|
Post by Ellen H on Dec 27, 2015 16:01:24 GMT
Pandan päiväkirja Panda on varsin ponimaisen luonteen omaava pieneksi jäänyt hevonen, joka testailee ihmisiä jatkuvasti. Alunperin karjahevoseksi koulutettu lännenratsu myös tätä nykyä pelkää nautoja kuollakseen tuntemattomasta syystä, mutta on varsin osaava hevonen. Iäkkään neidin toinen takajalka on myös alkanut oikkuilemaan. © Vilma / kuva © JD Lamb / CC by 2.0Pandan omistaja TanttuTanttu on 18-vuotias lukiolainen, jonka tunnusmerkkeinä toimivat vaaleat, latvoista turkoosiksi värjätyt hiukset sekä vanha viininpunainen kuplavolkkari, jota Niken on kuultu myös rotiskoksi sanovan. Vajaan 157 senttisen tytön luonteenpiirteisiin kuuluu papupadan lailla käyvä suu sekä äänekäs nauru. Eläinten kanssa Tantulla on hyvät hermot ja tyttö osaa nauraa epäonnistumisilleen, vaikka ärräpäitäkään ei säästellä kun niikseen tulee. Blondi rakastaa maastoilua ja on harrastanut myös askellaji- sekä lännenratsastusta, eli kaikki menee paitsi tiukkapipoinen treeni tytön unohtuessa haaveilemaan vauhdikkaampienkin ponien selässä.. Tallilla voi kaikkea ruudullista (ja joulua) rakastavan tytön vanavedessä nähdä myös ystävällisen, viisivuotiaan lapinporokoirauros Eitin. Pandan hoitaja VilmaOlen pian 17 ikävuoteen kääntyvä tytönhupakko, alunperin kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta. Hevosia on tullut harrastettua pienestä asti, joten kokemusta on karttunut jo hieman päälle kymmenen vuoden verran. Poni-iässä kiertelin myös kisakenttiä jonkin verran, mutta tällä hetkellä taidot ovat jämähtäneet näin karkeasti heitettynä siihen Helpon A:n ja 80cm:n tasolle. Minulla on tummanruskeat, hieman olkapäiden yli ulottuvat paksut, laineikkaat hiukset. Yleensä ne ovat kuitenkin suoristetut, tai avattu kähärälle lettikiharalle. Pituutta minulta löytyy suunnilleen 165cm verran, ja vartalonmalliltani olen perushoikka. Tallien lisäksi, minua saattaakin nähdä myös paikallisilla yleisurheilukentillä ja pururadoilla.
|
|
|
Post by Tanttu on Dec 27, 2015 17:05:41 GMT
27. joulukuuta 2015 - Panda saapuu talliin
- Miten kummassa kaikki tulee heti hirveellä ryminällä tänne kun on sekunti sit saanut tallin valmiiks, Nikke nurisi vieressäni uuden yksityistallin edustalla kun odotin uutta ponia saapuvaksi. - Eikös se nyt oo vaan hyvä juttu, virnistin ja kävelin pihaan kurvanneen ajoneuvoyhdistelmän luokse tervehtien ratsastuskoulun omistajaa, jolta olin tamman ostanut. - Täähän näyttää tosi viihtyisältä paikalta, Virveksi esittäytynyt brunette totesi esittäytymisen jälkeen, - Vaikka meinaskin olla toi tie vähän hukassa, hyvä etten ohi ajanu, naurahti nainen vielä perään. - Otetaan vaikka Panda samantien ulos tuolta kärrystä, jos mä vaikka lasken lastaussillan ja sä oot valmiina nappaamaan narusta kiinni, Virve huikkasi ja minä siirryin nyökäten lastaussillan viereen. - Woou, hyvä tyttö, puhelin trailerista vauhdilla peruuttavalle ponille napatessani sen kaulalle solmitusta riimunnarusta kiinni. Nikke katseli touhua kiinnostuneena sivummalta ja lähti hiippailemaan poispäin, yrittäen livistää tavaran kantamisesta. - Jos sä vaikka Nikke viittisit kantaa noita tavaroita tosta satulahuoneeseen? kysyin huvittuneena tallimestarilta, joka näytti tavaramäärän nähdessään valmiilta repimään hiukset päästään. - Sä jäät mulle velkaa sit tästä hyvästä, mies huikkasi kadotessaan yksityistallin ovesta minun jäädessä juttelemaan vielä ponin tuoneen Virven kanssa. - Mä päästän tän inkkariponin tonne tarhaan, niin näytän sulle taukotuvan, sanon brunetelle taluttaessani takanani yllättävän rauhallisesti tallustelevaa Pandaa Fidan ja Lolan luokse, - Sä näytät niin kahvin tarpeessa olevalta ja onhan sulla aika pitkä matka edessä vielä. -- Aiemmin mainitun pitkän matkan takia Pandan paikanpäälle tuonut Virve ei kovin pitkäksi aikaa ehtinyt Pullikseen jäädä, mutta nopeasti ehti kuitenkin kahvit hörpätä ja kerkesimme jutella Ellenin sekä muiden hoitajien kanssa hevosen menneisyydestä. Siitä tosin ei kenelläkään ole paljon tietoa, sillä Kanadan päässä olevia omistajia saatika kasvattajaa ei ole saatu tamman Suomeen tulon jälkeen ollenkaan kiinni. - Nyt se sit tais selvitä, mihin sä niin kiireenvilkkaa juoksit tallista, Nina sanoi kävellessämme koko joukolla tarhalle, jossa Panda tarhasi sulassa sovussa pienen Lolan ja suuren Fidan kanssa. Ihan vielä tammaa ei ilmeisesti oltu joukkoon hyväksytty sen norkoillessa hieman kauempana kahdesta muusta tammasta. - Onpas se nätti, Jenni sanoi silittäessään portille tulleen Pandan turpaa. - Toi violetti kyllä sopii sille hyvin kun toi herasilmäkin, Oona mietiskeli havahtuen sitten aatteistaan Sissin kaartaessa autollaan Pulliksen parkkipaikalle. - Ja meidän pitäis varmaan olla kohta ponien kanssa valmiita tunnille, nainen sanoi tomerasti ennen kuin lähdimme vauhdilla toisen tallin suunnalle. Tämän päivän Panda saisi kaikessa rauhassa sopeutua uuteen paikkaan, huomenna voisi käydä katselemassa maisemia ponin kanssa, ajattelin harjatessani kirjavaa tammaa huomattavasti pörröisempää Poppia ajatuksissani. Innostunut hoitajakin olisi aivan mahtavaa saada Pandalle. //Mä niin silmissäni jo näin, miten tästä tulis hirmupitkä tarina josta sais pätkän myös Popin päiväkirjaan, mutta tässä lopputulos xD Voihan kehvatsu // Hieno homma että saitte Virven kanssa tuotua Pandan tallille. Vielä hienompi homma, että päätit tuoda sen asustelemaan Pullikseen. Mutta pidähän varasi ettei Nikke nyysi poniasi, miekkonen kun on aikoinaan ollut oikea lännenponien ystävä, heh!
