30.12.2015 - Kaksilahkeisia tallilla
- Mitä himputtia, kajautan suustani vähän turhankin kovaan ääneen harjatessani Poppia tallilla kun Nikke ilmaantuu yhtäkkiä ulkoa perässään kolme tuntematonta jätkää. Tallin toisessa päässä Muskaa harjaamassa ollut Oonakin havahtui hevosen kanssa tappelemisesta manaamiseeni ja tuijottaa ovelle toinen kulma ylhäällä, vähintään yhtä hämmentyneenä kuin minäkin.
- Onhan täällä porukkaa, Nikke sanoo virnuillen esitellen kolme kaverustaan ennen kuin Oona tai minä ehdimme edes kissaa sanoa.
- Mistä lähtien sä taustajoukkoja oot tallilla tarvinnu? kysyn sarkastisesti ja saan osakseni vain pahan mulkaisun. Tosin Niken tuntien yksikään sen kaveruksista ei tainnut osata mitään hyödyllistä tallilla, paitsi kettuilemassa jossain sivussa.
- Maastoonko meinasitte taas lähtee? tallimestari kysyy ja lisää sitten että olisi halunnut esitellä Muskaa näille kavereilleen.
- No jos sä ratsastustaitojas esitellä haluat, nii mee hakemaan se mun täpläponi tarhasta ja esittele niitä sen kanssa, sanon miehelle joka katsoo mua kummissaan, - Pääsenpähän ainakin eroon sun mankumisesta, virnistän ja katson kun Nikke sanakaan sanomatta lähtee tarpomaan yksityistallille.
- Meinasitko mennä kattomaan miten se pärjää sen kummajaisen kanssa, Oona kysyy.
- Kyllä se pärjää kun aina niin kovasti uhoo olevansa kovinki hyvä hevosten kanssa, vastaan, - Katotaan mitä mieltä se on tän jälkeen, nauran.
- Pitäiskö meidänkuitenkin mennä auttamaan tota raasua tonne, eihän me ikinä päästä maastoon tätä menoa, Oona valittelee kun pyörimme kentällä vielä hetkenkin päästä ja katsomme kun mustavalkea pirulainen jujuttaa tallimestaria tarhassa. Ilmeisesti toinen Niken kaveruksista ymmärsi jotain hevosten päälle, sillä tarjosi porkkanaa Pandalle, joka sittemmin antoi kiinni ihan nätisti.
- Jos mennäänki maastoon sitte ku Nikke on selvinny Pandan kanssa? kysyn ja virnuilen Nikelle, joka ilmeisesti osaa varustaa länkkähevosenkin pikavauhtia, kun talutan Popin Muskan ja Oonan perässä kentän ulkopuolelle.
- Eihän tää nyt niin paha ole, miekkonen virnuilee hevosen selästä, ja lähes lentää nokalleen ravista tasajalkaa pysähtyvän tamman kaulan yli.
- Kannattais varmaan vaan keskittyä siihen ratsastukseen, huudan ja moikkaan kentän vierelle saapuvaa Vilmaa.
- Mitäs täällä on meneillään? tyttö utelee kiinnostuneena katsoessaan kentällä ainakin toistaiseksi rauhallisesti ravaavaa Pandaa Nikke selässään.
- Ootetaan rodeo esitystä alá Panda, virnistän ilkikurisesti ja huomaan Niken aikovan kokeilla laukkaa.
- Tota, se saattaa sit olla laukassa vähän..
Aloitan sanomaan varoitusta ilmoille, kun jostain palkoherneen nokkaansa vetänyt paint heittää Niken komealla kaarella kentän hietikkoon ja lähtee laukkaamaan villinä ympäri kenttää.
- Johan oli lento äijällä, vaaleahiuksinen Niken kavereista tokaisi naurunsa keskeltä ja heittäessään luultavasti jotain inside -läppää miehen länkkätaidoista kavereidensa kanssa.
- Pidätkö Poppia ihan hetken, mä voisin vähän jeesata tota lumimiestä, sanon Vilmalle ja kiipeän portin kautta (koska siis sen alta menohan ois ollut ihan liian yksinkertaista..) lumiselle kentälle taputtaen lapasiani pari kertaa yhteen.
