|
Post by Ellen H on Dec 13, 2015 14:32:35 GMT
Kutsu hoitajille yleisleirille 25.12.2015 ->
Hei Pulliksen hoitaja! Hoitajien yleisleiri starttaa 25.12.2015 ja se kestää niin monta päivää mitä on osanottajia. Leiri on "jatka tarinaa"-muotoinen ja se toteutetaan foorumin puolella. Ensimmäisen osan tarinaa kirjoittaa ensimmäinen osallistuja 25.12. Osallistumisjärjestys määrää kunkin hoitajan leiritarinapäivän. Ideana on siis yksinkertaisesti jatkaa aina edellisen kirjoittajan tarinaa. Viimeinen osallistumispäivä on 23.12 jotta kunkin hoitajan leiritarinapäivät ovat ajoissa selvillä.
Osallistumiset foorumin kautta alle / mailitse pulliksenposti@gmail.com / tai tallin vieraskirjaan.
Leiri-info
Majoitus: Ellenin talon yläkerrasta löytyy majoitustilat. Sänkyjä on kahdeksan kappaletta ja lattialle asetettavia patoja kaksi. Hoitajat saavat itse tapell.. öh, siis päättää nukkumisjärjestelyistä.
Ruokailu: Jokainen Pullislainen tietää Ellenin -olemattomat- kokkaustaidot. Luvassa siis vaikka ja minkä näköistä pöperöä! Leirillä syödään neljä kertaa päivässä (aamupala, lounas, päivällinen ja iltapala).
Hoitohevoset: Leirihevosina toimivat omat hoitohevoset.
Ratsastus: Leirillä ratsastetaan kaksi kertaa päivässä. Luvassa on monenmoista ja monipuolista menoa koulu, este ja maastoratsastuksen merkeissä. Jos säät sallivat, käymme myös hankilaukoilla ja hiihtoratsastamassa.
Muu ohjelma: Nikke on luvannut pitää hoitajille unohtumattoman leirikasteen. Minä en tahdo edes tietää mitä se tarkoittaa.
Tervetuloa!Osallistujat ja tarinapäivät25.12 Tanttu (Poppi) 26.12 Oona (Muska) 27.12 Jenni (Lola) 28.12 Eepu (Frutti) 29.12 Nina (Max) 30.12 Riella (Fida)
|
|
|
Post by Tanttu on Dec 13, 2015 15:05:51 GMT
Tanttu & Poppinen mukana!
|
|
|
Post by oona on Dec 13, 2015 15:23:06 GMT
Oona & Muska myös messissä
|
|
|
Post by Ellen H on Dec 13, 2015 15:31:21 GMT
Molemmat mukana!
|
|
jenni
Talliorja
avatar © jenni
Posts: 14
|
Post by jenni on Dec 13, 2015 16:19:52 GMT
Jenni & Lola mukana!
|
|
|
Post by Ellen H on Dec 13, 2015 16:24:38 GMT
Mukana!
|
|
eepu
Lannankärrääjä
Posts: 15
|
Post by eepu on Dec 13, 2015 19:34:52 GMT
Minä ja Frutti tultas mielellään mukaan! :)
|
|
|
Post by Ellen H on Dec 13, 2015 20:20:01 GMT
Mukana olette Eepu ja Frutti!
|
|
Riella
Lannankärrääjä
Posts: 24
|
Post by Riella on Dec 15, 2015 6:58:42 GMT
Riella tahtoo Fidalla mukaan!
|
|
|
Post by Ellen H on Dec 15, 2015 14:52:31 GMT
Riellakin Fidan kanssa mukana!
|
|
|
Post by oona on Dec 26, 2015 15:50:37 GMT
//tässä nyt jo tän päivän tarina, vaikkei Tanttu ollut vielä omaan laittanut, kun en muuten ite välttämättä ehdi kirjoittamaan //
Heräilin aamulla jo kuuden jälkeen, sillä en oikein koskaan osannut nukkua pitkään vieraissa paikoissa. Niinpä yritinkin nousta mahdollisimman vähin äänin ja kiikkua varovaisesti alas valtaamastani yläsängystä. ”Ootko säkin jo hereillä?” kuulin Jennin kuiskaavan läheltä ovea. ”Joo, aattelin mennä kattomaan tarviiks aamutallissa apua”, vastasin ja puin kauhtuneen villapaidan päälleeni. ”Mä tuun mukaan”, Jenni kiskoi nopeasti vaatteet päällensä ja lähdimme vähin äänin kohti alakertaa. Poistuessamme huoneesta, joku kuorsasi oikein kovaan ääneen ja jouduimme kipittämään vauhdilla portaat, jotta hihityksemme ei herättänyt muita.
