Apua Tallissa
Kun savuin tallin pihalle katsoin kuinka eilen tapaamani mies juoksenteli ympäriinsä tallialueella sekä tarhojen luona. Nikke juoksi yksityistalliin sisälle ja hetken jälkeen hän tuli ulos hevosen kanssa ja hölkkäsi hevosen kanssa tarhoille.
”Mihinkä sulla on kiire? Vuosi ei ole vähään aikaan loppumassa.” naureskelin.
”Hah-hah, hyvin hauskaa Neiti-Olen-Kihoissa.” mies napautti takaisin. ”Mua käskettiin siivoamaan yksityistallin puoleen mennessä ja olen todella pahasti myöhässä aikataulusta. Joku uus tyyppi olis mahollisesti tuomassa kaakkiaan tänne.”
”Otan tuon avunpyyntönä. Mitä haluat minun tekevän ensimmäisenä?”
”Samu on tokavika hevonen sisällä. Tuotko sen tonne kutostarhaan?” Mies huikkasi.
Oi voi. En ole koskenutkaan hevoseen moneen vuoteen. Osaankohan enää?
Kävelin sisälle talliin ja otin riimunnarun koukusta. Etsin karsinan ovesta Samun nimikylttiä. Hetken etsittyäni löysin oikean karsinan mutta se näytti olevan tyhjä. Samalla Nikke asteli sisään.
”Oletko sä aina noin hidas.” mies kysyi.
”Öö.., en. Ootko varma ette oo vieny Samuu jo?”
”No en kyllä ole, ei sen riimunnaru muuten sulla ois.” Nikke vihelsi ja samalla hetkellä suuri puoliverinen nousi seisomaan edessäni. ”Samu nukkuu välillä tosi pitkään aamiaisen jälkeen.”
”Kiva kun mulle kerroit!” naurahdin. Avasin karsinan oven ja näin sivusilmällä että Nikke lähti toisen hevosen kanssa jo ulos. Olin siis kahdestaan Samun kanssa. Se katsoi minuun suurilla kirkkailla silmillään. Mumisin jotain ”kilttiä ponia” ja ”hyvää poikaa”. En orille vaan itselleni. Minua suoraan sanoen pelotti. Nostin käteni varovasti ylös orin turvan korkeudelle. Samu kohotti päätään ja hörähti. Varovasti otin kiinni sen riimusta ja naksautin narun siihen kiinni.
”Juuri näin, hyvin menee, Tintti.” puhelin itsekseni. Ori tuli kiltisti perässäni, kun kävelin ulos kohti tarhoja. Olin koko ajan ”varpaillani”, tiesin sydämessäni sen, että jotain tapahtuisi. Kävelin ehkä jopa vähän tahallani ripeään tahtiin kohti tarhoja, jotta pääsisin nopeasti päästämään irti riimunnarusta. Sekunnin murto osan aikana näin kuinka pressu heilahti suurin elein vasemmalla puolella ja samalla hetkellä tajusin, että Samu sai kunnon p*skahalvauksen. Ehdin nähdä vain neljän kavion olevan ilmassa. Tiesin tasan tarkkaan etten saisi päästää irti, kuitenkin otteeni lipesi ja ori jolkotteli tarhoja päin, minä jäin hölmistyneenä katsomaan sen menoa. Lähdin nolona sen perään ja toivoin, että Nikke olisi ottanut orin kiinni.
”Mihis sä palvelijas hukkasit?” mies kysyi orilta.
”Täälhä mä… Sori. Se säikähti jotai pressuu.” Selittelin todella, todella nolona.
”Niinhän se välillä tekee, juu. Kaikille käy noin.” Niken katseesta kuitenkin puski läpi arvostelu ja epäily, mutta jossain siellä alla näkyi ymmärtäväisyys sekä myötätunto.
”Mä meen vaik lapioimaan p*skaa…” mumisin ja käännyin ympäri.
Kävelin talliin sisälle ja nappasin talikon käteen. Samalla tajusin katsoa kelloa. 9:20. Meille tuli hieman kiire. Kuuden karsinan putsaus + varustehuone sekä lattioiden lakaisu.
9:34 Nikke sekä kaksi naista, joista toinen taisi olla tallin omistaja, kävelivät talliin. Minä olin juuri putsaamassa viimeistä karsinaa. En ollut ehtinyt järjestettyä varustehuonetta.
”Eli täällä rakas mussukkasi saisi asustella kuuden muun kanssa.” toinen naisista sanoi. Vanhempi nainen näytti hieman hienohelmalta. Pariin otteeseen mietin, miten tuon tyylinen persoona saattoi mitenkään olla hevosten ystävä.