Pandan ensimmäinen päivä Pulliksessa on sujunut mukavissa tunnelmissa ja se on saanut jo paljon huomiota osakseen niin ihmisiltä kuin kaviokkailtakin. Tarhakaverukset näyttivät tulevan oikein mainiosti toimeen ja kerkesihän Panda saada tässä jo hoitajankin, Vilman. Mahtavaa että ponin ympärillä on jo heti alkutekijöissä ihmiset, jotka aikovat olla sen elämässä ja pitää siitä huolta.
Ellen
|
|
|
Post by Vilma on Dec 27, 2015 19:06:48 GMT
Zeek Pandamaniac
Hauska nimi. Ja sitä kutsuttiin Pandaksi. Musta, suurikokoinen maasturi kiemurteli tietä pitkin, trailerin pomppiessa sen perässä. Seisoin tallinomistajan, Ellenin vierellä sydän jännityksestä pamppaillen. Harvoin sitä pääsi vastaanottamaan omaa hoitohevostaan. Jarrut vinkuen maasturi pysähtyi eteemme, ja sen ovista astui kaksi nuorta naista, jotka tervehtivät meitä iloisesti. Tamman omistajan, Tantun, ja Ellenin keskustelutuokio tuntui kestävän ikuisuuden. Siinä samalla esittelin itseni pikaisesti, mutta vilkuilin koko ajan malttamattomana trailerin suuntaan. Myös joukko muita tallilaisia oli kerääntynyt pihamaalle seuraamaan uuden hevosen tuloa. - Varohan Nikkeä sitten. Meinaan sillä voi olla omat mielipiteensä sun länkkäriratsusta, Ellen virnisti. En tosin itse aivan ymmärtänyt naisen lotkautusta, mutta ei se mitään, nyt aiottiin purkaa hevonen trailerista. Hieman kömpelösti, mutta vauhdilla takaovesta peruutti kauniinvärinen tamma. En enää hetkeäkään miettinyt, miksi sen nimi oli Panda. Hevosen toinen silmä oli jäänsininen, ja koko keho oli kääritty musta-valkoisiin laikkuihin. Tamma höristi korviaan ja hirnui pitkän hirnahduksen ilmoittakseen tulostaan. - Voi jukra se on kaunis, henkäisin ja nostin käteni sen kaulalle. Panda käänsi päänsä minua kohti ja kurotti turvallaan hartioilleni. Sillä oli valpas, mutta utelias katse. Tamma näytti hieman hermostuneelta, ja alkoi pian stepata ympäriinsä. - Tää kaveri on varmaan viisainta päästää liikkumaan vähän. Onko tälle tarhapaikkaa varattu? Tanttu katsahti Elleniä kohti. - Jep, se menee Fidan ja Lolan kanssa, Ellen hymyili. Seuraavaksi Tanttu katsoikin minua. - Haluaksä viedä tän? - Joo, todellakin! Hei tyttö.. sain Pandan lilan riimunarun käsiini. Silitin sen leveää otsaa, josta lähti toiselle puolen päätä painottuva häilyvärajainen läsi. Tanttu ja hänen kanssaan autossa ollut nainen nappasivat kuljetussuojat tamman jaloista, ja vaihtoivat fleeceloimen ruudulliseen kevyttoppikseen. Ellen puolestaan viittoi minua lammelle päin, ja kuvaili Pandan tarhakavereiksi ruunikon puoliveritamman, sekä mustan shetlanninponin. Panda käveli tahdikkaan reippaasti rinnallani, kun pujottelimme kapeaa polkua pitkin tarhoille päin. Välillä se otti muutamia sivuloikkia ja hirnui kuuluvasti. - Sulle on tainnut vähän virtaa kertyä, vai mitä? totesin pidättäessäni eteenpäinpyrkivää hevosta ryntäiltä. - Vai jännittääkö sua olla uudessa paikassa? Ei se mitään kuule, me ollaan ihan yhtä uusia molemmat, sanoin lempeällä äänellä ja taputin Pandan kaulaa. Varsinaisen yksityistallin vieressä oli kaksi tarhaa, joista toisesta bongasin heti ruskean puoliverisen sekä mustan, söpön shetlanninponin. - Tutustutaan paikkoihin sitten yhdessä, kuiskasin ja vein käteni Pandan pään molemmille puolille. Se oli kuitenkin jo rauhaton ja halusi päästä tarhaan. Suljettuani portin, päästin tamman irti, jolloin se lähtikin heti päätään heitellen tutustumaan uusiin kavereihinsa. Muutaman vinkaisun ja parin etujalanheilautuksen jälkeen, kaikki näytti tarhassa sujuvan mallikkaasti. Olisin mieluusti jäänyt vielä katselemaan Pandan liikkeitä, mutta ehkä minun pitäisi hoitajana osoittaa ahkeruuteni, ja mennä auttamaan tavaroiden purkamisessa. Voi että, aivan ihana tarina! Huippukiva juttu, että selvästikin lukaisit Tantun aiemman tarinan ja "jatkoit" omaa tarinaasi sen pohjalta. On aina kiva lukea näitä ns. yhtenäisiä tarinoita, joissa hoitajille/omistajilla arki kohtaa. Hmm, vaikeasti selitetty mutta ehkä ymmärsit pointtini. Muutenkin todella ihana kirjoitustyyli ja tarinaasi oli ilo lukea alusta loppuun asti.