”No tehän ootte aikaisin ylhäällä”, Ellen ihmetteli keittiössä haukotellen. Onnistuneen joulupuuron ansiosta nainen oli innostunut kokkaamaan myös leiriläisille aamiaiseksi kaurapuuroa, jonka lisäksi vaihtoehtoina oli myös muroja ja leipää. ”Ei nukuttanut enää. Onks siel Nikke vai Linnea aamutallissa?” Kysäisin, kun puimme kenkiä ovensuussa. ”Nikke. En odottais, että se vielä on hommissa”, Ellen naurahti pessimistisesti. ”No me mennään jo aloittelemaan”, Jenni huikkasi innokkaasti ja painuimme talliin täynnä energiaa. Leireillä sitä jotenkin kaikki tallityöt tuntuivat aina innostavammilta.
Olimme jo ehtineet ruokkia lähes kaikki hevoset, kun Nikke saapui paikalle. ”Oisitte nyt ilmottanu mulle, että ootte vapaaehtosia aamutalliin, niin oisin ihan mielelläni jääny nukkumaan”, mies marisi, kun aloimme viemään hevosia ulos. ”No me mennään nyt syömään”, totesin vilkaistuani kelloani ja huomattuani, että on aamupalan aika. ”Hauskaa karsivoiden siivomista!” Jenni huikkasi Nikelle virnistäen ja vatsa kurnien lähdimme kipittämään takaisin Ellenin talolle puurolautasten ja paahtoleipien ääreen.
--
Aamupäivän ratsastustunnin piti Sissi ja luvassa oli ihan perus koulutreenit. ”Tylsää vaan vääntää kentällä”, Tanttu valitteli, mutta ei saanut muilta osakseen sympatiaa. Moni nimittäin oli innoissaan kunnon koulutunnista, kun yleensä itsenäisesti ratsastellessa sitä päätyi menemään sieltä, missä aita oli matalin. En turhaan taaskaan kuluttanut aikaa Muskan ylenpalttiseen puunailuun, vaan harjasin sen reippaasti läpi ja heitin tammalle sitten varusteet päälle. Olin oppinut irvistelevän tamman kanssa todella nopeaksi varustajaksi ja Nina olikin naureskellut, että pärjäisin varmasti kohta vaikka suurella kilpatallilla. Niinpä sainkin odotella hetken, ennen kuin olimme kaikki valmiita suuntaamaan kentälle.
Sissi oli suunnitellut tunnille pohkeenväistöharjotuksia, jotka sujuivat porukalta varsin vaihtelevasti. Varsinkin Jennillä oli ongelmia saada pikkuinen Lola väistämään ja Sissi joutuikin käydä avittamassa ratsukon oikeaan suuntaan maasta käsin. Eepulla ja Frutillakin koko tunti meni neuvotellessa siitä, kuka oikein määrää suunnan. Nina oli saanut ratsukseen Reemuksen, sillä Maxin jalat edelleen oireilivat, mutta se ei naista haitannut, sillä hän suoriutui tunnin tehtävistä varmasti parhaiten. Muskakin taipui väistöihin varsin hyvin, vaikka aluksi minulla olikin hankaluuksia saada tamman vauhti hallintaan. Yritin pitää mielessäni aiemmin Nikeltä saamat opit ja keskittyä erityisesti hyvään istuntaan. Ilmeisesti tein jotain oikein, sillä sain myös Sissiltä kehuja parantuneesta istunnastani.
