkkipysähdyksen, meinaten huristella pysäkin ohitse. Astuin nielaisten sisälle bussiin. Kuskina toimi vakavailmeinen, iäkkäämpi mies. Tuskin kiitti tarjotessani hänelle viitosen seteliä. Kävelin bussin takaosaan, ja istahdin sinne. Kaivoin repustani kännykän esiin, ja selasin netistä Pulliksen sivut esiin. Etsin sivuilta Possun esittelyn, ja selasin oriin luonteen vielä kerran läpi. Ootin innolla Possun näkemistä, ja miksi en olisi oottanut?
Tallin ovet narahti kotoisasti avatessani ne. Tapaisin tuskin kauheasti ihmisiä, asuihan hoitsuni yksäripuolella, jonne mahtui vain 6 hevosta. Muutama pörröinen pää ilmestyi karsinoiden ovista ulos. Silitin jokaista hevosta, mutta tajusin, ettei Possu ollut karsinassaan. Mikään hälytyskello ei alkanut soimaan päässäni, joten lähdin vain tarhoille päin. Puolimatkassa muistin, etten ollut ottanut kotoa porkkanoita mukaan. Niinpä käännyin takaisin, aikeissa lähteä hakemaan porkkanaa varmuuden vuoksi. Jos Possu ei siis antaisi kiinni - varalle. Kun pääsin porkkanapusseille, ensimmäisenä silmieni eteen ilmestyi ilman huonoa omatuntoa porkkanoita syövä poniori.
"Possu..mitä...", kerkesin sanomaan. Saisiko hoitsuni heti ensimmäiseksi ähkyn?
Lähdin tallista vauhdilla, ja kohtasin onnekseni Ellenin tai jonkun tallityöntekjän. Tai ainakin hoitajan.
"Moi! Sä ootkin varmaan joku uusista hoitajista? Mä oon Ellen, tallin omistaja" Ellen arvuutteli iloisena.
"Moi! Joo mä oon Possun uus hoitaja, mut Possu on nyt karannut ahmimaan porkkanoita, eihän se saa ähkyä?!" huudahdin Ellenille. Tai pikemminkin parahdin.
"Jahas, Possun masu on jo tottunut porkkanoihin, ota se vaan pois sieltä", Ellen naurahti ja käveli avukseni Possua pyydystämään.
Sain Possun ilman ongelmia kiinni, mutta Ellen sai avustaa sen pois kiskomisesta. Possu pisti täysillä vastaan, kertoi ainakin selvästi, halusiko karsinaan vai ei! Kun me saatiin yhteisvoimin Possu karsinaansa, sain aloittaa orin harjaamisen.
Hinkutin kumisualla Possun karvaa. Se oli kuulema haettu sisään vain hetken ennen porkkanarikosta, eikä sen mutakuorrutusta ollut keretty poistamaan. Porkkanat vaikuttivat olevan jotain superporkkanoita, koska Possu possuili vain vähän! Odotin huomattavasti vaikeampaa tapausta, tai sitten niissä porkkanoissa oli oikeasti jotain maagista supervoimaa, joka sai Possun hillitsemään olganhärnäyshimoaan.. Possu yritti alussa kuitenkin haukata takamuksestani palasen pois, mutta ei onnistunut. Possu ei jaksanut kyllä seistä hetkeäkään paikoillaan, muttei ori jaksanut toisaalta myöskään uhkailla luimimista ja takajalan nostelua enemmän. Loppujenlopuksi Possu rapsutti mua nätisti takaisin huulellaan, kun mä aloitin siis sen rapsutuksen. Possu oli siis ainakin alistunut, johtaja aloittaa rapsutuksen!
"Mitäs sä haluisit tänään tehä, Possu?" kysyin oriilta kyhnyttäessäni sen harjamartoa.
Possu ei tietenkään osannut vastata, mutta päätin harjoitella maasta käsin luottamuksen rakentamista. Ratsain ori oli kuulema parempi kuin maasta, mutten antanut huhujen haitata menoamme! Oon itse esteratsastajatyyppiä, mutta ehkä mä saisin Possunkin pään käännettyä esteiden ja vauhdin puoleen...? Vaihdoin Possun riimunnarun liinaan, tai pikemminkin pitkään riimunnaruun, jonka mä löysin Possun karsinan oven koukusta. Ihmettelin, miksei tallilla ollut ketään, mutta samalla sekunnilla ovi aukesi, ja sisään astui suklaanruskean tukan omistava tyttö, joka käveli nimikyltin mukaan Pandan karsinalle. Pandalla oli hauska ulkonäkö, me ei Possun kanssa ainakaan kerättäisi katseita samalla tavalla. Ellei poni pistäisi show'ta pystyyn...
Talutin Possua ympäri kenttää. Poniori seurasi mua vauhdikkaasti, ja yritti kiriä vähän väliä mun ohi. Annoin sen pelleillä ihan rauhassa, joten kohta se ei enää jaksanut tehä mitään, kun ei siitä saanut huomiota yhtään enempää. Sen sijaan rapsutin sitä pienestäkin onnistumisesta. Pian Possu seurasikin mua ilman taluttajaksi ryhtymisen aikeita. Aloin tehdä varjokävelyharkkoja. Kaikki ei tosiaankaan alkanut ruusuilla pomppimisesta. Kun mä pysähdyin, Possu jatkoi matkaa, yrittäen ravata. Kun Possu huomasi, että mä seisoin ihan paikoillaan, sitä alkoi ärsyttämään rauhallisesti ottaminen. Ymmärsin kyllä Possua mainiosti. Mustakin oli tylsää seisoa paikoillaan. Olin silti päättäväinen, ihan vain Possun hyväksi. Possu riekkui narun päässä hetken, mutta kun se tajusi pysähtyä, annoin sille palkkion - tykittää narun päässä! Ekaksi mä kuitenkin rapsutin sitä, ja tein varjokävelyharkkoja eri askellajeissa ja sitä pysähtymistreeniä. Possu seisoi kiltisti paikoillaan, kun irrotin riimunnarua sen riimusta. Se tuntui tajuavan, että se pääsee menemään täysiä, kunhan vain on paikoillaan hetken. Possu lähti juoksemaan kovaa, kun olin päästänyt sen irti. Possusta olisi varmasti saanut kunnon laukkaponin. Onneksi Lola ei tullut paikalle keskeyttämään juoksutuokiota, koska olin kuullut Possun olevan korviaan myöten lääpällään pippuriseen pikkuponiin.