Panda on kieltämättä mielenkiintoinen tapaus. Paitsi, että sillä on hauska nimi, sillä on myös hauska luonne, kuten pääsimme kaikki yhteistuumin näkemään. Oli hieno homma, että nappasit Pandan hoidokiksesi jo samana päivänä kun se saapui tallille. Kuten Tantullekin aiemmin sanoin, on hyvä myös hevosen kannalta että sillä on alusta alkaen ympärillä poppoota, joka aikoo olla sen elämässä ja pitää siitä huolta.
Panda oli selvästikin vähän jännittynyt, mutta kukapa ei ensimmäisenä päivänä uudessa paikassa olisi. Teillä on siis täysin sama tilanne tamman kanssa! Alku sujui mukavissa merkeissä ja neitokainen pääsi piakkoin jo juoksentelemaan ja tutustumaan tarhakavereihinsa. Tästä se lähtee.. Oikein mukavasta ensitarinasta saat 13v€. Vielä kerran, tervetuloa poppooseen Vilma!
Ellen
|
|
|
Post by Vilma on Dec 28, 2015 20:07:17 GMT
Käviskö tällainen inkkarineidolle päiväkirjan kanneksi?
|
|
|
Post by Ellen H on Dec 28, 2015 22:00:19 GMT
Uih ja vautsivau! Ehdottomasti! +3v€ tästä.
|
|
|
Post by Vilma on Dec 28, 2015 22:06:00 GMT
Tutustumista
Olin lupautunut laittamaan Pandan valmiiksi ratsastusta varten, joten Tanttu oli onneksi antanut minulle hieman perehdytystä lännenratsastusvarusteisiin. Olin kuvitellut sen olevan melkoista rakettitiedettä, mutta loppujen lopuksi satulavyön kiinnitys ja suitsien outo niskaremmi olivat ihan loogisia. Katsoimme yhdessä myös Pandan hoito-ohjeita ja muiden varusteiden paikkoja, kunnes kaikki alkoi tuntua selvältä. - Kiitos, toivottavasti mä en vienyt hirveästi sun aikaa, hymyilin. - Neljältä kentällä siis? - Jep. Mun pitää vielä ratsastaa Poppi tässä ekana. Älä stressaa, en mä ainakaan etuajassa ole, Tanttu naurahti. Toin varusteet matkallani valmiiksi Pandan karsinan eteen, jonka jälkeen nappasin riimunarun tamman karsinan ovesta, ja lähdin hakemaan ponia sisään. Lola ja Fida olivat tuskin liikahtaneet askeltakaan aamuisesta, mutta Panda oli siirtynyt nöpöttämään keskelle tarhaa tylsistyneenä maata kuopien. - Moi, Panda. Katsos, mitä mulla on täällä, sanoin rapistellen omenaherkkupussia taskussani. Olin käynyt eilen nappaamassa Pandalle tuliaisia Ellenin talliputiikkireissulta. Ehkä saisin niiden avulla tamman rakastumaan minuun jo heti ensisilmäyksellä? Omenaherkkupaloista kiinnostuivat kuitenkin myös Lola ja Fida, joten ne tulivat korvat hörössä Pandan vierelle ruokaa kerjäämään. - Hei, kuulkaas nyt! Näytänkö mä makupala-automaatilta? Ponien ilmeistä päätellen, hyvin erehdyttävästi. Panda hoitikin toisten tammojen hätyyttelyn minun puolestani, joten sain helposti pyydystettyä ponin riimuuni, jotta saatoin viedä sen talliin. Matka oli lyhyt, ja mutta Panda ehti ottaa siinä pari ylimääräistä ilmaloikkaa. Onneksi sain pidettyä energisen tamman käsissäni, ja talliin päästyämme se rauhoittuikin heti. Pysäytin ponin tallikäytävälle, jossa riisuin lumisen loimen sen selän päältä. Panda olisi selkeästi halunnut omatoimisesti tutkia paikkoja, eikä se olisi millään malttanut seistä aloillaan. - Selvä, selvä. Nyt pääset sinne.. mumisin, ja päästin Pandan vihdoin karsinaansa. Pari kertaa ympäri pyörähdettyään, se kävi tarkastamassa ruokakipon, jonka jälkeen se tuli karsina ovelle kerjäämään rapsutuksia. - Mä taidan harjata sut nyt, vaikka näytätkin aika puhtaalta, lepertelin ja annoin pusun tamman suloisen pinkille turvalle. Kumisuan sekä pölyharjan voimin aloin sukimaan Pandan laikukasta turkkia läpi. Sillä ei ollut erityisen paksua talvikarvaa, vaikkakin vatsan ja kaulan seutuvilla pientä pörröisyyttä oli havaittavissa. Aloitin pyörittelemällä kumisualla tamman kaulaa, jonka jälkeen suin karvat ja pinnalle tulleen irtolian pois pitkäharjaksisella pölärillä. Panda ei kuitenkaan malttanut pysyä kauaa paikoillaan, ja se alkoi häärätä karsinassa ympäriinsä. Hetken kärvistelyn jälkeen, päätin lopettaa tamman perässä pyörimisen, mutta se hidasti tamman karusellileikkiä vain hetkeksi. Vilkuilin ovelle päin, mutta yksityistalli vaikutti muutoin tyhjältä minua ja hevosia lukuunottamatta. Tanttukin oli lähtenyt päätallille Poppia hoitamaan. Pian Panda seisoikin käytävällä, kahdelta puolelta kiinnitettynä. Siinä se malttoi nauttia harjailusta, ja hoito-operaatio