Samu on nuorehko äijänkäppänä, joka toimii Oona H:n monitoimiratsuna. Samu on perusluonteeltaan mukava ja kaikkien kanssa toimeentuleva, mutta ronttimaista luonnettakin on havaittavissa. Ori on aavistuksen kuriton taluttaa, mutta ei kuitenkaan jyräile tai ryöstä.
Olen url 18-vuotias tyttönen. Luonteeltani olen aavistuksen äkkipikainen ja mukaan heittäytyvä sekä huumorintajuinen. Hiukset ovat blondit ja useinmiten korkella poninhännällä. Ratsastajana olen taivoitteellinen kehityksen suhteen, mutta kilpailut eivät oikein innosta, vaikka niissäkin joskus tulee pyörähdettyä.
Samun hoitaja Tintti
Elikkäs, olen siis Tintti, sukunimeä kukaan ei kuitenkaan muista. Olen tammikuun lapsia ja pian 20-vuotiaiden joukossa. Minulta löytyy huumoria, mutta myös tempperamenttisuutta. Kasvoissani on tällä hetkellä kolme lävistystä ja hiusten väri vaihtuu vähintään kahden kuukauden välein. Rakastan olla porukassa, mutta kuten meillä kaikilla, myös minulla on päiviä kun en jaksa katsoa yhdenkään ihmisen naamaa. Beware me on those days.
Olimme juuri mieheni kanssa muuttaneet kaupunkiin, kun jo ensimmäiset mainokset tulivat postiluukusta. Ensimmäisenä silmääni osui vain kaupungin ainoan baarin mainos. ”Hyi ei” sanoin kihlatulleni, Sakulle. Olin jo heittämässä mainoslehtistä pois kun Saku tuli selkäni taakse ja osoitti pienepää mainosta baarin ilmoituksen vieressä. ”Huomasikko sä ton?” Katselin vähän aikaa Ratsutalli Pakkopullan omaa ilmoitusta. ”Sähä oot aina tykänny hevosista, etkö ookki? Tossa ois sulle talli eikä oo ees kovin kaukana.” Saku jatkoi. ”No oonha mä mut jos muistat mitä edellisellä kerralla kävi et ees miettis ehottavas tota mulle.” vastasin takaisin. ”Ai nii, sori…” Heitin mainoslehden roskiin ja jatkoin päivittäisiä askareitani. Onneksi oli sunnuntai ja sain jäädä löhöämään kotisohvalle ja katsomaan Frendien uusintoja teeveestä. Kuitenkin vähän väliä mieleeni tuli muistikuva mainoksesta ja siitä mitä Saku oli minulle sanonut.
Kun heräsin seuraavana aamuna, minun oli pakko kaivaa mainos roskakorista ja ottaa tallin sijainti ylös. Katsoin netistä mitkä bussit kulkisivat mahd. lähelle. 106. Vain yksi ?! Kuinka kaukana kaikesta tämä talli oikein on ? Bussi pysähtyi tien laitaan ja astuin ulos. Kun bussi ajo ohi, sen takaa tien toiselta puolen paljastui idyllisen näköinen tallialue. Siinä vaiheessa olin varma, ettei ollut virhe tulla tänne. Kävelin rauhassa tutkiskellen tallin pihaan. Pari autoa löytyi, kuitenkaan en nähnyt ketään missään. Pienen hetken olin jo lähdössä pois. Kuitenkin silmäni osuivat tarhaukseen jossa näytti olevan kolme hevosta. Ympärillä oli muitakin tarhoja joissa oli nelijalkaisia. Yksi hevosista kiinnostui ja tuli aidan viereen ja katsoi minua uteliaana.
”Mitäs sieltä löytyy?” mies huikkasi takaani. ”Huiapuaeisaatehdänoin !” ”Ei ollu tarkotus säikytellä. Ollaaks me tavattu ennen ? Nimi on Nikke.” mies kysyi ja esittäytyi väläyttäen ehkä valkoisimman pepsodent-hymyn minkä olen koskaan nähnyt. ”Ööh, en usko, muutin vast tänne.” vastasin hieman hämilläni. ”Jos tarviit oppaan liikuessas kylil…” Tähän väliin nostin käteni ylös ja näytin sormusta vasemmassa nimettömässäni. ”Enköhän mä pärjää iha hyvi ton oman maksuttoman oppaani kanssa.” sanoin takaisin ja vinkkasin silmää. Mies meni hiljaiseksi ja näytti hieman nololta. ”Niin, noita hevosia kattelit tossa.” hän kysyi arasti. Nikke otti riimunnarun koukusta ja naksautti sen kiinni suuren puoliverisen riimuun. ”Tämä tässä on Solaris U, tutummin Samu.” En tiedä olinko lumisokea vai mitä, mutta näytti kuin hevonen olisi nyökännyt kuin tervehtiäkseen. ”Samu… Komea poika ainakin.” vastasin ja tutkiskelin orin ilmeitä ja eleitä. ”Tämä herra on aikalailla uusi Pulliksessa, se tuli Oonan mukana jokunen aika sitten. Molemmat vielä vähän totuttelevat paikkoihin, ori ainakin näyttää sopeutuneen ihan mainiosti.” Nikke lähti taluttamaan oria kohti pienempää tallirakennusta. Seurasin perässä kahdesta syystä; halusin tietää miehestä enemmän (siis hevosesta) ja minun oli hieman kylmä.