Tallissa mä hoidin Possun pois hyvillä mielin. Mä olin valinnut just sen oikean hoitsun mun hoidokiksi!
ps. Pulliksen sivuilla on virhe! Siellä lukee, että hoitajia voi olla 14, mutta oikeastihan niitä voi olla 16, koska 2 on vailla omaa hoitajaa 
Vautsi, oikein mukava ja pitkä aloitustarina. Tästä on hyvä lähteä liikkeelle. Kuvailet myös mukavasti asioita ja se elävöittää tarinaa entisestään. Hieno homma! Kiva kun löysit netistä Pulliksen ja sitä kautta myös vapaan hoitoponin, Possun. Ensimmäinen päiväsi tallilla sujui vilinässä ja vilskeessä, ja vastassa olikin varsinainen porkkanavaras. Possu on nimensä mukaisesti oikea ahmatti ja jos silmä välttää hetkeksikin, on ori toisaalla, yleensä syömässä jotain herkullista. Heh! Onneksi ähkyvaaraa ei ollut, ori kun on tottunut jos monenmoisiin suuhunpantaviin.
Harjausprosessi sujui hyvin ja teitte todella mukavia ja mielenkiintoisia harjoituksia maasta käsin kentällä. Juuri noin se luottamus molemminpuolin hiljalleen syntyy. Hienoa työtä Olga!
Ensimmäisestä oikein ihanasta tarinasta saat 14v€. Kiva kun löysit tiesi Pullikseen ja Possun hoitajaksi!
(Pst. Ehkä tökerösti ilmaistu sivuilla, mutta tarkoitan tuolla "Hoitajia parhaimmillaan"-tsydeemillä paljonko hoitajia Pulliksessa on parhaimmillaan ollut. Eli jos nyt yksi lopettaisi, tuo luku säilyisi ja "Hoitajia nyt" kohdalle tulisi 13.  Hyvä huomio kuitenkin ja kaikista virheista saa ehdottomasti ilmoittaa!)
Ellen
|
|
|
|
Post by Olga on Dec 28, 2015 15:58:33 GMT
Askartelua
#two, 28.12.2015
"Hei, onko toista mustaa tussia?"
"Ei oo mut täs on sininen!" "Nej! Nyt toi reuna meni pilalle..." Ja niin edelleen...=D Tekasin huvikseni Possulle päiväkirjan kannen, voi liittää alotusviestiin, jos siis on tarpeeksi edustava  Voi ihanuutta, aivan mahtava! Todellakin kelpaa enemmän kuin hyvin uudeksi päiväkirjan kanneksi. Minä, Linnea ja varsinkin Possu kiitämme!
|
|
|
|
Post by Olga on Dec 29, 2015 8:52:40 GMT
Possun päivä#three, 29.12.2015Tänään mun karsinaan oli asennettu joku ylimääränen lukko. Höh! Nyt mulla ei oo toivookaan päästä porkkanavarkaille. Paitsi että Possulle mikään ei oo mahdotonta! Jos mä nyt vähän hirnuisin, niin Lola saattais tulla apuun... Mut ei se varmaan kuullu, kun se ei tullu ikinä. Mä yritin rämplätä sitä hakasta auki, mut se ei suostunu aukeemaan. Niinpä mä sitten luovutin, ja ryhdyin etsimään kuivikkeiden seasta yksittäisii heinänkorsii. Pian tallin ovi aukes. Mä nostin pään valppaana ylös ja hirnuin. Kai nyt kaikkien täytyy tietää, et meitsi on ori! Korjaus, uljas ori! Jotkut kuitenki pitää mua kauheen ahneena, mut eikai pari porkkanaa haittaa tee? En oo kyl myöntäny viel Linnealle, et mä söin porkkanoita. Ja Olgalle mä en myöntäny, et mä söin enemmänki ku pari porkkanaa. Paits et sen Olga taitaa kyl jo arvata. Avonaisesta tallin ovesta oli käppäilly sisään se mun vieruskaverin Pandan omistaja. Mä vähän luimistin Pandalle, et se joku Tanttu tajuais rapsuttaa muaki. Sain kyl palkinnoks vaan ärhäkän huitaisun. Jee...! Sit ovi aukes viel toisen kerran. Mullehan tuli kiire! Taas kerran mä hirnuin täysiä. Tanttu kyl vaan sihahti jotain "shhh", mut en mä välittäny. Sit mä huomasin, et sisään oli tullukki vaa Olga, joka pisti mut eilen kuriin. Mut mä tiiän, et oikeesti Olga haluu vaa väritystä arkeen (joka on muuten sana, jota meitti ei diggaa) joten mä pistäisin joka kerta vähä ranttaliks. On mua rasavillikski sanottu, mut hei, se on vaa kohteliaisuus! Ainaki poniorille.Olga harjas mun karvaa pölyhuiskalla. Tai se kutitti ainaki yhtäpaljon ku pölyhuiska. Tänään mä en ollut ahdannut mun mahaa täyteen porkkanoit, joten täl kerral mä aloin äksyilee. Kun Olga yritti, huom. yritti, ottaa mun kavioita, mä otin kiinni en housuista. Olga työns nätisti mun pään pois, joten en mä voinu suuttuu syyllä kovakouraiset otteet. Sit ku mä olin kiltisti, mä sain jopa rapsutuksii. Olga on kaikes muus huono, mut se on aika jees rapsuttaja. Siks mä rapsutin takaisin. Mut vaa hellästi huulilla, ettei mun hoitaja suuttuis. Kello oli jo tyyliin klo. 19, niin mut oli jo haettu sisää."Mitäs sanoisit, jos ratsastaisin sulla tänään", Olga kysyi mult.Mietin asiaa pääkopassa, mutten tietenkää osannu vastata."Iltakaurat nautiskellaan kaheksalta, joo... me kerettäis ratsastella tossa ainakin kolme varttii", Olga mietiskeli.Olgan paneutuessa ajatusmaailmaansa, näin tilaisuuteni tulleen. Mä halusin säikäyttää Olgan! Potkasin täysii karsinan seinää ja hirnahdin kovaa. Olga hätkähti vähän, mut mä olin epäonnistunu. Ei