sujuikin sutjakkaasti. - Hienosti tyttö, sä taidat olla vähän kärsimätön persoona, hymähdin ojentaen makupalan Pandan turvan alle. Nopealla kielen liikkeellä tamma nappasi sen suuhunsa, mutta tuntui nielaisevan sen saman tien. Ei se varmaankaan ehtinyt edes maistelemaan sitä. Nostin vihellellen lännensatulan Pandan selkään. Tamma luimisteli korviaan, mutta sain ongelmitta aseteltua satulan oikealle kohdilleen ja kiinnitettyä satulavyön. Toisin kuin tavallisessa satulassa, Tanttu oli neuvonut minua kiepauttamaan vyössä olevan nahkaremmin jalustimien edessä olevan metallirenkaan kautta, ja kiristämään vasta sitten itse vyön. Melkoinen viritelmä. - Moi! yksityistallin ovi kävi, ja vaaleaverikkö tyttö astui sisään hengitys huuruten. - Moi, ooksä ottamassa jotain ponia täältä? Mä meinaan siirryn kyllä jos tarvii, kiirehdin sanomaan, sillä joillain talleilla ei hevosia oikeastaan saisi hoitaa käytävillä. - Ei, kun hoida vaan. Mä tulin kans tota Possua puunailemaan. Mä oon Olga, tyttö esittäytyi, ja taputti Pandaakin kaulalle. - Aa, Vilma. Pandakin tuli vasta eilen, ja mäkin olen yhtä uusi tulokas, sanoin hymyillen. Panda katsoi loukkaantuneena Possun karsinalle siirtyvän Olgan perään, sen mielestä rapsuttelutuokio oli varmaankin turhan lyhyt. - Joo niin mäkin, Possun omistaa se tallityöntekijä Linnea. Kiva, että tässä tallissa on muitakin hoitajia, ettei pelkkiä omien heppojen puunaajia, Olga virnisti. Sain kuin sainkin Pandan ajoissa valmiiksi, ja ehdin jopa kävelyttämään sitä hetken kentällä ennen Tantun tuloa. Pandalla oli edelleen hiukan ylimääräistä virtaa, ja silloin tällöin se hirnui kovaäänisesti tai otti pieniä pyrähdyksiä. - Paitsi, että sä olet kärsimätön, myös aika äänekäs, tiesitkös? tokaisin pysäyttäen Pandan kaartoon kentän keskelle. Tanttu harppoi pitkin askelin kentän poikki ja ponnisti nopeasti Pandan selkään. - Voidaan vaikka hoitaa yhdessä tää pois sitten. Popille on jo kerrottu iltasatu ja se on tuolla valmiina yöpuulle, Tanttu sanoi ja painoi pohkeensa kevyesti Pandan kylkiin. - Sopii hyvin, hymyilin takaisin, ja siirryin kentän reunalle katselemaan Tantun ratsastusta. Panda tanssahteli uralla, ja hiukan säpsyltä se vaikutti. Tamma kuitenkin liiteli kevyesti korvat hörössä lumen pöllytessä sen kavioista. Tanttu työskenteli lähinnä siirtymisten parissa suurella keskiympyrällä taivutellen ponia molempiin suuntiin. Panda näytti niin suloiselta kelmeän valon valaistessa ratsastuskenttää. Ehkä mäkin pääsisin vielä joku päivä tamman selkään. Jälleen ihana tarina! Tätä oli taasen ilo lukea. Olet muutenkin osoittautunut oikein aktiiviseksi (ihan kaikin puolin) hoitajaksi. Olemme Pulliksessa onnellisia, kun saimme sinut Vilma osaksi hoitajapoppotamme. <3 Pandan kanssa tutustuminen jatkui mukavasti. Meikäläiselle westernvarusteet olisivat kuin tähtitiede konsonaan, toivotaan siis, ettei Tanttu pyydä minua ikinä pistämään Pandaa puolestaan valmiiksi. Muuten saattaisi kentällä olla vastassa hevonen, jolla on satula väärinpäin tai jotain muuta hassua.
Mukavan yksityiskohtaisesti kerrot tapahtumista. Se on kiva juttu se, elävöittää tarinaa nimittäin melkolailla. Samoiten on helpompi kuvitella tapahtumat. Pandan kanssa hoitohommelit sujuivat hienosti, vaikka siltä luonnettakin tiettyyn pisteeseen asti löytyy. Pikkuhiljaa sitä tutustuu ja oppii niksejä, millä välttää pahempia yhteenottoja. Esimerkkinä satulanlaitto; Panda selvästikin rauhoittuu kun sille viheltelee.
Kiva kun kerkesit myös kävellyttää tammaa hetken ennen Tantun tuloa. Vauhdikas neiti taitaa Pandakin olla, ainakin siltä kuulostaa ja näytti, mitä kotitalon ikkunasta katselin menoanne. Hienoa työtä, hiljalleen hyvä tulee! Jälleen kerran ihanasta tarinasta sinut palkitaan 15v€:lla.
Ellen
|
|
|
Post by Vilma on Dec 29, 2015 13:02:42 GMT
Ei kato saa pitää liian hauskaa
"Panda kävelee tänään ja perjantaina sillä on vapaapäivä. Ajattelin, että sä voisit keksiä sille jotain tekemistä :-) - Tanttu".
Tuuli humisi puiden latvoissa, mutta ei peittänyt Ninan kuuluvaa ääntä. Panda tallusteli tyytyväisenä Maxin häntää tuijottaen. Minä rapsuttelin tamma kaulalta, ja pohdiskelin ääneen sen harjaksen pituutta.
