#1 : 31. joulukuuta 2015Hyräilin tyytyväisenä äsken bussissa kuulunutta kappaletta, ja loikin pirteänä sen tahdissa tallitiellä olevien jäätyneiden vesilammikoiden yli. Pakkasta oli ehket vajaat kymmenen astetta, ja satunnaisesti muutama lumihiutale leijaili taivaalta. Lunta ei kuitenkaan ollut kamalasti, vain sen verran, että maa sai juuri valkoisen peiton. Tällä hetkellä päässäni pyöri vain yksi ajatus: pieni täplikäs poni nimeltä Ällä. Se sai minut unohtamaan kaiken muun elämästäni. Saatoin jo kuvitella sen vilkkaan olemuksen edessäni harjattavana, saati sitten allani ratsastettavana...
Punaisen tallirakennuksen nähdessäni kiirehdin hölkkään, ja pian pääsinkin jo puikahtamaan tummasta puuovesta sisään. Tallissa leijaili hevosen ja heinän sekainen tuoksu. Hengitykseni lakkasi höyryämästä, ja saatoin jo riisua lapaset käsistäni ja vetää kaulahuivia alemmas. Hevoset kolistelivat karsinoissaan ja muutamia hoitajia hääräili karsinoiden edustalla. Osa poneista taisi kuitenkin olla vielä ulkona, sillä muutamien karsinoiden ovet olivat sepposen selällään. Tallin kelmeä valo erotti kulmissa piilevät hämähäkinseitit ja lian kuorruttamat ponit. Silmäilin uteliaana karsinoihin. Vastaan tuli suloinen, musta shetlanninponitamma, hampaitaan loksutteleva voikko suomenhevosruuna ja tallin perällä pesuboxi sekä tikkaat tallivintille. Ei Ällää?
Rehuvaraston vieressä olevan huoneen ovi oli raollaan. Sisältä kantautui naurunremahduksia ja kahvin väkevä tuoksu, joka sai minut nyrpistelemään nenääni.
"Mooi! Saako olla kahveeta?" nuori mies kohotti mustaa kahvitahrojen koristamaa kuppiaan, josta kohosi ohut höyryvana.
"Ei kiitos, mä en juo kahvia", pudistelin hämmentyneenä päätäni.
"Tuskin kukaan tässä tallissa edes PYSTYY juomaan Niken keittämää kahvia!" punatukkainen nainen tuhahti miehen viereltä. "Paitsi Nikke itse tietysti. Mä en oo muuten nähnyt sua ennen.. Mä oon Nina, ja tää kahvikeisari tässä on Nikke".
"Mä oon Aune. Mun piti alottaa sen Ällän hoitaminen, mut onkohan se vielä pihalla vai?" kysyin vilkaisten talliin päin. "Mä en ainakaan nähnyt sitä".
"Kyllä mä kävin hakemassa sen pirulaisen, eiks se ollu se täplikäs? Hitto kun sai taas tuntikausia jahdata sitä. Ei mulla siis kunto tietenkään pettänyt, mutta hermot senkin edestä", Nikke pyöräytti silmiään. "Se on tossa tallin toisella puolella, käy kattoo".
Täplikäs poni pörräsi karsinassaan. Se malttoi pysähtyä ovelle rapsutettavaksi vain hetkeksi, kunnes ruuna jälleen pyörähti ympäri purut jaloissaan kahisten. Nojailin karsinan oveen ja kurottelin kättäni karsinan puolelle, saadakseni edes välillä koskettaa ohi pyörivän ponin karheaa harjasta. Päätin kuitenkin hakea Ällän harjapakin, ja tehdä siihen lähempää tuttavuutta hoitelemalla.
Ponin harjapakki löytyi kätevästi varustehuoneesta, johon taukotuvassa kiistelevät Nikke ja Nina minut opastivat. Kaikki varusteet olivat järjestelmällisessä kaaoksessa, ainakin melkein omilla paikoillaan. Suurimmaksi osaksi satulat ja suitset löytyivät koukuistaan, mutta harjoja ja ylimääräisiä jalustinkumilenkkejä sattui silmään sieltä täältä.
Palattuani Ällän karsinalle, sidoin sen saman tien kiinni ja aloitin harjaamaan magicbrushin kanssa. Aloitin pyörittelemällä enimmät irtoliat sillä, kunnes otin avuksi vielä dandyn. Ruuna steppaili hiukan paikoillaan, mutta sain sen kuitenkin harjattua ihan hyvin.
"Sulla on ihanat pilkut", virnistin ja taputin Ällää takapuolelle. Ruuna otti pari askelta sivulle, ja onnistui tönäisemään minut melkein kumoon. Kunhan olin saanut tasapainoni takaisin, katsahdin Ällään hölmistyneenä. Eikös sen pitänyt olla kuitenkin ihan kiltti ajoittaisesta häsläämisestä huolimatta? Ponin viaton katse tavoitti minut kuitenkin pian kuin sanoen: 'sori'.