- Hieno Panda, sanon hengästyneenä luokseni ravaavalle tammalle ja katsahdan jäisen kentän jäljiltä irvistelevään Nikkeen.
- Et tosta voinu sit aiemmin sanoo, mies sanoo äkäisesti hieroessaan selkäänsä.
- Sithän siitä ois jääny kaikki hauska pois, virnistän. - Toi tosin oli vielä pieni tarha, arvaa miten hauskaa sitä oli jahdata tosta tietämättä isolla laitumella ennen koeratsastusta, jatkan ja katson kun Nikke kiipeää irvistellen takaisin pienen kirjavan satulaan.
- Nii just, mut kai tää osaa rollbackin?
- Sen sä varmaan osaat selvittää itekin, sanon virnistäen ja jätän miehen pyörimään kentälle päätään puistellen.
- Mut älä vaan ota niitä ohjia siinäkään käteen tai.., ilmeisesti mun varoitukset meni ihan kuuroille korville tuijottaessani kentälle silmät pyöreinä. - Oon mäkin tolta tippunut, mut toi on jo hyvin jos et ees laukannu, saan sanottua nauruni seasta. Nikke puhisi ja ähisi kentän jäisellä maaperällä taas kerran, Pandan tällä kertaa jäädessä seisomaan ihan paikoilleen ja mennen puhisemaan kuumaa ilmaa miehen kasvoille ihmeissään.
- Ööh, Vilma? Haluisitko sä vaikka mennä loppukäynnit tän sun hoitohevoses kanssa, kun mun selkä tais saada tästä tarpeekseen, Nikke sanoo päästessään ylös kentältä ja ojentaessaan tamman ohjat Poppia pitelevälle Vilmalle.
- Joo-o, tyttö vastaa empien ja antaen Popin ohjat takaisin mulle.
- Lähtisitkö sä mun ja Oonan kanssa lyhyelle maastoreissulle? Ei me varmaan kovin pitkää reissua ehditä tekemään enää, sanon vilkaisten pimenevälle taivaalle.
- Tottakai, mut ööh.. miten tätä ohjataan? Vilma kysyy hämmentynyt ilme kasvoillaan noustuamme kaikki kolme hevosten selkään.
- Sä voit käyttää ihan vaan pelkkiä ääniapuja, se kuuntelee niitä aika hyvin. Ja se ei yleensä maastossa vedä tollasta rodeota jos ohjista ottaa kiinni, lähinnä vaan junttaa paikoilleen, sanon ja ohjaamme ponit jotain pelottavaa metsätiellä näkevän Muskan edelle.
--
- Toi oli ehkä rauhallisin maasto tähän mennessä, Oona sanoo ja taputtaa Muskaa kaulalle hymyillen.
- Joo, jos ei oteta huomioon niitä paria sivuloikkaa ja teidän laukkapätkää pellolla, nauran ja laskeudun Popin selästä.
- Sä varmaan pärjäät Pandan kanssa? varmistan hymyillen Vilmalta.
- Joo enköhän, tyttö vastaa hymyillen ja suuntaa kulkunsa väsähtänyt Panda perässään yksityistallin puolelle. Jos kuvittelinkin pääseväni loppupäivän helpolla, niin olin täysin väärässä.
- Mitä hiivattia täällä tapahtuu? huudahdan ihmeissäni, kun jäämme Oonan kanssa tallin ovelle tuijottamaan edessämme näkyvää hävitystä.
- Öh, Nikke käski meidät siivoomaan karsinoita, vastasi sininen pipo päässään talikkoa pitelevä mies.
- Niin tietenkin.. Kai te tiiätte että tarkotuksena oli hakee kottikärryt tuolta ja viedä ne lannat niiden avulla lantalaan? kysyn ja saan vastaukseksi hämmentyneen ilmeen kaikilta kolmelta.
- Viekää näitten kahen otuksen varusteet niitten paikoille tonne satulahuoneeseen, Nikke kaiketi osaa selän parantelun keskenkin kertoo mihin ne kuuluu ja me siivotaan nää karsinat teiän puolesta, Oona sanoo ja kohta Poppi sekä Muska ovat tarhassa fleeceloimet päällä ja minä ja Oona kärräämässä kottikärryjä lantalaan.