- Jos sulle meinaan kisanutturoita tehdä, niin pitäis ehkä olla vähän lyhyempi. Toisaalta tää on kyllä paljon söpömpi kun se harottaa tälleen, mutisin. Panda näytti vähän nololta näprätessäni sen harjaa, joka keikkui käynnin rauhallisessa tahdissa. Lumi narisi jalkojen alla ja pakkanen näykki poskia. Jouduin välillä kaivautumaan syvemmälle kaulaliinaani, jotta en olisi palellut niin paljon. Onneksi Panda tuntui tänään olevan harvinaisen tasapainoisella tuulella, eikä se pomppinut minne sattuu. Pikemminkin se taisi olla väsynyt Tantun eilisen koulutreenin jäljiltä, joten se vain laahusti vierelläni turpa lumihankea hipoen. - Ehkä Panda on oppinut käyttäytymään, Nina virnisti edestäni. - Ehkä, hienosti Panda. Jatkoimme tallipihan poikki Pirunpellolle päin. Panda höristi korviaan avaran aukean tullessa sen eteen. Huomasin sen adrenaliinitasojen nousevan. Olisin voinut kuvitella sen innostuneen ilmeen, mikäli se olisi pystynyt venyttämään naamaansa leveään hymyyn. Panda alkoi tahtia innokakasti vierelläni, kunnes otti pienen spurtin sivulle parin railakkaan pukin kera. - Se siitä käyttäytymään oppimisesta! naurahdin, kun Panda kiskaisi minut mukaansa. Onneksi olin ottanut liinan riimunarun sijasta, joten tammalla oli enemmän tilaa pomppia, nyt kun tarve selkeästi tuli. Pidin liinasta kiinni kaksin käsin, kun Panda otti aina pari hyppyä eteenpäin, ja katsahti sitten taakseen, olinko minäkin jo innostunut juoksemaan tuhatta ja sataa pellon toiseen päähän. - Mun oli vain tarkoitus näyttää tää Pirunpelto teille, Nina virnisti ivallisesti. - Te taisitte innostua nyt vähän enemmänkin. Max vain tapitti Pandaa kummastuneena, seisten nätisti Ninan rinnalla. Päätimme lähteä takaisin tallille päin, ennenkuin Panda päättäisi kiskoa itsensä vapaaksi ja hoitaa ilakoinnit turhankin ronskisti. - Ei kato saa pitää liian hauskaa, toruin jarruttaen eteenpäin tahtivaa Pandaa, jotta Max ehtisi polulle ennen meitä. - Mä en antaisi itselleni anteeksi, jos sä katkoisit jalkasi täällä tai jotain. Tallilla Panda pääsi viimein karsinaansa, jossa se pörräsi hetken ympäriinsä, kunnes tuli viimein ovelle ja pukkasi minua kevyesti turvallaan. - Jaa, oliks sulla kivaa? kysyin hymyillen ja rapsutin Pandaa korvan takaa. Tamma työnsi turpansa olkapäälleni ja puhalsi lämmintä ilmaa takinkaulukseeni. - Pitäisikö mun hakea sulle kylmäykset, ennen kuin jään tähän paijailemaan sua, katsoin Pandaa suoraan sen lempeisiin silmiin, joista kuitenkin näkyi tamman olevan edelleen vähän ylikierroksilla. Pandan kuvitteellisista vastusteluista huolimatta kipaisin hakemassa takajalan kylmäyssuojan, jonka kietaisin tamman vasempaan takaseen. Aluksi Panda paiskasi takajalkansa pari kertaa karsinan takaseinään, mutta juurtui sitten paikoilleen, eikä suostunut liikkumaan ollenkaan kylmäys jalassa. Saisinpahan ainakin harjattua Pandan ongelmitta. - Olisiko sulla toiveita perjantaiksi? kysyin pyörittäen kumisukaa tamman kaulalla. - Me saataisiin tehdä kahdestaan ihan mitä halutaan... // Psst! Pandan sivuilla lukee luonteessa oikean takajalan reistailevan, mutta hoito-ohjeissa käsketään hoitamaan vasen takanen Laittelin nyt tähän tarinaan hoitaneeni vasemman takajalan! Keli on kieltämättä mitä mainioin, vaikkakin kylmä kuin mikä. Pakkanen kuitenkin piristi mukavasti ja sai aikaan kivat, punaiset omenaposket. Teillä kuulostaa olleen oikein mukava ja jokseen vauhdikaskin reissu Ninan ja Maxin seurassa. Kiva että edellämainittu parivaljakko näytti teille Pirunpellon. Se on sellainen paikka, missä tykkäämme järjestää peltolaukkoja, hiihtoratsastuksia yms. kivaa! Siellä on kiva piipahtaa myös perusmaastoreissun yhteydessä. Mikään ei voi kunnon hankilaukkoja!
Teillä sujui Pandan kanssa oikein mukavasti ja oli kiva, että olit sattunut ottamaan liinan mukaasi. Pääsipähän poni vähän irrottelemaan, mikä on ihan hyvää vastapainoa eilisen koulutreenin jälkeen. Maxia ei vauhdikkuus tänään innostanut, mutte Panda hyppeli ja pomppeli senkin edestä, heh! Jään innolla odottamaan mitä kaikkea kivaa keksittekään perjantaille Taas kerran ihana, piristävä tarina jota lukiessa tuli entistä paremmalle tuulelle!
13v€ tästä!
Ellen
|
|
|
Post by Tanttu on Dec 29, 2015 16:50:04 GMT
Hyvä huomio! Vasenta takajalkaa oon tarkoittanut, pitänee korjata se luonteeseenkin. Toi on kyllä niin ihana toi päiväkirjan kansi, että pitää jäädä aina hetkeksi sitä katsomaan Sulla vaikuttaa sujuvan Pandan kanssa jo tosi hyvin, aivan mahtavaa! Me ollaan molemmat iloisia siitä että Panda sai sut hoitajakseen
|
|
|
Post by Vilma on Dec 31, 2015 16:28:30 GMT
Uudenvuodenbileet (ekstra torstai 31.12)
Lumiset ratsastajat, väsyneet ponit, ja ainakin sata kertaa matkan aikana facepalmannut Ellen sapuivat vihdoin tallipihalle. Taputin Pandan hikistä kaulaa tyytyväisenä. Enkä ollut edes pudonnut kyydistä tamman pupunloikista huolimatta. Pellolla oltiin vedetty melkoista rallia, ja moni ratsastajista oli todellakin humpsahtanut pehmoiseen lumihankeen ponien rellestäessä hullun lailla. Panda oli myöskin kuskannut minua ympäri peltoa, mutta sen onnenloikat suuntautuivat lähinnä ylöspäin, eikä poni siten juuri yrittänyt tähdätä minua ojanpientareille. - Panda, sä oot aika hurja, virnistin, ja nojauduin halaamaan Pandaa, vaikka sen harja kutittikin leukaani ja märkä poni haisi pahalle. - Tallissa sä saat lämpimän viltin päällesi, rapsutuksia ja.. - Okei, reippaasti sitten, että päästään ampumaan raketteja! Nikke huusi päätallin ovelta. Selvä, selvä. Valuin alas Pandan satulasta, nostin jalustimet ja löysäsin satulavyötä. Näin ensimmäiseksi ratsastuskerraksi kaikki oli mennyt aika hyvin. Meillä oli ollut superhauskaa ajoittaisesta hallinnanpuutteesta huolimatta.