Jos ynnäsin asioita yhteen ja sain oikean tuloksen, olimme nyt yksityistallissa. Kahdeksasta karsinasta vain kaksi oli vapaana. Tallilla taisi siis olla enemmän asukaita kun kuvittelin. Istahdin tuolille vain parin metrin päähän kahdesta hölmöltä näyttävästä miehestä. Nikke laittoi orin kiinni ja lähti hakemaan sen harjakoppaa jostain huoneesta. Ori sillä välin katsoi minuun kiiltävillä silmillään. En saanut irrotettua omaa katsettani siitä. Aivan kuin se olisi hypnotisoinut minut tummalla katseellaan korvat eteenpäin sojottaen.
”Mikäs herkkä hetki teillä on menossa täällä, heheh.” Nikke oli hiipinyt taakseni. ”Mitäs mä sanoin siitä säikyttelemisestä?” tuuppasin miestä kevyesti kuin kostoksi. ”Mitäs pienistä ku tykkää sienistä.” mies virnisti. En voinut olla hymyilemättä takaisin. Käänsin katseeni takaisin oriin joka nosteli ylähuultaan kuin nauraen. Jäin seuraamaan kuinka mies harjasi hevosen huolellisesti ja haki sille varusteet. Jotenkin minun oli ikävä tuota kaikkea. Ei vain fyysistä vaan myös henkistä kanssakäymistä ja ymmärrystä hevosen ja itseni välillä. Se miten Nikke toimi Samun kanssa ja toisinpäin oli harmonista. Kuin palapelin kaikki palaset olisivat loksahtaneet paikalleen. Halusin takaisin tähän maailmaan.
Oih! Hurjan kiva ensitarina! Pidän kovasti kirjoitustyylistäsi ja osaat kuvailla asioita mukavasti. Se, mistä erityisesti pidin oli se, että käytit tallin sivuilta löytyviä yksityiskohtia hyväksesi. Esimerkkinä vaikkapa tuo bussilinja 106.
Meille ei siis tosiaan tule kuin yksi bussi ja senkin saimme pysähtymään meidän pysäkillä vasta pitkän projektin ja tappelun jälkeen. Heh, aika korvessa siis sijaitsemme. Kiva kun miehesi bongasi ilmoituksemme lehdestä. Ja vielä kivempi että se sai sinut tulemaan tutustumaan Pullikseen!
Nikke oli tuttuun tapaansa heti kärkkynä tallille astuessa uutta naisverta. Hyvä kuitenkin, että laitoit miekkoselle heti luun kurkkuun näyttämällä sormustasi. Suoraa puhetta se sentään onneksi ymmärtää. Samun kanssa tutustumisprojekti sujui hyvin ja hiljalleen hyvä tulee. Tuo tarinan loppu sai hymyn minunkin huulille. Ihanasta ensitarinasta saat palkkioksi 14v€.
Kun savuin tallin pihalle katsoin kuinka eilen tapaamani mies juoksenteli ympäriinsä tallialueella sekä tarhojen luona. Nikke juoksi yksityistalliin sisälle ja hetken jälkeen hän tuli ulos hevosen kanssa ja hölkkäsi hevosen kanssa tarhoille. ”Mihinkä sulla on kiire? Vuosi ei ole vähään aikaan loppumassa.” naureskelin. ”Hah-hah, hyvin hauskaa Neiti-Olen-Kihoissa.” mies napautti takaisin. ”Mua käskettiin siivoamaan yksityistallin puoleen mennessä ja olen todella pahasti myöhässä aikataulusta. Joku uus tyyppi olis mahollisesti tuomassa kaakkiaan tänne.” ”Otan tuon avunpyyntönä. Mitä haluat minun tekevän ensimmäisenä?” ”Samu on tokavika hevonen sisällä. Tuotko sen tonne kutostarhaan?” Mies huikkasi. Oi voi. En ole koskenutkaan hevoseen moneen vuoteen. Osaankohan enää?