Sain Ällän puunattua lopulta puhtaaksi, jonka jälkeen puhdistin kaviot. Ällä nosti sirot jalkansa ongelmitta, mutta varsinkin takajalkoja se yritti huitoa irti otteestani. Murahdin sille vihaisesti, jonka jälkeen ruuna kuitenkin näki parhaaksi odotella kiltisti, että kaviot saataisiin puhdistettua.
"Olisittepa nähneet Popin, se ei kyllä oo pitkään aikaan menny noin hienosti".
"Poppi tosissaan osaa olla ihan hienokin poika, kun vaan sille päälle sattuu".
Palasin Ällän harjapakki sylissäni takaisin taukotupaan, johon oli kerääntynyt lisää porukkaa luennoimaan omasta päivästään.
"Heii, sä olet varmaan niitä uusia hoitajia!" vaaleatukkainen nainen kiirehti sanomaan.
"Jep, Aune", hymyilin. "Kävin just harjaamassa Ällän".
"Hieno juttu, mä ajattelinkin, että te varmaan tulette tallille kohta. Toinen oli se Erican hoitaja Julia. Mä oon siis Ellen, me puhuttiinkin jo puhelimessa", nainen esitteli vielä itsensä. Hän vaikutti oikein mukavalta ja kiltiltä, oli vaikuttanut jo aiemminkin, kun olin pyytänyt ensimmäistä kertaa omaa hoitohevosta, Severiä. Se oli kuitenkin ehtinyt mennä jo ohi, mutta ehkä niin oli tarkoitettu. Minun oli myönnettävä Ällän olevan juuri minulle ehkä jopa hiukan vielä Severiä osuvampi. Kiitos kohtalo.
Jätin selkään kiipeämisen seuraavalle kerralle, ja tänään olin päättänyt tyytyä pelkkään maastakäsittelyyn. Nappasin Ällän suitset telineeltään, ja kipaisin takaisin ruunan karsinalle. Ällä hörähti kimeästi kuullessaan karsinan säpin käyvän, ja tuli suorastaan haukkaamaan kuolaimet suuhunsa. Nostin niskahihnan korvien taa ja kiinnitin leuka- sekä turpahihnat.
"Pitäiskö meidän mennä käveleksimään hiukan?" kysyin hymähtäen, ja silitin Ällää paksun harjaksen alta. Ällä katsahti tallikäytävälle päin, johon äsken taukotuvassa ollut tyttö toi suuren knabstruptamman yleissatulan. "Jep, me taidetaan mennä".
Ällä käveli pirteästi vierelläni, kun kiepautin sen ratsastuskentälle ja suljin portin perässäni. Ällä vilkuili ympärilleen terhakkaan näköisenä. Ruuna olisi varmaan halunnut juosta irtona kenttää ympäri railakkaasti pukitellen, mutta minun suunnitelmissani me kävelisimme vain hetken. Nikkehän oli manannut ponin alimpaan maanrakoon siitä, että oli aamulla saanut jahdata sitä tarhasta vuosikaudet, joten en tohtinut päästää sitä irti.
Annoin Ällän tepastella vierelläni, ja pidin itse vain ohjien päästä kiinni. Ruuna oli onneksi kiltti talutettava, eikä se välittänyt, vaikka Nikke kolisteli kottikärryjään päätallin suunnilla. Lumi narisi jalkojen alla ja kevyt tuulenvire vinkui korvissa. Minun olisi melkein tehnyt mieli hypätä ponin paljaaseen selkään, katsellessani sen reipasta kävelyä rinnallani.
"Jokos mä uskaltaisin kokeilla sua selästä käsin ensi kerralla?" kysyin taputtaen Ällän täplikästä kaulaa. "Sä oot kuulemma aika kiva ratsu".
"Hei! Kandee sit vaikka pyöriä tossa toisessa päässä ja olla vähän varuillaan! Mä en tiedä mihin ilmansuuntaan tää on menossa seuraavaksi!" kentän portille ilmestynyt nainen huusi, ja väisti samalla ketterästi äkäisen näköisen hevosensa puremisyrityksen.
"Ahaa, okei, no mut itseasiassa mä olinkin tässä pikkuhiljaa lähdössä", vastasin ja suuntasin takaisin kentän portille. Ajattelin poistua samalla ovenavauksella.
"Ei mun ollut tarkotus sua pois ajaa. Muska nyt on vaan vähän.. tällanen", nainen virnisti. Tamma tosiaan näytti melkoiselta tapaukselta. Jo pelkästään ilme kertoi sen himoavan pelkääviä pikkutyttöjä ja rikkoontuneita vaatekappaleita.