Vaihdoimme Olgan kanssa kuulumisiamme, ja kertasimme maaston kaoottisimpia hetkiä. - Possukaan ei tehnyt mitään pahaa silleen, mutta voi luoja kun se koko ajan säpsy johonkin suuntaan! Olga kertoi. - Panda oli aika vauhdikas ja pellolla se teki sitä samaa, mitä tiistaina kävelyttäessä. Se vaan pomppi ja pomppi ilmaan, enkä mä saanu sitä lopettamaan! Pari kertaa se tais pukittaa, mutta ei se päätään kiskonut mihinkään niin, et sieltä olis lentänyt. Harjasin Pandan pikaisesti läpi, jätin sille fleeceloimen päälle ja kylmäyksen jalkaan. Meidän piti kiirehtiä takaisin päätallille, sillä Nikke oli vannonut ampuvansa raketit päin tallia, mikäli emme olisi ajoissa paikalla.
- Laukaistaan ensimmäinen 17:59.30, niin se laukeaa about kuudelta. Mulla on auringon avulla asennettu kello, tää on oikeassa, Nikke pauhasi. Hän tunki yhden rakettilaatikon jokaisen syliin. Oli paukkupomppeja, tähtisädetikkuja ja jotain superraketteja. Panda ja poni-parat. - Mars matkaan! mies tokaisi, ja johdatti koko poppoon pirunpellolle, josta raketit oli tarkoitus ampua. Niken asetellessa raketteja valmiiksi, me pöllimme muutamat tähtisädetikut. Kukin yhden suuren ja yhden pienen. Tungin pienemmän tähtisädetikun taskuuni, mutta menin muiden mukaan etsimään tulitikkuja suurempien sytyttämistä varten.
Nikke tuskin pysyi housuissaan, hän oli tampannut pellolle uria, joita hän sahasi malttamattomana, odottaen lupaa laukaista raketit. - Nikke, nyt kello on 58, Oona ilmoitti. Nikke nappasi tulitikut käsistämme, laittoi suojalasit päähänsä ja oli valmiina sytyttämään raketin. - Väistäkääs tytöt, tää on isompien miesten hommaa, Nikke virnisti ja viittoi Jeren kanssaan raketteja sytyttämään. Mieletön pauke alkoi juuri ajallaan. Raketit valaisivat lähes mustan taivaan ja pitivät kamalaa meteliä. - Voi ei, mitenhän ne ponit pärjää tuolla tallissa. Meinaakohan Ellen saada ne kaikki rauhoittumaan? Riella vilkaisi tallille päin. - Muskalla ainakin on varmasti pupu pöksyssä, Oona kutristi kulmiaan. - Muska on iso mies! Nikke tivahti. - Eikun.. rohkea mimmi siis.
Poltimme tähtisädetikut ja Nikke jäi vielä laukaisemaan viimeiset raketit, kun minä valuin takaisin tallille päin. Päätin mennä hoitamaan Pandan loppuun ja laittamaan linimentin. - Kopkop, sanoin pujahtaessani sisään yksityistallin ovesta. Kuului pari hirnahdusta ja suurinosa hevosista tuli oman karsinansa ovelle katsomaan, kuka talliin oikein tuli. Nappasin kylmäyssuojan pois Pandan jalasta ja riisuin sen loimen. Tamma oli suurimmaksi osaksi jo kuivunut, mutta päätin sukia sen vielä kertaalleen läpi. Panda kuunteli rakettien pauketta korvat höröllään. Välillä se hieman kavahti, mutta muutoin se ei onneksi pelännyt raketteja pahemmin. - Nikke siellä ampuu räjähtävää rahaa taivaalle, selitin lempeällä äänellä Pandalle. Vein Pandan fleeceloimen kuivumaan varustehuoneeseen ja nappasin samalla linimentin matkaani. Panda antoi minun kiltisti hoitaa jalkansa, se vain nökötti paikoillaan ja katseli välillä, mitä oikein puuhailin. Rakettien pauke alkoi harventua, ilmeisesti Nikke oli jo saanut kaikki ammuttua, tai sitten hän oli huomannut puuttuvat tulitikut.
Poltimme viimeisen tähtisädetikun Pandan kanssa yksityistallin edustalla. Panda katseli kiiluvaa tikkua ihmeissään ja jouduin jopa varomaan, ettei se saanut tungettua turpaansa liian lähelle palavaa tähtisädetikkua. - Sä se olet todella aika rohkea mimmi, kehuin taputtaen Pandaa kaulalle. - Arvaaksä, mitä mä lupaan ensi vuodelle? - Vuonna 2016, mä lupaan hoitaa mun hoitoponia, Pandaa, niin hyvin kuin pystyn, totesin ja piirsin tähtisädetikulla taivaalle laikukkaan ponin. Voi mitenkä mukavasti teillä sujuukaan Pandan kanssa! Ensimmäinen ratsastuskerta on harvemmin nappisuoritus, joten voit olla varsin tyytyväinen niin omaan kuin poninkin suoritukseen. Pieni hallinnanpuute ensimmäisellä ratsasuskerralla uui poni alla on ihan sallittua. Kyllä ne pikkuniksit hiljalleen sieltä selviävät, "mistä naruista vetää", jotta poni alkaa toimimaan.
Niken isännöimät uudenvuodenpippalot olivat mitä ihanimmat! Miekkonen oli kerrankin nähnyt vaivaa (nähnyt vaivaa, sanoinko tuon oikeasti?) ja uudelle vuodelle oli vaikka ja mitä mukavaa puuhaa, sekä tietenkin nähtävää; raketteja unohtamatta!
Vuosi vaihtui ihanissa tunnelmissa mitä ihanimman poppoon seurassa. Eikä uudenvuodenlupauksiltakaan vältytty. Meillä kaikilla ne taisivat käydä aikalailla yksiin. Minä puolestaan lupaan pitää tallia aktiivisesti pystyssä niin hyvin ja pitkään kuin vain rahkeet riittävät!
Oikein pirtsakasta ja suloisesta tarinasta saat 15v€ + 3v€.