Ensimmäisen ratsastustunnin jälkeen vuorossa oli lounas. Ellen oli taiteillut meille makaroonilaatikkoa, joka kieltämättä oli varsin idioottivarma sapuska ja maistuikin kaikille varsin hyvin. Lounaan jälkeen meillä oli jonkin aikaa vapaata ennen seuraavaa tuntia. ”Mitäs tehtäis?” Nina kyseli, kun lounas oli syöty. ”Mennään härnäämään Nikkee, joka putsaa noita tarhoja”, Tanttu ehdotti ilkikurisesti virnuillen. ”Ehkä meidän pitäs mennä auttamaan”, Riella ehdotti, mutta sai osakseen vain pahaa mulkoilua. ”Mä kannatan sitä Nikelle nauramista”, Nina naurahti. Emme kuitenkaan lopulta lähteneet pilaamaan Niken päivää, vaan jäimme mukavasti sisälle löhöilemään ja juoruilemaan.
--
”Tytöt, tulkaas auttamaan niin kasataan kentälle pari estettä”, Sissi tuli huhuilemaan apua ennen päivän toista ratsastustuntia. ”Hypätääks me?” Tanttu innostui. ”Voi ei”, parahdin, sillä olin aivan tarkotuksella yrittänyt vältellä Muskan kanssa hyppäämistä. En ollut mikään kummoinen esteratsastaja ja Muska vaikutti olevan helposti kuumenevaa sorttia esteillä, mikä ei mitenkään kasvattanut itseluottamustani. ”Ihan pieniä vaan”, Sissi lohdutti ja sai osan näyttämään helpottuneemmalta ja osan nurisemaan. ”Mä lupaan, että pääsette vielä hyppäämään isompiakin tällä leirillä. Nina, sä voit taas ottaa vaik sen Reemuksen, niin annetaan Maxin vielä levätä”, Sissi huikkasi ovelta. Säntäsimme naisen perään iloisesti höpöttävänä laumana, kun olimme saaneet kengät jalkaan ja takit päälle. Olimme kaikki uteliaita näkemään, millaisia esteitä Sissi oli meille suunnitellut.
Estetunti sujui olosuhteisiin nähden varsin hyvin. Onneksi kukaan meistä ei juuri säikähtänyt vauhdikasta menoa. Kun joka ikinen hevonen Reemusta myöden päätyi säntäämään kiitolaukkaa kentän päästä päähän Lolan innoittamana, selvisimme siitäkin vain kikatellen. Ihme sinänsä, ettei kukaan pudonnut ja Sissikin vain naureskeli toilailuillemme. Odotetusti Muska vei minua esteillä aivan 10-0, enkä keskittyessäni esteen ylitykseen oikein osannut ottaa tammaa haltuun. Onneksi maahankaivettujen ristikoiden kohdalla riittiä, että ohjasin tamman oikeaan suuntaan ja toivoin parasta. ”Voi Oona, miks mä annoin mun hevosen sun käsiin. Tyylipisteitä nolla!” Nikke kettuili kentän laidalta ja oli miehellä sana sanottavanaan myös muille tuntilaisille. Vaikka estetunti oli ollut osittain varsin katastrofaalinen, oli kaikilla ollut hauskaa. ”Taattua Pullis-laatua”, Tanttu naureskeli, kun Sissi huokaili tunnin kulkua.
Tunnin jälkeen hoidimme hevoset ja menimme sitten porukalla taukotupaan istuskelemaan. ”Nikke uhos, että se pitää leirikasteen meille”, Jenni paljasti saapuessaan paikalle hieman meidän muiden perässä. ”Ai nyt vai?” Nina kyseli. ”Ei se sitä sanonu”, Jenni vastasi olkiaan kohautellen. ”Se ottaa siitä kyllä kaiken ilon irti, herättää meidät keskellä yötä heittämällä lunta sänkyyn tai jotain”, naurahdin, sillä olin varma, ettei Nikke jättäisi niin makoisaa tilannetta käyttämättä. ”Ehkä Ellen pitää sen jotenkin aisoissa”, Jenni pohti toiveikkaasti. ”Älä luulekaan!” Eepu, Tanttu ja Niina totesivat yhteen ääneen ja jäimme pohtimaan, mitä Niken leirikaste pahimmillaan voisikaan pitää sisällään.