se säikähtänytkään! Se piti kuiteski mua iha nössönä... Käännyin siis murjottamaan seinään. Olga kuitenki halus lahjoo mut, joten se tarjos mulle porkkanan. Lopetin möksöttämisen, ja söin porkkanan kiltisti. Ku Olga oli hoitanu mut, se haki varusteet. Mä seisoin varustuksen ajan kiltisti, koska mä halusin töihin mahollisimman nopeesti.Olga sääti jalustimii mun selässä. Yritin vähän välii lähtee liikkeelle, mut Olga pysäytti mun ajatukset. Sit ku mä seisoin nätisti, mä sain lähtee liikkumaan. Olga säätisiis jalustimet liikkeellä. Satulavyön kiristyksen ajaks mä jouduin kuitenkin pysähtyy. Mä inhosin vyön kiristyst, joten mä näykkäsin Olgan varvasta, kun se kiristi vyöt. Olga kuitenkin piti ohjat sit tiukemmal, joten mä en voinu enää näykkiä. Ku Olga oli valmis, me lähettii kiertää kehää. Mulla oli vähä ylimääräst energiaa, joten mä tein pari pukkii. Sit mä kuitenki lopetin, energiaa vois purkaa sit tarhas. Onneks oli hyvä sää, ja kenttäkin oli vaan luminen. Muuten olis täytyny ratsastaa satees tai missä lie. En mä tiiä. Mut sade ei oo kiva jutska. Olga mutis mun seläs jotai, et se haluu mennä ens kerral ilmansitä nahkahökötyst. Mikä ettei. Onhan mulla tasaset askeleet, ja niis on kiva istuu. Ja sit Olga sano, et se yrittää saada musta lännenratsua, ja siin vieres esteratsuu. Sileellä mä toimin parhaiten, mut jos Olga osaa kouluttaa... JIIHAA! Käppäilin kuitenki viel kiltisti. Lännenratsun olis kivaa, ja ne esteradatkin on hauskoi. Hetken pääst Olga vaihto suuntaa. Me käveltiin viel siihenki suuntaa hetki. Sit Olga painoi pohkeet mun kylkiin vähä liian kovaa. Mä lähin säikähtäneenä laukkaan. Olga pidätti mua kevyesti, niin mä hidastin."Sori Possu, sä olitki tosi herkkä", Olga pahotteli, ja ratsasti varovaisemmin.Olga teki mun kaa kolmikaarista kiemurauraa ja serpentiiniä. Sit se vaihto suuntaa. Me tehtiin toiseen suuntaan samoi hommii.Mä laukkasin ympyrällä reippaasti. Olis kiva mennä kovempaa, mut Olga lupas, et tammimaastos sitte. Glunks. Maasto? Sit mun keskittyminen herpaantu loppuajaks vähä, koska mun mieles pyöri vaan kammottavat varjot ja rapisevat noita-akat, jotka yrittää houkutella meitä ponei karkkipussien avul kauheen kisun raatelemiks. Lopputunti meni kyl iha ok, ku Olga onnistu palauttaa mut joteski maanpinnalle.Olga hoiti mut tallis pois. Pian Linnea tuli antamaan ruokii meille."Moi Olga", mun omistaja tervehti.Hörähdin Linnealle, koska se toi mulle ruokaa. Lopulta hörisin Olgalle, koska Linnea halus, et se antaa mun heinät. Aloin mutustaa niitä tyytyväisenä."Ratsastitko sä?" Linnea kysy."Joo, meni ihan kivasti. Mutta kun mä sanoin "maasto", Possu säikähti", Olga mietti. Ja mä kuulin taas sanan "maasto". Säpsähdin, mut aloin taas mässyttää."Aa, Possu pelkää siel vähä kaikkea, että ole sitten siellä aika varovainen", Linnea varotti Olgaa ja lähti tallista vilkuttaen. Pandan omistaja oli lähteny jo aikapäivii sitte, ja pian Olgaki lähti. Kaurojen jälkeen mä nukahdin, ja näin painajaista maastosta. Sellasta painajaista, etten mä enää pelänny, ja sitä kautta voinu temppuillakaan. Pelottavaa.- POSSUVoi että, aivan ihana huumorilla höystetty tarina Possun näkökulmasta. Juuri tuollaiseksi olen itsekin kuvitellut oriin, hauskaksi, ehkä jollain tapaa kyyniseksikin ja ennen kaikkea vauhdikkaaksi ja kaikesta helposti innostuvaksi. Sait tuotua Possun parhaita -ja pahimpia puolia hauskalla tavalla esille. Et arvaakaan, kuinka paljon nauroin -ja vieläpä ihan ääneen- tätä lukiessani, aivan mahtavaa!
Possun kannalta tallipäivä sujui rattoisissa tunnelmissa ja se tuntui olevan varsin mielissään päästessään tekemään myös vähän töitä kentälle. Ratsastus sujui mukavasti ja ihanan yksityiskohtaisesti kuvailit sitä. Auttaa paljon kuvittelemaan tapahtumat. Possu oli energisellä ja yhteistyökykyisellä tuulella. Myös laukannostot sujuivat hyvin ja taisi orii itsekin olla mielissään omasta työtahdistaan. Pontevat ja energiset nostot olivat kaunista katsottavaa ja mikä parasta, laukka säilyi niin kauan kun sitä pyydettiin. Hienosti ratsastettu Olga!
Maaston suhteen ei tarvitse Possun ollenkaan hätäillä. Sinne lähdetään tutulla ja turvallisella (tai ei niin tutulla vielä, enkä ehkä uskalla turvalliseksikaan kehua, ennen kuin...) porukalla ja pääasiana on nauttia ja pitää hauskaa. Siellä Possukin pääsee viilettämään oikein olan takaa. Eiköhän orii palaa tammimaastosta terve puna poskipäillä ja innosta hihkuen, mitä veikkaat? Ihanasta tarinasta saat nyt 14v€, kiva kun kävit taas tallilla!