- Tarvitteks te vähän jelppiä noitten kanssa? Jere kysyy ja nappaa kottikärryt meiltä.
- Joo kiitti, oltas me ne sinne kyl saatu, vastaan ja yritän juosta karkuun pojan juostessa tyhjien kottikärryjen kanssa takaisin tallille, jokin typerä temppu mielessään vaihteeksi. Kohta kuitenkin huomaan istuvani ehkä viimeksi kymmenen vuotta sitten pestyissä ja korjatuissa kottikärryissä Oonan kanssa kikattaen.
- Hovikyyti neideille, ollos hyvä, Jere sanoo nauraen kipatessaan meidät lumen sekaan tallin edessä. Vaatteita puistellen pääsemme vihdoin taukotupaan asti kaakaota vailla vain huomataksemme että kaikki istumapaikat on jo varattu by Nikke ja kaverit.
- Tuliko kovaki kolaus siihe selkään? kysyn uteliaasti kättään huolettomasti heilauttavalta Nikeltä.
- Selkä on kai huomenna taas jees, mut mun ego tais saada suuremman kolauksen, mies valitteli sohvalta.
- Kyllä toi rodeoesityski aika huvittavaa katottavaa oli, sanoo tähän asti hiljaa pysytellyt tummahiuksinen jätkä ja vetäisee mustan pipon pois päästään nauraen mun venähtäneelle ilmeelle.
- Ja on toi sun poniski aikamoinen ilmestys, se sanoo ja saa seuraavilla sanoillaan sen aikaan että mun tekis mieli heittää kaakaot suoraan naamalle, - serkku.
- Oishan se pitäny arvata, sussa oliki jotain liian tuttua mut ei sua tunnista ton parran ja pipon takia, huudahdan ja saan taukotupaan sopivasti kävelevät Jeren, Vilman, Ninan ja Ellenin tuijottamaan meitä kummastuneina.
- Mitä mä nyt TAAS missasin? Jere parahtaa viitaten ilmiselvästi aikaisempaan rodeoesitykseen, jota ei onnistunut näkemään.
- Vaan sen että ööh.. Oikeestaan mä en ees tiedä mitä just äsken tapahtu, Oona selittää vilkuillen mua ja tummatukkaista miestä vuoronperään selvästi miettien ankarasti äskeistä kohtausta.
- Eiku tiedänpäs, noi kaks tossa on serkkuja ja oikeestaan se on ihan ilmiselvää, teillä on just samanlaiset nenät, brunette huudahtaa riemastuneena ja nauraa kärsivälle ilmeelleni.
- Tota kyllä mäkään en tiennyt ja mä oon sentään tuntenut sut Topias ties miten kauan, Nikke älähtää sohvalta.
- Ehkä siks että me ei ikinä olla tultu toimeen, näytän kieltäni huomiosta häkeltyneelle Topiakselle, joka ilman ennakkovaroitusta nakkaa mut vieressä istuvan kaverinsa viereen ja nauraa.
- Tota.. Sanos nyt että mitä helkattia täällä oikein tapahtuu! huudan itsekseen jollekin kovinkin hauskalle jutulle nauravalle serkulleni, joka ei kykene kuin osoittelemaan minua ja vaaleahiuksista kaveriaan.
- Tän mä haluun kyllä nähä, Jere ilmoittaa taukotuvan ovelta ja menee Topiakselta vapautuneelle penkille istumaan esittäen syövänsä popcornia, kuitenkin lopettaen sen siinä vaiheessa kun huomaa mun mulkaisun.
- Te kaks vaan ootte niin puupäitä molemmat! Topias kivahtaa ärsyyntyneenä, mutta räjähtää sitten taas nauruun. - Ette voi olla tosissanne että te ette tunnista toisianne vai onko kolme vuotta liian kauan? Eipäs kun ei oo ees niin kauan, serkkuni pohtii partaansa sivellen. Mä taas tajuan viimein kattoa sitä blondia jätkää vähän tarkemmin.