--
Päivä tallilla sujui rattoisasti ja pian olikin jo iltatallin ja nukkumaanmenon aika. ”Mä heräsin ihan liian aikasin tänään, ehkä mä en huomenna lähe tekemään aamutallia”, haukoittelin makeasti, kun valuimme Ellenin talon yläkertaan yöpuulle. ”Mun tuurilla se leirikaste on just tänä yönä”, Jenni valitti haukoitellen vähintään yhtä paljon kuin minä. ”Hyvää yötä, mä laitan korvatulpat”, Nina ilmoitti kömpiessään peiton alle. ”Ihan niinku Nikke ei keksis muuta tapaa herättää sua”, Tanttu naurahti sujahdettuaan omaan sänkyynsä. Höpöttelimme vielä hetken aikaa, mutta pian uni tuli jokaiselle. Saimme nukkua yömme kuitenkin rauhassa, sillä Niken leirikastetta ei ainakaan tänä yönä kuulunut.
|
|
|
Post by Tanttu on Dec 26, 2015 17:49:20 GMT
25. joulukuuta 2015 - Ensimmäinen leiripäiväPulliksen pihamaalla oli jo aamusta täysi hulina päällä, vaikka leiri alkaisikin vasta hieman myöhemmin ja koska leirille osallistuneita oli vain kuusi tällä kertaa, ei yösijoistakaan ollut kauheaa vääntämistä. Ennen ensimmäistä tuntia, joka oli julistettu puomitunniksi Sissin pitämänä, ehdimme hyvin paijata hoitohevosiamme ja letittää niiden harjat ja hännät jouluisesti. -- - Enhän mä millään jaksa enää toista ratsastusta, mun vatsalihakset on vieläkin kipeet, valitteli Oona puomitunnin jälkeen tallipihalla valmistautuessamme maastoon. Sissi ei tosiaan ollut päästänyt ketään helpolla aiemmalla puomitunnilla, jonka olimme suurimmaksi osaksi joutuneet menemään ilman jalustimia harjoitusravissa. Tonttulakit päässä selvisi jokainen ratsukko rennoksi oletetusta, mutta joksikin aivan muuksi osoittautuneesta maastosta vähintään kunnialla. Muutaman tonttulakit tosin taisivat tippua matkan varrelle tai jäädä odottamattoman maastotaitoradan esteiden yläpuolella vaanineisiin oksiin roikkumaan. - Kuka ikinä keksikään päästää Niken suunnittelemaan maaston, Nina nauroi kun muistelimme taukotuvan sohvalla istuessa maastoretken epäonnistumisia. - Ehkä kummallisin maasto ikinä, Oona tokaisi putsatessaan Muskan suitsia. Maastoretken alussa rauhallisen käyntipätkän jälkeen Nikke oli tullut vastaan "päättömänä tonttuna" esittäen päätöntä ratsastajaa ja ohjannut kaikki rakentamalleen radalle, jonka esteet pystyi kiertämään. Tosin pullislaiset tuntien niitä ei kierretä mistään hinnasta, vaikka radan järkevyydestä - tai päättömyydestä saattoi olla montaa eri mieltä.. Loppuilta menikin hieman rauhallisemmissa merkeissä iltatallia tehdessä ja lautapelejä koko joukolla Ellenin olohuoneessa pelatessa. // Vähän myöhäsemmälle meni kuin olin ajatellut, eikä kirjoittaminenkaan tuntunut oikein sujuvan :/ Ehkä mä nyt tuohon olen kuitenkin tyytyväinen, vaikka vähän kiireessä ja väsyneenä väsätty onkin. //
|
|
jenni
Talliorja
avatar © jenni
Posts: 14
|
Post by jenni on Dec 28, 2015 21:39:21 GMT