Ellen
|
|
|
|
Post by Olga on Dec 29, 2015 12:31:07 GMT
Possun vuorokausi#four, 29.12.2015Possu lumessa villisti laukkaa,
sanoo "hei kaverit, mukaan vaa!"
kohta matka käy heinäkasalle,
vapaudenhimon tullessa aita ihan hajalle,
aita ei kuitenkaan rikki mennyt,
Niken remonttitaidot siis hukkaan heitetyt
Possu illalla talliin haetaan,
tarhakaverit perässä seuraa.
Hoitaja tulee Possun puunaamaan,
kaviot vaivalla nostetaan.
Linnea hoitajan avuksi rientää,
aika kun uhkaavasti sintää.
Pian Possulle ruokarauha annetaan,
sitten laitetaan makaamaan.
Unta nähdään porkkanoista,
höh, mihin tarvittiin uutta lukkoa moista?
Ei siis uni toteudu oikeasti,
se on sydämen päällä suuri lasti.
Porkkanoita kun Possu himoaa,
nimensä on siis ansainnut,
miten toinen on ne sanonnat jaksanut?
Taas kerran hoitaja tulee,
vesikupit täyttää,
ei se haittaa tee.
Pääsee Possu ruoan jälkeen ulos,
kurainen poni on sen tulos.
Onneksi hoitaja jaksaa harjata,
vaikka Possu puraisee takamusta.
Ruoka on Possusta hyvää,
päiväruoka on siksi vain pari jyvää.
Karkureissujen tulosta sekin on,
maha täynnä kun tuon tuosta voivoion.
Oih ihanaa, runo! Entisen Pulliksen aikaan / olisiko ollut vuosina 2011-2012 / oli kovakin villitys tehdä runoja hoitopäivistä. Muistan niiltä ajoilta, että niitä oli jo silloin aina yhtä kiva lukea. Tämän tupsahdettua Possun hoitokirjaan, tuli ihan nostalgiset tunnelmat.
Pakko sanoa, että olet tosi taitava runonkirjoittaja. Tässä oli kaikki kohdillaan, niin riimit kuin loppusoinnutkin. Ja meikäläisen makuun vähän isompi ripaus hauskuutta, iso plussa siitä siis. Pirtsakoita, iloisia runoja ja tarinoita on aina ilo lukea. Näistä tulee hyvä, hymyilevä fiilinki.
Possu on tuttuun tapaansa ollut vauhdikkaalla tuulella. Onneksi aita ei kuitenkaan mennyt rikki. Vaikka Nikke olisi varmasti halunnut päästä esittelemään upeita remonttireiskan taitojaan, heh! Voi meidän pikku-Possua, kun unissaankin uneksii porkkanoista. Se on kyllä nimensä veroinen kaverus, Ahmatti isolla A:lla. Kertakaikkisen kiva tallipäivä tuntui siis olevan ja hieno homma, että sait ajan rientäessä apua myös Linnealta. Siitä kiva, että hevosella on kaksi huolehtijaa, että tarpeen vaatiessa omat voimavarat voi yhdistää. Oikein ihanasta runosta tilillesi tupsahtaa 10v€.
Ellen
|
|
|
|
Post by Olga on Dec 29, 2015 17:47:01 GMT
Niken parhaat osa 1#five, 29.12.2015Hoidin Possua kaikessa rauhassa. Possuakin taisi jo väsyttää, ainakin se seisoi rauhallisena paikoillaan, eikä edes yrittänyt haukata käsivarrestani palastakaan irti. Possu ei luullut sormeani edes porkkanaksi! Onneksi, olin meinannut menettää sormeni Possun kanssa. Possu nosti jopa kavionsakin kiltisti ylös! Pian Nikke ilmestyi paikalle, ja avasi suuren suunsa.
"Että sä Olga jaksatkin hoitaa tota pahasta oripoikaa", Nikke huokaisi.
"Että sä Nikke jaksatkin omistaa sen pahasen Muskan", heitin takaisin.
"Mut Muska voittaa Possun pahuudessa millon vaan, Oona meinas menettää sen kanssa sormensakin", mies naurahti.
"Kyllä Possukin on luullu mun sormea porkkanaksi", sanasotamme jatkui.
"No eihän sen ponin päässä liikukkaan mitään muuta kuin porkkanat..", Nikke sanoi, ja lähti vasara kädessään kohti tarhoja. Ettei ois Muska rikkonut portteja? Mun olisi tehnyt mieli heittää Niken perään vielä pari sanapommia, mutta pidin sanasodan loppumislupauksen.
Jatkoin siis talvikarvaansa kasvattelevan Possun harjausta. Alkutalvi oli ollut jopa lämmin, joten Possun karvavarastot olivat alkaneet kasvamaan vasta hetki sitten. Hoidon lopuksi taputin Possun kaulaa, ja päästin oriin vielä hetkeksi ulkoilemaan, loimi päällä. Pakkasasteet kun ylsivät jo yliviidentoista.
Istuin oleskeluhuoneen penkillä. Lumihiutaleita leijaili ikkunan ohitse tasaiseen tahtiin.
"Aattele, jos vois palata jouluaattoon. Ainakin mulla oli tänä vuonna ikimuistoinen joulu", Nina haaveili.
"Jos olisi ollut vielä valkoista, olisi ollut aivan perfect jouluaatto", yhdyin unelmointiin. Toden totta, joulut olivat joka vuosi aina vain parempia. Olin itse kauhea jouluhirviö, joten joulu on ollut aina suosikkijuhlani.
"Ja aattele, jos ponit vois hakee sisälle", tuntematon heitti virne kasvoillaan.
Vilkaisin kelloani, ja se tosiaankin näytti kello kuutta.
"Eikös Linnea hoida sitä, tai sinä", kivahdin miekkoselle.
Nina vain pyöritti silmiään.
"Linnea lähti sen frendin mukaan kokeileen sen kaverin uutta ponia, ja mulla on taas flunssaa", Nikke sanoi ja yskäisi muodon vuoksi.
"Jahas", sanoin, ja lähdin Nina seuranani hakemaan poneja.