- Oo hei hetkonen, mä taidan aavistaa mitä tässä nyt on meneillään, Jere sanoo muka kuiskaten saaden Oonan läppäämään itteensä kevyesti takaraivoon.
- Voi mavonsilmä, sanon ja marssin avonaisesta ovesta suoraan Popin karsinalle, sulkien oven perässäni hiljaa, vaikka noh.. suku on pahin taitaa kertoa kaiken tarvittavan.
- Mikä sille tuli? kuuluu Ninan ihmettelevä kysymys oven takaa ja joku, luultavasti Topias vastaa jotain naiselle ja kävelee tallin puolelle, jossa mä selvitän ajatuksissani Popin sotkuista harjaa.
- Mä en sit tosissaan ymmärrä mikä teidän kahden välillä on, kuulen serkkuni matalan äänen karsinan ovelta, - Tehän olitte ihan erottamattomat vielä viime vuonna.
- Joskus ihmiset vaan kasvaa eri suuntiin, tokaisen vaivautumatta vilkaisemaan karsinanoveen nojailevaa Topiasta.
- Kamoon, te ette vaan kasvanu eri suuntiin, jotain muutaki siinä tapahtu, tummahiuksinen jatkaa itsepintaista inttämistä ja yllättyy pahanpäiväisesti joutuessaan halauksen kohteeksi.
- Tiiätkö, mä en edelleenkää oo halailutyyppiä, Topias nauraa ja pörröttää mun hiuksia, - Ja eihän meidän pitäny tulla toimeen.
- Eikä me olla enää niitä joka asiasta tappelevia kakaroita ja teinejä, mutisen nauraen läimäyttäen Topiasta kylkeen ja pörrötän karsinanovelle nuuhkimaan tulleen Popin otsaharjaa.
- Niin tai näin, musta teiän ois aika sopia. Ala tulla nyt, en mä viittis tapella sun kanssa vaikka ei siinä mitään uutta ookaan, Topias huokaa ärsyyntyneenä ja saa mut lannistuneena kävelemään takas taukotuvan puolelle.
- Kuka muu sitä mieltä että noi kaks vois jo haudata sotakirveen nostaa käden ylös hep! Topias huutaa ja saaden kaikki nostamaan käden ylös.
- Toljanteri tai kuka nyt ootkaan, ala tulla, sanon lähtien kävelemään ovesta ulos.
- Luka kylläki.
- Joojoo, kyllä mä nyt sun nimes muistan pöhkö, sanon nauraen ja vilkaisen Jereä, joka ilmiselvästi suunnittelee jotain vakoilun kaltaista.
- Kerros nyt vielä, mistä sä tunnet Niken? Luka ja mä kysytään toisiltamme yhtä aikaa ulos päästyämme ja nauretaan.
- Eikö se nyt oo aika ilmiselvää että mä oon pyörinyt samalla tallilla hevosenhoitajana jo muutaman vuoden, virnistän ja kuuntelen vihreesilmäisen blondin selonteon sen Nikkeen tutustumisesta Husun ravitallilla.
- Eli taas kerran se pirun Topias on kaiken takana, hymähdän pienesti hymyillen suunnitellen mielessäni, miten sen pirulaisen saisi myöntämään että se suunnitteli tän.
Ajatuksissani keskellä tallipihaa seistessäni heittää Luka minua ilmeisesti lumipallolla, tai jollain vastaavalla.
- Toi kostetaan! kiljahdan ja nappaan lunta käsiini lähtien juoksemaan Lukan perään nauraen.
- Okei, okei, mä antaudun! Tossa tais olla kaikki kostot kaikesta? vaaleehiuksinen sanoo mun siristellessä silmiä kun mietin, pitäiskö koko tän päivän takia itkeä vai nauraa.
- I guess so, sanon ja oon heittävinäni ylävitosen, kunnes jäänkin seisomaan paikalleni.
- No? Mikä nyt? Luka kysyy ihmeissään.
- Sä oisit voinu kertoo et tulit takas, lisään hiljaisella äänellä ja katsahdan Lukaan, joka ei enää ilmeisesti keksi mitään sanottavaa, vaan ottaa mut tukalaan karhunhalaukseen.
