Post by Sisla on Jan 31, 2016 21:00:00 GMT
Vieläkö kerkiää mukaan? Ramman kanssa osallistuisin:)
Sää oli kirpeä ja pakkastakin oli liki 25 astetta. Siitä huolimatta kaikki olivat innoissaan lähdössä helmikuun maastoon. Ellen oli luvannut että ehtisimme takaisin tallille varmasti ennen pimeää. Kuitenkin luulin, että Ramman laiskan matelun takia emme ehtisi ikinä lämpimään ennen kuin aurinko laskisi ja pakkanen vielä kiristyisi. Sielu ei levännyt, ei laisinkaan. Siitä syyttäkäämme jo jäässä olevia sormiani, joita yritin lämmittää Ramman paksua talvikarvaa vasten.
Ärh ja murh, kyllä otti päähän. Oma ratsuni toimi kuin kakara ja heittikin muutaman pukin alkumatkasta, mutta rauhoittui sitten jonon jatkoksi. Ajatukseni vaelsivat etelän lämpöön ja mieleni oli sillä hetkellä täynnä lämpöisiä ajatuksia.
Hetken aikaa vaellettuamme olin jo aivan ajatuksissani, mutta jestas mitä sitten tapahtuikaan. Sain juuri ja juuri Ramman harjasta kiinni ennen kuin valuin tamman selästä alas ja olin varma, että löydän itseni hangesta. Huh!
Pakko sanoa, että pakkasta oli kyllä mielestäni hiukkasen liikaa, mutta kaikessa jäätävyydessään retki oli varsin mukava ja Rammakin tuntui tykkäävän.
Sää oli kirpeä ja pakkastakin oli liki 25 astetta. Siitä huolimatta kaikki olivat innoissaan lähdössä helmikuun maastoon. Ellen oli luvannut että ehtisimme takaisin tallille varmasti ennen pimeää. Kuitenkin luulin, että Ramman laiskan matelun takia emme ehtisi ikinä lämpimään ennen kuin aurinko laskisi ja pakkanen vielä kiristyisi. Sielu ei levännyt, ei laisinkaan. Siitä syyttäkäämme jo jäässä olevia sormiani, joita yritin lämmittää Ramman paksua talvikarvaa vasten.
Ärh ja murh, kyllä otti päähän. Oma ratsuni toimi kuin kakara ja heittikin muutaman pukin alkumatkasta, mutta rauhoittui sitten jonon jatkoksi. Ajatukseni vaelsivat etelän lämpöön ja mieleni oli sillä hetkellä täynnä lämpöisiä ajatuksia.
Hetken aikaa vaellettuamme olin jo aivan ajatuksissani, mutta jestas mitä sitten tapahtuikaan. Sain juuri ja juuri Ramman harjasta kiinni ennen kuin valuin tamman selästä alas ja olin varma, että löydän itseni hangesta. Huh!
Pakko sanoa, että pakkasta oli kyllä mielestäni hiukkasen liikaa, mutta kaikessa jäätävyydessään retki oli varsin mukava ja Rammakin tuntui tykkäävän.
Hoitohevostoiminta enää ainoa tapa päästä osaksi talliporukkaa.