”Hmph. Ei tämä nyt niin hieno ole kuin puhelimessa minulle kuvailit, rouvaseni.”
”Tallit siivotaan päivittäin ennen kymmentä ja kuten näet, täällä on oma varustehuone eikä ovilta ole kovinkaan pitkä matka tarohille. Tämä osuus on valmistunut viimeisen kuukauden aikana.”
”Olen nähnyt tarpeeksi. Soitan sinulle vielä ja kerron päätökseni.” yksityisen omistaja sanoi. Nainen kääntyi kannoillaan ja hyvästeli meidät käden heilautuksella.
”Nikke, et sitte voinu tulla auttaa mua näide kans…?” tiuskaisin Nikelle.
”No pitäähä mun näyttää hyvältä ku naikkosia tulee käymään vaikkakin tuskinpa hän ees mun naamaa näki…” mies mumisi.
”Argh… No kiitos kuitenki siit et otit Samun kiinni ulkona.” jatkoin hieman rauhallisemmalla äänen sävyllä. Siinä vaiheessa huomasin kuinka hieman minua vanhempi nainen katseli Niken ja minun keskustelua.
”Sikshän mä täällä oon! Pelastamassa neidon hädässä” mies vinkkasi silmäänsä samalla.
”Hei, älä alota”, sanoin. ”- tiiät että mulla on jo aikuinen vauva kämpässä pyörimässä jaloissa.” vastasin ja virnistin.
”Voi teitä nuoria, kun jaksatte meluta ja rellestää.” nainen sanoi. ”Jos Nikke ei ole ehtinyt kaiken itsekehun keskellä kertomaan kuka olen, omistan siis tallin. Nimi on Ellen.” nainen sanoi kohteliaasti.
”Öö.. Ei ole kertonut, ei…” vastasin vaisusti. ”Minun nimeni on Tintti. Näin tallin ilmoituksen mainoslehdessä ja kävin täällä pari päivää sitten ensimmäisen kerran.”
”Mikäli olen tulkinnut Niken puheita oikein, olet iskenyt silmäsi yhteen pojistamme.” Ellen katsoi minuun nauru silmissä.
”Enhän minä, kihloissa olen, en mä vois sel…” mutta Ellen keskeytti minut.
”Samusta minä tässä puhun, älä huoli. Puhuin juuri Samun omistajan kanssa ja hän sanoikin tarvitsevansa orilleen hoitajaa. Siksipä toivoinkin tapaavani sinut. Haluatko pestin?”
”Jaa, että haluanko? Totta kai!”
// Sunnuntai 3.1 - Yksityistallissa kaivataan lisäapua, joudatko Niken kaveriksi tallihommiin? - Elikkä tein samaan tarinaan tuon ekstran
//
Ihana, humoristinen kirjoitustapa sinulla! Tykkään kovasti. Kuten myös siitä, miten käytät puheenvuoroja tarinoissasi. Ne rikastuttavat ja elävöittävät tarinaa entisestään. Tätä oli taasen ilo lukea!
Suuret kiitokset kun jaksoit autella tallin teossa! Tekemistähän siinä taas riitti, eikä ihme, kun tuo meidän vätys vaan laiskottelee menemään. Hmh! Kunnon ärähätäminen on yleensä piste I;n päälle ja usein jopa varsin tepsivä kikkakolmonen. Sillä voi miekkoseen saada hyvinkin vauhtia. Nikke on vähän kuin testaileva poniveijari; Jos sille antaa periksi, se pompottaa mennen tullen, mutta jos sille lyö kapulat rattaaseen jo heti alkutöiksi, kuoriutuu siitä varsin kiva ja jopa auttavainenkin tallikaveri. 
Olipas kiva itsekin tavata sinut tallilla! Nyt alkaa hiljalleen hahmottumaan kuka hoitaa ketäkin. Heh! Meille kun tuli oikea hoitajaryöppy kerralla kun talliin saapui pari uutta omaa + lukuista yksityistä samaa aikaa. Ihanasta tokasta tarinasta sinut palkitaan 15v€ + 3v€.
Ellen 
Samun kanssa tutustumisprojekti sujui hyvin ja hiljalleen hyvä tulee. Tuo tarinan loppu sai hymyn minunkin huulille. 
Ihanasta ensitarinasta saat palkkioksi 14v€.
Hoitohevostoiminta enää ainoa tapa päästä osaksi talliporukkaa.