Ellen
|
|
|
Post by Tanttu on Feb 22, 2016 18:55:00 GMT
23.2.2016 - Worthy of trust"Auts! Voi simpura nyt näitä samperin telineitä!", voimakas uhoaminen kuului yksityistallin ulko-ovelle saakka kun olin suuntaamassa sinne hakemaan Pandan naruriimua ja koulutusnarua. "Hyökkäskö ne telineet päälle kun olit niille ilkee vai?" Kysyn naurua pidätellen Nikeltä joka kannatteli yhtä telineistä päällään samalla kun ruuvasi sitä takaisin seinään. "Toi sun konis länkkäsatula romautti taas tän telineen alas..", mies mumisi ärsyyntyneenä ja suoristi sitten selkänsä saatuaan telineen takaisin paikoilleen. "Hmh, mulla ois kyllä vähän toimivampikin idea tohon", sanon ja kohta kävelen Nikke perässä Pulliksen takana olevassa metsässä etsien syksyn myrskyssä kaatunutta puunrunkoa. "Ton ois sitten parempi toimia, saat jatkossa korjata ite telinees jos se vielä romahtaa..", Nikke puhahtaa kädet puuskassa järjesteltyämme satulat uudestaan laittaen Pandan länkkäsatulan alimmaksi ja telineen alle hakemamme puunrungon pätkän tueksi. "Jos toi ei kestä niin sit ei mikään", vakuutan virnistellen kieltämättä hieman kummalliselle viritelmälle ja talsin nelostarhalle, jossa Panda ja Halla söivät sulassa sovussa samasta heinäkasasta. Kirjavista oli muodostunut jo lyhyessä ajassa parivaljakko tarhaporukassa vaikka porukan pomon selvittely oli nelikon kesken vienyt muutaman päivän. Panda ja Lola eivät edelleenkään olleet parhaat ystävykset ollessaan samanikäisiä ja yhtä jääräpäisiä luonteeltaan, mutta pippurinen Lola oli tainnut ison egonsa avulla viedä laumanjohtajan paikan tarhassa.. "Pandaa..", huhuilen paintia kauimmaiselta heinäkasalta. Ensin tamma kääntelee korviaan hieman varovasti suuntaani ja lähtee sitten hitaasti kävelemään luokseni. "Joko sä nyt alat olla sitä mieltä että muhun voi ihan luottaa?", hymähdän housunlahjettani hamuilevalle hevoselle solmiessani naruriimun kiinni. "Meinaatko että se pysyy hanskassa?" Nikke tuli pätemään kentän laidalle kun tein pysähtymisharjoituksia kieron ponin kanssa. "Me ollaan hei kentällä, ei tässä mitään voi sattua", huomautin Nikelle joka puisteli päätään virnistellen. "Meinasin kylläkin tota sun kuntoos eiliseltä", mies jatkoi mietteliäänä. "Jos mä oikeen muistan niin se olit sä joka vaihto sen mehun siihen tekemääs booliin", sanoin takaisin kipakasti. "Etkä kyllä tasan tuu mun päälle!" huudahdin Pandalle, joka itsepintaisesti jatkoi kävelyä eteenpäin kun olisi pitänyt pysähtyä. Käsien ilmaan nostamisen ja narun heilautuksen jälkeen tamma pysähtyi tuijottamaan minua tympääntyneenä, ottaen sitten pari laiskaa askelta taakse. "Älä ees yritä", puhahdan Pandalle ja laitan sen peruuttamaan viisi askelta vauhdilla. "Onnee vaan sulle ton otuksen kans", Nikke sanoi lähtien kävelemään arvatenkin kahvinkeitintä kohden, "Äläkä vaan unohda että lupauduit menemään estevalkkaan Popilla!". Joo, luit kyllä oikein - esteillä toheloiva ratsastaja vielä tohelomman ponin kanssa oli menossa estevalmennukseen. Kaikkeen sitä tulikin lupauduttua.. "Kää-ynti", rauhoittelin samantien ympyrälle päästyään laukalle lähtenyttä paintia. Kun vauhti ei parin kierroksenkaan jälkeen hidastunut, astuin ponin edelle ja sain sen pysähtymään niille sijoilleen tuijottamaan minua sieraimet suurina. "Älä yritäkään, kyllä sä tiedät että ei heti lähdetä laukalle.", totesin lähettäessäni ponin toiseen suuntaan, tällä kertaa jopa oikeassa askellajissa. Parin kierroksen kävelyn jälkeen pyysin tamman muutamalla naksautuksella raviin ja annoin sen ravata kaulaa venyttäen kaikessa rauhassa. "Wwoou, hyyvä tyttö", kehun tammaa sen pysähtyessä nätisti ja peruuttaessa pari askelta, tällä kertaa poispäin minusta. "Eiköhän tää nyt riitä tälle päivälle, vai mitä?" kysyn tobianolta rapsuttaessani sitä otsasta. "Tai oikeestaan..", sanon ja solmin hetken mielijohteesta koulutusnarun Pandan kaulan ympärille, lähtien kävelemään ympäriinsä kentällä. Aluksi kirjava tuijotti minua paikaltaan syvän hämmennyksen vallassa, lähtien sitten pärskähtäen kävelemään perässäni. Hetken aikaa kentällä pyörittyäni kehun Pandaa vuolaasti lähtien sitten taluttamaan sitä takaisin tarhaan. Toisinkuin tarhasta hakiessa tamma ei enää yrittänytkään rynniä ohitse, vaan käveli kaikessa rauhassa alahuuli rennosti lerpattaen perässäni. "Ohhoh, älä nyt vaan sano että toi on Panda", kuulin Niken hämmästyneen kysymyksen yksityistallin suunnalta päästäessäni kumman rauhallisen tamman vapaaksi tarhaan. "Usko pois vaan, kyllä silläkin on käytöstavat", sanoin hymyillen jäädessäni nojailemaan hetkeksi tarhan aidalle. Ongelmia Pandan kanssa kyllä oli riittänyt ja tulisi varmasti riittämäänkin sen ollessa luonteeltaan mikä on, mutta kyllä se selvästi osasi olla lännenratsuksikin jos vain luotti ihmiseen. Ehkä sen kanssa vielä joskus päästäisiin kokeilemaan varusteetta ratsastusta, kuten joskus aikoinaan Kanadassa ollessaan. "Huhuu, sun pitäis olla puolen tunnin päästä Ruutinan maneesissa!" Nikke huudahti herättäen minut ajatuksistani ja suuntasin suorinta tietä varustamaan karsinassa jo odottavaa Poppia. Tuntui kuin vatsassa olisi lennellyt perhosparvi - vai ehkä kuitenkin se oli erään nimeltä mainitsemattoman tallimestarin booli, jonka ansiosta taas osa porukasta oli löytänyt itsensä aamulla kuka mistäkin.. //Tää on kyllä vasta huomisesta, mutta en malttanut olla lähettämättä jo nyt Mulla on ilmeisesti menossa joku 23. päivä juttu nyt, Popin tarina oli viime kuun 23. päivältä.. Ja vain ja ainoastaan hyvä homma, että et jaksanut tai malttanut odottaa huomiselle. Olipas ihanaa saada näin mukavaa luettavaa illan kuluksi! Maasta käsittely-harjoituksista oli mielenkiintoista ja antoisaakin lukea, varsinkin kun itsellä ei sellaisesta ole mitään kokemusta. Huomaa, että olet vastikään käynyt kurssin ja saanut kenties pienen "maasta käsittely-kärpäsen" pureman. Kylläpäs tipahti Nikeltäkin silmät päästä, kun alkuun niin vauhkona ja hurjanakin oman pään mukaan laukannut Panda-neiti saatiin kuin saatiinkin kuriin. Kaiken kruunasi loppu, jossa tamma käveli rennosti ja luottavaisin mielin vierelläsi. Hienoa työtä, ei voi muuta sanoa! Ihan varmasti näillä konstein luottamus voitetaan pikimmiten ja syntyy molemminpuoliseksi.