- Mitä jos otetaan kaikki alusta, mulla on ainaki ollu ikävä, mies sanoo ja lähtee kävelemään taukotupaa kohti pitäen mun kädestä kiinni edelleen. - Mennään nyt ainaki takas sisälle, täällä on aika pirun kylmä.
- Vilukissa, hymähdän ja astelen Lukan vierellä talliin ja taukotupaan.
- Vai että Luka? kysyy Nina tuijottaen meitä uteliaana takaisin tullessamme.
- Hämmentävin päivä ikinä, Roopeksi esittäytynyt sinipipoinen sanoo ja vilkuilee kaikkia taukotupaan änkeytyneitä tallilaisia vuoron perään ja kaikki alkavat nauraa samaan aikaan.
- Kerrataaanko vielä että kuka täällä nyt oli kuka? Oona kysyy hämmentyneenä ja saa jo istumaan asti päässeeltä Nikeltä kannatusta, joka odottamattamatta aloittaa selonteon suunnittelemastaan päivästä kavereiden kesken.
Lukan kanssa jutellessani vilkuilin muita tallituvassa olevia jossa Oona ja Nina keskustelivat jostain asiasta Roopen kanssa. Topias jutteli Niken kanssa, mutta vilkuili koko ajan milloin minnekin suuntaan. Ellen yritti pysyä jotenkuten kärryillä päivän tapahtumista Vilman kanssa, enkä voinut kuin myöntää sen olevan varsin hämmentävä. Tallitupaan peräkanaa ryntäävät Eepu, Lottis ja Riellakaan eivät voineet olla hämmästymättä taukotuvan väenpaljoudesta ja jäivät hetkeksi ihmeissään ovensuuhun seisomaan kunnes raivasivat tiensä Topiaksen kanssa juttelevan Niken luokse, jonka päättelivät olevan väenpaljouden takana ja vaativat ilmeisesti selontekoa, jonka Jere ehätti kertomaan ennen tallimestaria. Kuka ties mitä uuden vuoden bileistä tulisi Niken ollessa asialla..
// Tässä yks niistä miljoonasta versiosta samasta tarinasta, jotka mulla pyöri päässä.. Piti tosin muokata tota alkuperäisestä aika paljon, word oli syönyt yhden kappaleen välistä :'D Ja ekstratehtävä suoritettu
//
Uulalaa ja vautsi vau! Te hoitajat saitte tästä päivästä kyllä aivan mielettömiä, pitkiä ja tapahtumarikkaita tarinoita aikaan. Tätäkin oli enemmän kuin ilo ja suorastaan hulvaton lukea. Naureskelin moneen otteeseen maha kippurassa Niken epätoivoisille machoiluyrityksille, jotka kerta toisensa jälkeen päätyivät vähän toisin, kun miekkonen ehkä oli suunnitellut. Heh! Varsinkin Pandalla ratsastaminen oli yksi lempparikohtiani. Alastulot olivat kieltämättä näyttäviä, vaan tuskin tarkoituksenmukaisia.
Niken maahantulot olivat myös Vilmalle jännää katsottavaa. Mukava juttu kuitenkin, että tyttö hurjasta rodeoshown katselusta huolimatta uskaltautui tammalla maastoon.
Tarina oli kaikinpuolin täynnä jännitystä, eikä koskaan tiennyt mitä seuraavaksi tapahtuisi. Se, että Topias oli serkkusi tuli minullekin täytenä yllätyksenä. Vaikkakin nyt näin jälkeenpäin mietittyäni, ehkä teillä on (älä nyt suutu) mutta vähän, ihan vähän samanlaiset nenät. Tilanne ajoi teidät sopivasti yhteen ja saitte soviteltua vanhoja "kaunoja", kuten myös Lukan kanssa. Ehkä tuleva vuosi on toivoa täynnä? Jään innolla odottamaan uudenvuoden bileitä mitä kaikkea niissä mahtaa sattua ja tapahtuakaan.
Huikeasta kertomuksesta tilillesi tupsahtaa 18v€ + 3v€ ekstratehtävän suorittamisen johdosta.
Ellen