Nina sanoi perään jotain, että Nikke saa luvan hakea kaikki ponit, paitsi Maxin ja Possupallon. Nikke vain tuhahti vastaukseksi. Matkalla tarhoille, pistin ajatukset lentoon. Olimme olleet perheen kanssa Lanzarotella hiukan ennen jouluaattoa. Haikailin koleassa räntäsateessa kävellessäni takaisin ihanaan hotelliin, rantaratsastuksiin... Kaikki oli siellä täydellistä, mutta nyt, Possun astuttua kuvioihin, elämäni oli Suomessakin täydellistä, vaikka Kanarialla olikin se +24 astetta lämmintä, myös talvisin. Possu käveli tarhan portille kiltisti, ja sain sen helposti kiinni. Possu oli ollut päivällä kuin piraija, mutta illemmalla ori rauhoittui. Tai sitten se oli vaan hyväksynyt mut pomoksi. Possu ei liiemmin nauttinut ilmasta, ja se kävelikin korvat luimussa, erittäin vaivalloisesti talliin. Talliin päästyään vauhtiponi pärisi tyytyväisenä. Otin ponilta loimen pois, ja vein sen kuivumaan. Nikke oli onnistunut tekemään kunnon lotkautuksia, jotka piristivät päivää kummasti. Paitsi että niihin kyllästyi nopeaan.
Kiva kuulla, että Possun kanssa on ruvennut sujumaan entistä paremmin. Ja ettei se enää koita liiaksi haukkailla sinua. Vielä parempi, ettet menettänyt sormeasi oriin kanssa, muuten teitä olisi Possun lähipiirissä kaksi lähes sormetonta. Onko Linnea kertonut kun erehtyi antamaan Muskalle aamukaurat liian läheltä? Terveyskeskusreissuhan siitä tuli, mutta onneksi sormi säilyi ja selvittiin pelkillä tikeillä. Että kyllä täältä löytyy ponipoppoostakin jos yhtä sun toista hiihtäjää, varuillaan saa aina välillä olla.
Nikellähän on kova tarve päteä kaikille, että Muska on Possua paljonpaljon pahempi. Hahah, taitaa käydä vähän egon päälle kun ei välttämättä enää omistakaan tallin pahispollea!
Keli oli kieltämättä kaunis ja luminen. Tälläinen keli jos olisi ollut jouluaattonakin, niin se oli kyllä vie ollut mahtia! Kiitos kun veitte Ninan kanssa ponit sisälle Linnean estyessä ja Niken... no, muuten vain laiskotellessa. Taas kerran superkiva tarina ja olet osoittanut oikein aktiiviseksi hoitajaksi. Mikä onni että saimme sinutkin tallipoppooseen! Palkkioksi saat tällä kertaa 13v€
Ellen
|
|
|
|
Post by Olga on Dec 30, 2015 8:29:47 GMT
"Intiaanit ratsastaa, aina ilman satulaa..."#six, 30.12.2015Aurinko loisti taivaalla, muttei juurikaan lämmittänyt. Pieni lumikerros maan päällä teki maiseman ihanan valkoiseksi, ja jopa valaisi hieman. Olin lupautunut auttamaan Nikkeä aamutallin hoitamisessa. Saa sitten nähdä, autanko mä, vai hoidanko mä kaiken. Olin joutunut tassuttelemaan omin jaloin tallille, koska busseja ei seitsemän aikaan Pullikselle kulkenut. Hytisin kylmästä, joten kietaisin kaulahuivin kaulani ympärille tiiviimmin. Vetäisin myös piponi korville. Pian Pullis tuli esiin kaarteen takaa."Huh, mä luulin jo eksyneeni", huokaisin helpotuksesta, kun tuttu talli oli silmieni edessä.Ellen kärräsi pihalla jo kottikärryjä tallia kohti. Naisen huomattua mut, hän heilautti kättään tervehdykseen. Lumipyry muuttui pikku hiljaa räntäsateeksi, joten hölkkäsin kevyesti Ellenin mukana sisälle talliin."Mä en ookkaan ikinä käyny tuntiponien puolella", kerroin Ellenille asian, jonka hän nyt tiesi jo muutenkin."Nyt saat tutustua tuntsareihin viel paremmin, tänään tänne tulee ratsastamaan ne osaavimmat tyypit, jotka paheksuu meidän vihreitä poneja automaateiksi", Ellen virnisti.Nyökkäsin ja virnistin takaisin. Sitten siirryin silittämään Reemusta, joka otti rapsutukset vastaan iloisesti. Sen jälkeen rapsutin Severiä korvan takaa."Susta olis saattanu tulla mun hoitsu.. Mut tän kuulu mennä niin, et mä hoidan Possua", kuiskasin Severin korvaan.Silittelin kaikki hevoset läpi, lukuun ottamatta Muskaa, koska en haluaisi menettää mitään ruumiinosaani, en edes sormea.."Jahas, kello lähestyy ruokinta-aikaa", Ellen totesi hetken päästä. "Haluaisitko sä auttaa mua ruokien kanssa?""Joo!"Menimme Ellenin kanssa valmistamaan ponien soosseja. Ellen jakoi ruoat, ja mä lakasin sillä aikaa lattiaa ylimääräsistä heinänkorsista. Ellenin mukaan Nikke sairasti taas miesflunssaa, joten hänkään ei voinut auttaa. Ja Linnea hoiti enemmän yksityistallia."Jos mä meen auttaan Linneaa yksäripuolelle?" kysäisin Elleniltä."Joo, mee vaan!" naikkonen huikkasi.Menin takaisin räntäsateeseen kastumaan, mutta mitä vaan Possun vuoksi! Onneksi pyry oli jo hellittänyt vähän, vain muutama kostea hiutale jäi kaulahuiviini kiinni. Ja joo joo, tiiän, ettei tallissa saa olla kaulahuivia... Voi jäädä johonkin kiinni... Linnea hääräsi yksäritallin kimpussa, kun astuin tutuista, kevyesti narisevista ovista sisään talliin."Moi!" Linnea huudahti mulle, ja heitti heinäkasan Sentin karsinaan. Sen jälkeen nuori siirtyi mittaamaan jotain lisäravinnetta, ja kaatoi sen Sentin