Heh, ehkäpä tuo 23. päivä on alitajuisesti joku onnennumerosi. Joka tapauksessa jälleen kerran ihanaa luettavaa! Aihe oli muutenkin mukavaa vaihtelua perus hoito -ja ratsastustarinoiden ohelle. Tälläisistä erikoisemmista aiheista on aina hauskaa ja mielenkiintoista lukea. Todella onnistunut, selvästi ja sujuvasti kirjoitettu tarina, joka vielä sisällöltään oli mitä mielenkiintoisinta luettavaa. Ihan heräsi itselläkin maasta käsittely-into ja saapi nähdä mitä seuraavan kerran (irl) keksii tallilla kopusten päiden menoksi.
Kiva kun kävit taas katsomassa Pandaa! Ellen
|
|
|
Post by Tanttu on Mar 10, 2016 19:26:56 GMT
10.3.2016 - Peltoralli länkkätyyliin
Lumi narskui hevosten kavioiden alla niiden astellessa kaikessa rauhassa keväisen ilta-auringon valaisemaa metsäpolkua. Hektisestä lännenratsastuspäivästä väsyneet tallilaiset eivät sanoneet sanaakaan suunnatessaan pidempää kiertoreittiä pitkin kohti Pirunpeltoa. Menoa ja meininkiä ei ainakaan ollut puuttunut päivästä Niken ja tämän kolmen kaveruksen Aleksin, Sakun ja Joonaksen ollessa asialla kuuden Poutalan länkkätallilta tuodun hevosen kanssa..
Kaikki halukkaat olivat päässeet testaamaan lännenratsastusta ja sen eri lajeja, tynnyrinkierrossa jotkut tyytyivät käyntiin ja toinen osa joukosta hurjasteli laukassa tiukoilla käännöksillä. Jotkut taas onnistuivat kaatamaan jokaisen tynnyrin hölmön länkkäponinsa avustuksella ja hyppäämään kavaletin yli, joka oli tarkoitettu käyntikavaletiksi.. Nyt se sama kyseinen poni käveli hevosletkan keskellä rentona pää alhaalla eikä aiemmista hurjisteluista ollut tietoakaan. Hiljalleen puheensorina alkoi voimistua satunnaisesti supattelusta innostuneeksi jutteluksi ja Pirunpellon laidassa kaikki ohjaavat hevoset siistiin riviin metsänlaitaan, vilkuillen virnistellen toisiaan. Pandakin heräsi hiljalleen horroksestaan ja polki pehmeää lunta kavioillaan pärskien innostuneena.
"Än - Yy - Tee - NYT!" kuuluu Sakun huudahdus ja yhtä aikaa kaikki hevoset säntäävät innoissaan puhisten nopeaan laukkaan kohti pellon toista laitaa. Pari pullislaista oli saanut alleen Poutalan lännenratsun ja osa hoitohevosillaan ratsastavistakin oli intoutunut antamaan ratsulleen tavallista pidemmät ohjat. Tunnen kuinka mustavalkoisen ponini takajalat kohoavat pienesti ilmaan, mutta odottamani suuri pukki jää tekemättä ja tamma ampaisee pienestä pohkeen puristuksesta takaisin vauhdikkaaseen laukkaan.
"Ookei, soo-jaah, nyt voi jo hiljentää.." toppuuttelen pärskivää painttammaa pellon toisessa päässä osan hevosista jo ravatessa rennon letkeästi ympyröillä. Kolmannen ison ympyrän jälkeen Pandakin suostuu viimein kuuntelemaan jarruttelujani ja hiljentää hitaan, pyörivän laukan kautta raviin. Pidätän hevosta hieman istunnallani ja saan sen hiljentämään sekä kokoamaan raviaan mukavampaan jogiin. Hymyillen rapsutan pientä hevosta harjamarrosta saaden sen ravistelemaan kaulaansa haukotellen. Sivusilmällä huomaan kauempana pellon laidassa kävelevän Ellenin yhdessä Maijan ja Emilin kanssa, jotka olivat lähteneet kävelylle Rion kanssa. Maija ehti napata kuvan myös Pandasta rennossa laukassa hangessa rallittelun jälkeen auringon heittäessä päivän viimeisiä säteitään puiden lomasta.
|
|
|
Post by xoroyaob on May 27, 2019 22:33:16 GMT
|
|
|
Post by eijufuhaegu on May 28, 2019 1:10:38 GMT
|
|
|
Post by CharlesDiund on Aug 21, 2020 12:02:20 GMT
canadian pharmacy king
|
|
|
Post by CharlesDiund on Aug 25, 2020 2:59:07 GMT
buy viagra pharmacy 100mg
|
|