Pyöräytin Ällän karsinaansa ja riisuin siltä suitset. Ruuna pyörähti karsinansa ympäri pari kertaa, jonka jälkeen se meni tarkistamaan, olisiko ruokakippoon ilmestynyt jotain herkuteltavaa.
"Odotas", mutisin kaivaen takkini taskua. Tottakai Ällä oli ansainnut kuivan leivänkannikan, jonka olin poiminut mukaan kotoa. Äiti tykkäsi aina kuivattaa leipää tallireissuja varten. "Parempi, että menee poneille, eikä tarvi heittää homeista leipää roskiin", hän aina sanoi. Ällälle todellakin ruisleipä kelpasi. Ruuna nappasi kannan heti kämmeneltäni ja rouskutti sen tyytyväisenä. Lopuksi se vielä vaati saada nuolla viimeisetkin muruset kämmeneltäni.
"Maistuuko hyvältä? Mä en välttämättä nuolisi sitä.." kutristin kulmiani Ällän jäädessä lutkuttamaan kämmentäni kuin koira. "Mä olen tehnyt ties mitä likaisia hommia sillä kädellä. Ei siis silleen likaisia.. Mut harjannut sut muunmuassa".
"Sä voit olla onnellinen, mun hevonen veisi koko käden", karsinan ovelle ilmestynyt Nikke virnuili.
"Ällä on supersöpö", hymyilin katsoen ponin tummia silmiä, jotka kiiluivat tyytyväisyydestä. "Onks sun hevonen se ruskee, jolla mentii äsken ratsastamaan?"
"Jep, Muska. Aikamoinen pakkaus, mut varsin hieno sellanen", Nikke kehuskeli. "Me päästään sen kanssa vielä pitkälle".
Lähdin Niken yllyttämänä seuraamaan ratsastusta, ja huomasin, että muutama muukin oli tullut katselemaan kentän laidalle.
"Aika... vaikuttavaa", tokaisin pidätellen nauruntirskahdustani. Kentällä ei suinkaan näkynyt piffipaffeja vääntävää koululupausta, vaan uraa kiertävä, takapuoltaan heittelevä ratsu, joka oli heittänyt ratsastajansa kyydistä jo monta kierrosta sitten.
"Perhanan poni...", Nikke tuhahti. "Kyllä se hienostikin osaa mennä, Oona on varmaan antanut sille vapaapäivän eilen, tai jotain, se kato hoitaa sitä".
"Nikke! Sä et todellakaan seiso siellä, tuu auttamaan ton urpon pyydystämisessä! Mitä sä oikein teit eilen sen kanssa kun se on taas tollanen?" nuori nainen huusi kentän keskeltä.
"Tullaan, tullaan", Nikke mutisi ja kumartui aidan ali. Hän tallusti kentän keskelle, ja asettui kädet puuskassa seisomaan Oonan rinnalle.
"Kiitos. Ehkä Muska joku päivä vielä juoksee meidän syliin", Oona hymyili ivallisesti.
Siirryin muiden seuraan aidan vierelle, ja katselin Muskaa, jonka vauhti alkoi jo hiukan hiipumaan, mutta ei suinkaan sen vertaa, että joku olisi sen napannut.
"Älä huoli, kyllä tähän meidän arkeen tottuu", Ellen vilkaisi minua virnistäen. Joo, se oli kyllä varma.
Aivan mahtava ensitarina! Tulit reippain mielin jo ensimmäisenä tallipäivänäsi tallille ja tutustuit samantien uusiin ihmisiin, hieno homma! Ninan ja etenkin Niken voitaisiin sanoa kuuluvan jo vakiokalustoon. Miekkonen on ollut mukana tallin toiminnassa niin kauan kuin muistan. Taisi aloittaa meillä 2012, kun näimme tauon jälkeen pitkästä aikaa päivänvalon. Myös Nina on hoitanut Pulliksessa vuosien saatossa yhtä jos toistakin hevosta.
Tutustuminen Ällään sujui hyvin. Hetken jo tarinan alussa jännitin, josko ruuna olisi jo heti alkutöikseen karannut tallista Niken tuotua sen sinne, mutta ei onneksi. Harjaukset ja muut hoitotoimenpiteet sujuivat mukavasti ja Ällä käyttäytyi merkillisen hyvin. Välillä se vähän tepasteli paikallaan, mutta se kuuluu jokseenkin jopa levottoman ruunan arkipäivään.
Kentällä ruuna toimi varsin hienosti, vaikka Muska sitä koitti vähän innostaakin. Kiva kun lähdit Niken kanssa seuraamaan Oonan ratsastusta saatuasi harjoitukset valmiiksi Ällän kanssa. Kuten näit, vauhtia ja vilinää meillä täällä riittää, mutta kuten jo päivemmällä sanoin, kyllä tähän meininkiin tottuu. Ihanasta ensitarinasta saat 14v€.
Ellen