ruokakippoon."Moro!" huikkasin takaisin. "Tarvitko apua?" kysyin Linnealta, ja vaihdoin Uggit suosiolla jo valmiiksi kuluneisiin talliconverseihin."Joo, Possu ja Samu on jo syöny, jos sä voisit viedä ne ulos?" Linnea kysyi. "Ne molemmat menee samaan tarhaan, taluta ne yksitellen, koska molemmat taitaa olla oreja, tai ainakin vähän kurittomia taluttaa", Linnea sanoi vielä.Menin riimunnaru kädessäni Possun karsinalle. Poni höristi korviaan kiinnostuneena. Olin hakenut porkkanapussistani pari porkkanaa, ja katkaisin toisesta puolikkaan Possulle. Ellen oli sanonut mulle lukiosta tutulle Vilmalle, että tie sydämeen kulkee vatsan kautta. Jos se toimis Possullakin? En epäile. Possu luimisti, ja yritti näykkäistä, mutta laitoin riimunnarun määrätietoisesti kiinni Possun riimuun. Sidoin Possun hetkeksi kiinni. Oriin pyöriessä ja hyöriessä hain sille sadeloimen."Hyvä, että Possu sai hoitajan, joka ei pelkää sen uhkailuja", Linnea naurahti, ja jatkoi lattian lakaisua. "Mä voin muuten laittaa Samulle tällä välin loimen, niin sä voit viedä sen suoraan ulos", Linnea huudahti perääni.Nyökkäsin hänelle, ja katosin hetkeksi satulahuoneeseen. Yksäripuolen satulahuone oli erittäin kotoisa. Nyt sinne oli tuotu pullavati, jossa luki "saa ottaa". En ollut vielä kuullut Ellenin huonoista kokkaustaidoista, joten maistoin herkullisen näköisiä pullia ilman huolta. Lopulta suussani maistui palanut, ja täysin kypsymätön omena-kaneli-marmeladi, jota laitetaan joulutorttuihin. Kävelin huoneesta äkkiä ulos, Possun loimi kädessä roikkuen."Noh?" Linnea naurahti huvittuneena.Se näki siis, että mulle oli tapahtunut jotain. Mulle oli tapahtunut pullaonnettomuus."Mä söin Ellenin tekemiä kanelipullia", yskin ja naurahdin.Kuvittelin näkeväni Ellenin tekevän vaivalla pullia, ja me täällä köhitään, miten pahoja ne on... Hups! Olin huomannut, että yksäritalliin oli kohonnut kaksi uutta karsinaa. Mulla olisi ollut varaa omaan hevoseen, mutta nyt mulle oli tullut jo Possu.Harjasin Possun kosteaa karvapeitettä. Pian Ellen käveli talliin siivoamaan tyhjät karsinat."Hei Ellen! Possun sadeloimesta vuotaa vesi läpi", sanoin Ellenille, joka katsahti suuntaani."Joo, täytyy uusia se loimi", Ellen vastasi hajamielisenä, ja jatkoi matkaa Samun karsinalle. Samu oli vielä ulkona, joten nyt Ellenillä oli aikaa siivota sen karsina.Jatkoin Possun sukimista. Tänään Possu käyttäytyi melkein kuin enkeli. Se ei purrut tai vahingoittanut mitään eikä ketään, mutta luimi ja uhkaili sitä enemmän. Mä kuitenkin tunsin Possun jo sen verta hyvin, että se luimiminen ja uhkailu, mitä ori tänään teki, oli pelkästään uhkailua. Possu nosti kavionsa ihan kiltisti, mutta yritti nykiä niitä pois otteestani."Possu!" komensin sitä.Tehosi. Lopun hoitotuokion ajan Possu oli nätisti. Annoin sille lopuksi porkkanan, ja lähdin hakemaan suitsia."Mä meen tänään ilman satulaa, ootko sä mennyt Possulla niin?" kysyin satulahuoneessa istuvalta Linnealta."En oo menny ilman satulaa, mut tuskin Possu siitä rodeota pystyyn pistää", Linnea nauroi, ja nyökkäsi Possun suitsia kohti.Nappasin suitset koukusta, ja kävelin Possun karsinalle. Ori hyöri siellä kuin mikäkin, mutta rauhoittui, kun astuin sisälle karsinaan."Mennäänkö huomenna uudenvuodenmaastoon?" Linnea kysyi."Joo, mennään vaan, mut mä kävelen ja sä ratsastat, mä en halua saada uudenvuodenmustelmia", nauroin."Ei Possu nyt sellanen pahis oo, toisaalta se pelkää kaikkea, mut kyllä mä voin ratsastaa", Linnea totesi."Sovittu!" huikkasin Linnealle. "Käviskö huomenna kymmeneltä, ettei Possu saa hepuleita raketeista?""Joo!"Laitoin riimun ja ohjat Possun kaulalle, nappasin ponin päästä kiinni, ja sujautin kuolaimet Possun suuhun. Sitten kiinnitin vielä remmit, ja laitoin päähän kypärän. Valmista!"Haluutko, että mä tuun punttaamaan?" Linnea kysyi."Eei tarvi, oon varmaan tarpeeks pitkä", hymähdin, ja lähdin taluttamaan Possua kentälle päin.Hyppäsin mahalleni Possun selkään, ja heitin toisen jalkani sen pepun yli."Noin, nyt oon tukevasti selässä!" höpötin Possulle.Possu nosti päätänsä, ja jännitti selkänsä. Otin varmuuden vuoksi harjasta kiinni. Linnea oli sanonut, ettei se tiedä, miten Possu käyttäytyy ilman satulaa. Nyt mä toimin koekaniinina. Toivottavasti en pääsisi YouTube-tähdeksi... Possu yritti lähteä ravaamaan, vaikka painoin pohkeilla vain kevyesti. Pidätin ponin käyntiin. Onneksi mulle oli kasaantunut tasapainoa mun entisen oman ponin kanssa... Possulle viimeinen pisara tuli siinä, että bussilinja 106 ajoi tallin ohi. Ori säikähti kauheasti hurisevaa bussia, ja lähti pierupukkilaukkaa ympäri kenttää. Ja tietenkin äkkiparantunut laiskajaakko, jota ärsyttävämpää ihmistä en tiiä, saapui juuri sillä hetkellä paikalle, seuranaan kolme kaveriaan.