Aamupalapöytään oli katettu niin muroja, ruisleipää kuin appelsiinimehuakin. Kello oli vasta vähän päälle seitsemän, ja keittiöön oli tullut lisäkseni vasta Tanttu ja Eepu, sekä tietysti Ellen poikansa kanssa. Vähitellen sisään alkoi valua lisää porukkaa, kun unenpöpperöiset Riella, Nina sekä Oona raahustivat sisään. Juttelimme pöydän ääressä tämän päivän tapahtumista - heti aluksi lähtisimme maastoon, iltapäivällä olisi luvassa esteitä. Hevoset varustettuamme lähdimme maastoilemaan. Sää oli varsin upea, ja hevosetkin hyvällä päällä. Tallustimme niin kapeilla metsäpoluilla kuin laukkasimme kilpaa peltoaukeilla. Pienestä koostaan johtuen Lola jäi aina laukatessamme viimeiseksi, mutta korvat luimussa se yritti kovasti saada muita kiinni - ja yllättävän lähellä muita se kykenikin pysyttelemään! Tallille palatessamme kaikkien posket punoittivat iloisesti, ja hevoset hoidettuamme lähdimme majoitustiloihin hetkeksi chillailemaan ennen seuraavaa ohjelmanumeroa. Lounaan jälkeen lähdimme uudestaan talliin. Ellen oli koonnut kentälle pienen radan, johon kuului kaksi ristikkoa ja kolme pystyestettä. Puomit oli nostettu sellaisille korkeuksille, että Lolakin ne pystyisi ylittämään - suurin osa esteistä taisi olla viitisenkymmentä senttiä korkeita. Hyppääminen sujui hieman vaihtelevasti. Erityisesti taas Reemuksella ratsastava Nina sekä Riella Fidalla suoriutuivat esteistä varsin hienosti. Lola oli pörheällä päällä, ja esitti välillä pelkäävänsä esteitä. Poni ylitti odotukseni pomppiessaan esteiden yli korkealta ja puhtaasti - pikkutamma taisi tykätä hyppäämisestä! Tunnin jälkeen veimme hionneet hevoset talliin ja niitä hoitaessamme rupattelimme niitä näitä. Illalla ennen nukkumaanmenoa Nikke oli taas tullut virnuilemaan meille leirikasteesta, jota ei ainakaan tänään vielä ollut näkynyt. Juttelimme hetken jännittyneinä siitä, mitä Nikke olikaan päämme menoksi voinut keksiä. Juttutuokion jälkeen en ainakaan itse joutunut unta kauan odottamaan. // Anteeksi kökkö ja lyhyt teksti, tarinapää ei ole nyt parhaimmillaan
|
|
eepu
Lannankärrääjä
Posts: 15
|
Post by eepu on Dec 28, 2015 21:55:53 GMT
Mää laitan tän päivän tarinaa tuleen huomenna, en oo kerenny hetkeen koneelle :)
|
|
Riella
Lannankärrääjä
Posts: 24
|
Post by Riella on Dec 30, 2015 17:19:03 GMT
Aamu oli alkanut pirteissä tunnelmissa, sillä Ellen oli päättänyt pitää heti aamusta ilman satulaa leikkitunnin. Minua jännitti jo valmiiksi, koska en tiennyt yhtään saanko hevosen kulkemaan tai kestänkö selässä. Myös eepu ja Oona miettivät samoja asioita, joten en ollut ajatukseni kanssa yksin. Aamupalaksi olimme syöneet muroja ja leipää, koska surullisen kuuluisa kaurapuuro oli palanut pohjaan, eikä sitä pystynyt syömään - ei sitten yhtään. Yäk! Puuro lensi hankeen ja eikun leipiä voitelemaan. Aamupalan, ja -pesujen jälkeen suuntasimme reippaina tallille. Tänä aamuna herätys oli ollut vähän myöhempään, koska Nikke oli laitettu hoitamaan aamutalli yksin. Kjäh kjäh! Hevoset olivat ehtineet syömään noin tunnin verran aamuheiniä, joten pystyimme hyvällä omalla tunnolla käydä valmistamaan hevosia tulevaan koitokseen. Voi apua, pystyi vain miettimään koska Fida oli ainakin niin sählällä päällä, että varpaat joutuivat taas koetukselle. Onneksi kaikki pääsimme hyvin hevosten selkään, myös Oona Muskan selkään vaikka se näyttikin aika suoritukselta. Aloitimme rauhallisilla (tai vähemmän..) alkukäynneillä ja -raveilla, jonka jälkeen nostimme vielä laukat. Jokainen laukaten muutaman ympyrän ja verrytellen hyvin hevoset. Ensimmäinen tehtävä oli "maa, meri, taivas". Ensimmäisen "maa"-käskyn kaikotessa ilmoille, Jenni ja Lola olivat viimeisiä ja tippuivat pois - samoin Jenni Lolan selästä. ;D Seuraava "taivas"-käsky sai Oonan ja Muskan tippumaan pelistä, koska tamma päätti käydä esittämään rodeotaan. Onneksi Oona kesti kuitenkin selässä! Reemus ratsastajansa Ninan kanssa oli seuraavalla kerralla liian hidas. Seuraavaksi tipuimme me Fidan kanssa, sitä seuraavana Tanttu Popilla. Leikin voittaja oli siis eepu ja Frutti (aikamoisella tyylisuorituksella tosin.. ). Ehdimme pitää vielä yhden leikin ja se oli perinteinen tuolileikki hevosten tapaan. Kentälle laitettiin tötsiä yksi ratsukoita vähemmän ja Ellen aloitti ei niin kauniin hoilaamisen. Tällä kertaa tippumisia tapahtui aikaisempaa enemmän, mutta katastrofeja ei onneksi sattunut. Yksi kerrallaan ratsukoita siirtyi Ellenin kuoroon mukaan ja tuolileikin voittajaksi selviytyi Tanttu Popilla. Naurua ja riemua tunnin aikana riitti - myös muutama mustelmakin varmasti jokaiselle tippuneelle ilmestyi. Tunnin jälkeen riisuimme hevoset ja veimme ne päiväheinille tarhoihin. Lounaalla söimme perinteistä makaroonilaatikkoa, koska tämä alkaa olla ilmeisesti Ellenin bravuuri. Hyvää se kieltämättä oli, kun Tanttu kertoi salaisen reseptinsä kyseiselle ruualle. Söin aivan liikaa - siis ihan liikaa! Tuntui, kun ois voinu pyöriä yläkertaan pienille päikkäreille. Vaan ei. Olimme kaikki reippaina seuraavana siivoamassa porukalla tallia ja tekemässä iltatalliin vaadittavia tallitöitä. Onneksi isolla porukalla siihen ei kauaa kulu, eikä Nikkekään tällä kertaa ketään pakott.. palkannut kaverikseen yksityistallia siivoamaan. Kaikkien tallitöiden jälkeen lähdimme katsomaan elokuvaa Ellenin olohuoneeseen muutaman popcorni-purkin kanssa, sillä tänään oli luvassa täyskuinen yö-maasto. ------------------------------ - Joko kaikki on valmiita? Ellen julisti. Jokainen vastasi myöntävästi ja matka voi alkaa. Maaston vetäjähevoseksi oli valikoitunut pitkän harkinnan jälkeen ei niin vanha, mutta viisas suomenhevonen Kalle. Kaikki hevoset kulkivat yllättävän rauhassa, eikä kukaan jaksanut yrittää mitään kommervenkkejä. Pitkien ja riemukkaiden alkukäyntien jälkeen ravasimme pitkän pätkän ja Fida näytti olevan todella innoissaan - kuin lentoon lähdössä. Muskakin taisi muutaman ilopukin heittää innostuessaan (vai vihastuessaan hitaaseen tahtiin?). Kun saavuimme Pirunpellolle, kuu valaisi peltoa niin hyvin, ettei Ellen voinut olla ehdottamatta hankilaukkoja. Kuu muodosti pellolle sataneen lumen pintaan kauniin säihkeen ja sää oli täydellinen hankilaukoille. Lähdimme vauhdilla, jokainen vähän sykähtäen liikenteeseen ja tuntui, ettei Fida kestä karvoissaan. Jokainen joutui vähän pidättämään ratsujaan ja säästyimme jälleen katastrofeilta, vaikka meillä olikin yksi toistaan erilaisempia persoonia matkassa. Selvisimme noin tunnin päästä tallille ja riisuimme hevoset. Jokainen sai hoitaa oman hoitohevosensa iltapuhteilla, jonka jälkeen hoidimme yhdessä jäljelle jääneet hevoset. Ruokimme kaikki hevoset ja laitoimme tallin kiinni. - Hyvää yötä! huikkasimme hevosille ja lähdimme iltapalalle ja iltapuhteiden kautta nukkumaan. // Kiitos leiristä! Tarinasta tuli kökkö, kun meinasin unohtaa et tänään on miun vuoro. //
|
|