"Hei kato, Muska saa aikaan vielä pahempaa jälkeä!" Nikke huudahti kavereilleen, jotka räjähtivät nauruun. Yritin kääntää Possua voltille, pidättää, vetää ohjista... Mikään ei toiminut. Lopulta, mikä nolointa, Nikke joutui tulemaan pysäyttämään Possun. "Miksi arvon leidi menee ilman satulaa, kenkinä tennarit, ja kurainen kenttäkin vielä", Nikke arvosteli. Tuhahdin jotain nolona, ja jatkoin matkaa. Tällä kertaa käynnissä. "Nikke! Tää tuli videolle!" joku toveritriosta huudahti. "Hyvä!" Nikke huusi. Ja tietysti Possu säikähti huutoa, ja lähti laukkaamaan täysiä. Pelkäsin YouTube-tähden pestiä niin kovin, etten osannut varautua uuteen äkkilähtöön. Pysyin vielä laukassa kyydissä, mutta kun Possu nousi pystyyn, ja teki sivuloikan, mä en enää pysyny kannattimilla, ja lensin Possuroisen paljaasta selästä kuraiselle kentälle. //tässä tais vahingossa tulla ekstratehtävä // ja onneks pojat huijaa yleensä, niin mun ei tarvi tehä kakkua, kun nehän voi huijata, että mä oon tippunu Teillä menee Possun kanssa superkivasti yhdessä! Touhujanne on ilo seurailla vierestä ja olen Linnean kanssa täysin samoilla linjoilla siitä, että onneksi Possu sai juuri sinut hoitajakseen. Hieno homma, että et juurikaan noteeraa oriin uhitteluja tai varsinkaan pelkää niitä. Päättäväiset otteet ja "älähän nyt noin"-asenne ovat juuri sitä, mitä orii osakseen kaipaa. Ei se poni helpoimmasta päästä ole, mutta hiljalleen tutustuttua varsin mukava ja kelpokin harrastekaveri. Kiva kun jaksoit ja ennätit autella myös aamutallin teossa!
Satulatta ratsastaminen Possulla sujui vauhdikkaasti. Onneksi ei sattunut pyllähdykestä huolimatta. Onni, että maassa on jo sen verta lunta, että alastulot (joita meillä täällä Pulliksessa sattuu usko tai älä, päivittäin) ovat pehmeitä. Odotan innolla mitä uudenvuodenmaasto tuo tullessaan. Ihanasta ja pirtsakasta tarinasta tilillesi tupsahtaa 13v€ + 3v€ ekstratehtävän suorittamisen johdosta. Ja annettakoon kakun leivonta tällä kertaa anteeksi, mutta seuraavalla kerralla..
Ellen
|
|
|
|
Post by Olga on Dec 30, 2015 18:56:27 GMT
Lisää runollisuutta#seven, 30.12.2015Possu lumessa hiihtelee,
taluttajaansa vetelee.
Linnea paria yrittää tavoittaa,
Possu vetelee liian kovaa matkaa.
Ei saa Linnea Olgaa ja Possua pysähtymään,
mutta pian jää ori onneksi syömään.
Lola paikalle kävelee,
Possu päätänsä heittelee.
On poni Lolaan ihastunut,
sanoo Possu "choconut".
Olga yrittää Possua talliin vedellä,
mutta oriin on yhtäkkiä hankala kävellä.
Mistähän johtuis?
Jos tuohon tapaan joskus tottuis..?
Ajan päästä talli saavutettiin,
Niken vasaralla rikkinäistä karsinan seinää nakutettiin.
Nikellä oli nimittäin taas flunssa,
ettei ois hevosinfluenssa?
Linnea ja Olga korvas siis Nikkeä,
muttei pojan tavalla viitsineet märehtiä.
Olga harjas Possua,
Linnea putsas kaviota.
Yhteisvoimin työstä selvittiin,
näykkimisyrityksiä nauraen väisteltiin.
Possun uhkailut vaan huvitti,
vain pieni pelko niitä kutitti.
Sitten Possu viel hetkeks ulos,
näkispä sitten,
mikä on siivotun karsinan tulos.
Unia näki Possu taas,
mistähän näki, kerrotaas!
Paits et taidatte jo arvata,
että unessa käveli porkkana.
Porkkana Possun karsinaan tuli,
vaikka sanoi hoitajat "puli puli".
Possu söi kielloista välittämättä porkkanan,
sai oikeelta possulta sorkkanan.
Eli iskun sorkasta,
itse sika kun olisi halunnut porkkanan hotkasta.Hirmu kiva juttu että olet innostunut runoilemaan ihan kunnolla! Näitä on aina yhtä kiva lukea ja tämäkin yksilö oli paitsi pitkä ja riimikäs, myös hyvin hauska ja riehakas. Tätä lukiessa nousi taas suupielet hymyyn ja pystyin selvin silmin kuvittelemaan tallitapahtumat mielessäni; Possu vetämässä hoitajaansa lumihankeen ja flunssaisen Niken vasaroimassa (ja tietenkin valittamassa) rikkinäistä karsinaa, heh!
Kaksin työ sujuu aina rattoisammin ja hieno homma, kun yhdistitte voimavaranne Linnean kanssa. Mahtoi Possulla on mietittävää, kun toinen hääräsi etupäässä ja toinen takana. Heh! Tästä superkivasta runosta tilillesi tupsahtaa 11v€.
Ellen
|
|
|
|
Post by Olga on Mar 12, 2016 11:20:46 GMT
Pullisateria
#eight, 12.3.2016, EKSTRATEHTÄVÄ
"Terve Possu! Mulla on ollut sua kauhee ikävä, nyt mä lupaan käydä kattomassa sua ainakin neljästi viikossa", kerroin ponioriille, joka painoi päänsä kevyesti mua vasten. "Sä oot kai oppinut jo sietämään mua?" kysäisin naamaani hamuavalta Possulta.
Possulla oli tänään joku enkelipäivä, sillä se ei edes yrittänyt aiheuttaa minulle harmaita hiuksia. "Mitäs me tehtäis-", en kerennyt jatkaa lausetta pidemmälle, kun Ellenin ääni kajahti jo yksäritallin ovelta. "Olga! Ihana nähdä sua taas. Missä sä oot ollu?" Ellen hätkähti nähtyään minut Possulin karsinalla. "Moi! Tota jooh... Mulla on ollut kauheesti kokeita... Niin..." sopersin nolona. Minua oikeasti kadutti, etten ollut käynyt Pulliksessa pitkiin aikoihin. "Ei se mitään! Pääasia että Possu ei jäänyt ilman hoitajaa. Mutta joo, mä aattelin tulla vaan kysymään, että tuutko syömään päärakennukseen? Mä kutsuin kaikki Pullislaiset niinsanotulle perheaterialle, liity säkin seuraan!" Ellen pyysi. Minä tiesin kyllä naikkosen kokkaustaidot, mutta en tietenkään halunnut kieltäytyä.
"No niin, nähdään vähän myöhemmin Possu", pussasin hoitsuani sen samettisen pehmeälle turvalle. Tallustin Ellenin perässä päätaloon. Muistelin viime viikolla tapahtunutta episodia. Minulle oli lähetetty kotiin oranssinsävyinen maatiaiskissanpentu Uuno. Näin totta puhuen voi kertoa, että minä pelkään kissanpentuja. Ja juuri samana päivänä oli kissarakkaan mummoni syntymäpäivä, ja niin mummu sai suloisen kissanpennun itselleen. "Mites se kissanpentu jakselee?" Ellen kysäisi minulta yllättäen. Kun käänsin päätäni vastatakseni Ellenille, oli tiiliskivi tippua päähäni. "Huih! Se jakselee tosi hyvin", huudahdin ja loikkasin äkkiä tiilispäävaaran alta pois. "Tohon pitäis pystyttää joku "varo tiiliä" -kyltti", Ellen naurahti ja taputti minua olkapäälle.
Kun pääsimme Ellenin keittiöön, kantautui sieraimiini herkullinen tuoksu. Pöydän ääressä istui jo kaikki muu Pullisporukka, vain Maija puuttui. "Missä Maija on?" Oona ihmetteli ja tervehti muiden tallilaisten mukana minua. Moikkasin takaisin. "Öö... Enpä oikeestaan tiedä. Maijaaa!" Ellen kajautti vastaukseksi. Pian päätalon portaat alkoivat tömistä. "Aaa. Moi Maija!" Tanttu tervehti keittiöön tupsahtanutta Maijaa. "Moi!" huudahdin Julian kanssa melkein yhteen ääneen. Muutkin Pullislaiset tervehtivät Maijaa. "Mitä sä oot tehnyt meille?" kysyin Elleniltä. "Äijäboolia!" kuului jostain yläkerrasta Niken ääni. "Musta tuntuu, ettei täällä ole tarkoituksena tarjoilla alaikäisille!" tirskahdin niin kovaan ääneen, että Nikkekin kuuli. Pian mies tömisteli portaat alas keittiöön. "Moro Nikke! Kumpi liikuttaa tänään Muskan?" Oona katsahti Nikkeen. Miekkonen raapi päätään. "Noh, jos sä ratsastaisit tänään", Nikke sanoi Oonalle kaikoten ulko-ovesta ulos. "Niin, mä tein tosiaan jälkiruoaksi omenapiirakan, mutta pääruokana on kanapullia ja joko perunoita tai ranskalaisia", Ellen sanoi meille hymyillen. Lautaset oli jo katettu pöydälle haarukoinee päivinee. "Ottakaa vaan", Ellen pyysi. Broilerit ja ranskikset katosivat vauhdilla, mutta perunalla lastattu kattila jäi melkein täyteen. "Hmm... Yllättävän hyvää!" Hanne totesi Riellan nyökytellessä hyväksyvästi. "Tuskin musta silti kokkia tulee..." Ellen punasteli. "No, en mäkään mikään mestarikokki ole. Täähän on kuitenkin ihan hyvää!" kerroin Ellenille totuuden omista kokintaidoistani. "Kyllä mä leipoa osaan, mutta suolasen ruoan laitto ei ole mun erikoisalaa", paljastin vielä lisää asiaa omista kokkaustaidoistani.
Kun olimme krhm... herkutelleet Ellenin jälkiruoalla, menin katsomaan Possua. "No niin. Nyt jatkankin lauseeni loppuun. Eli siis, mitäs me tehtäisiin tänään?" katsahdin Possua kohti. Taputin oriitta kaulalle. "Ethän sä tietenkään osaa vastata", myönsin. Aluksi hain Possun harjapussin ja kaivoin sieltä kumisuan. Possu kun oli onnistunut tahrimaan itsensä aivan kuraiseksi. Heti, kun harja kosketti Possua, muuttui enkeliori ihan muuksi kuin enkeliksi. Ori luimisti ja yritti näykkäistä. "Hei poitsu, sulla ei ole oikeuksia tuollaiseen käytökseen", komensin takinhelmassa roikkuvaa ponia. Sitten Possu lopetti ja oli edes jotenkin hevosiksi. Ori oli ihan kiltisti, mutta kiinnisitominen oli kyllä suotavaa. Kun olin rahnuttanut kumisualla savet pois, oli kavioiden putsauksen vuoro. Niiden kanssa Possu pisti hanttiin minkä kerkesi. Se ei olisi halunnut tehdä mitään mun mieliksi, ja lopulta Olivia joutui auttamaan minua kavioiden kanssa. Kun kavioiden putsaus onnistui, sai Possu pari namipalaa ja paljon rapsutuksia.
|
|
|
|
Post by uqajigeragag on Apr 23, 2019 13:40:45 GMT
|
|
|
|
Post by edolaguiqivup on May 15, 2019 4:25:39 GMT
|
|
|
|
Post by ezanuce on May 15, 2019 6:04:20 GMT
|
|
|
|
Post by ikequtubohole on May 17, 2019 20:25:32 GMT
|
|
|
|
Post by osnobutuq on May 17, 2019 22:32:17 GMT
|
|
|
|
Post by awuoico on Jun 5, 2019 2:04:43 GMT
|
|
Hyvä huomio kuitenkin ja kaikista virheista saa ehdottomasti ilmoittaa!)
Hoitohevostoiminta enää ainoa tapa päästä osaksi talliporukkaa.