Kävelin sisälle talliin ja otin riimunnarun koukusta. Etsin karsinan ovesta Samun nimikylttiä. Hetken etsittyäni löysin oikean karsinan mutta se näytti olevan tyhjä. Samalla Nikke asteli sisään. ”Oletko sä aina noin hidas.” mies kysyi. ”Öö.., en. Ootko varma ette oo vieny Samuu jo?” ”No en kyllä ole, ei sen riimunnaru muuten sulla ois.” Nikke vihelsi ja samalla hetkellä suuri puoliverinen nousi seisomaan edessäni. ”Samu nukkuu välillä tosi pitkään aamiaisen jälkeen.” ”Kiva kun mulle kerroit!” naurahdin. Avasin karsinan oven ja näin sivusilmällä että Nikke lähti toisen hevosen kanssa jo ulos. Olin siis kahdestaan Samun kanssa. Se katsoi minuun suurilla kirkkailla silmillään. Mumisin jotain ”kilttiä ponia” ja ”hyvää poikaa”. En orille vaan itselleni. Minua suoraan sanoen pelotti. Nostin käteni varovasti ylös orin turvan korkeudelle. Samu kohotti päätään ja hörähti. Varovasti otin kiinni sen riimusta ja naksautin narun siihen kiinni. ”Juuri näin, hyvin menee, Tintti.” puhelin itsekseni. Ori tuli kiltisti perässäni, kun kävelin ulos kohti tarhoja. Olin koko ajan ”varpaillani”, tiesin sydämessäni sen, että jotain tapahtuisi. Kävelin ehkä jopa vähän tahallani ripeään tahtiin kohti tarhoja, jotta pääsisin nopeasti päästämään irti riimunnarusta. Sekunnin murto osan aikana näin kuinka pressu heilahti suurin elein vasemmalla puolella ja samalla hetkellä tajusin, että Samu sai kunnon p*skahalvauksen. Ehdin nähdä vain neljän kavion olevan ilmassa. Tiesin tasan tarkkaan etten saisi päästää irti, kuitenkin otteeni lipesi ja ori jolkotteli tarhoja päin, minä jäin hölmistyneenä katsomaan sen menoa. Lähdin nolona sen perään ja toivoin, että Nikke olisi ottanut orin kiinni.
”Mihis sä palvelijas hukkasit?” mies kysyi orilta. ”Täälhä mä… Sori. Se säikähti jotai pressuu.” Selittelin todella, todella nolona. ”Niinhän se välillä tekee, juu. Kaikille käy noin.” Niken katseesta kuitenkin puski läpi arvostelu ja epäily, mutta jossain siellä alla näkyi ymmärtäväisyys sekä myötätunto. ”Mä meen vaik lapioimaan p*skaa…” mumisin ja käännyin ympäri. Kävelin talliin sisälle ja nappasin talikon käteen. Samalla tajusin katsoa kelloa. 9:20. Meille tuli hieman kiire. Kuuden karsinan putsaus + varustehuone sekä lattioiden lakaisu.
9:34 Nikke sekä kaksi naista, joista toinen taisi olla tallin omistaja, kävelivät talliin. Minä olin juuri putsaamassa viimeistä karsinaa. En ollut ehtinyt järjestettyä varustehuonetta. ”Eli täällä rakas mussukkasi saisi asustella kuuden muun kanssa.” toinen naisista sanoi. Vanhempi nainen näytti hieman hienohelmalta. Pariin otteeseen mietin, miten tuon tyylinen persoona saattoi mitenkään olla hevosten ystävä. ”Hmph. Ei tämä nyt niin hieno ole kuin puhelimessa minulle kuvailit, rouvaseni.” ”Tallit siivotaan päivittäin ennen kymmentä ja kuten näet, täällä on oma varustehuone eikä ovilta ole kovinkaan pitkä matka tarohille. Tämä osuus on valmistunut viimeisen kuukauden aikana.” ”Olen nähnyt tarpeeksi. Soitan sinulle vielä ja kerron päätökseni.” yksityisen omistaja sanoi. Nainen kääntyi kannoillaan ja hyvästeli meidät käden heilautuksella. ”Nikke, et sitte voinu tulla auttaa mua näide kans…?” tiuskaisin Nikelle. ”No pitäähä mun näyttää hyvältä ku naikkosia tulee käymään vaikkakin tuskinpa hän ees mun naamaa näki…” mies mumisi. ”Argh… No kiitos kuitenki siit et otit Samun kiinni ulkona.” jatkoin hieman rauhallisemmalla äänen sävyllä. Siinä vaiheessa huomasin kuinka hieman minua vanhempi nainen katseli Niken ja minun keskustelua. ”Sikshän mä täällä oon! Pelastamassa neidon hädässä” mies vinkkasi silmäänsä samalla. ”Hei, älä alota”, sanoin. ”- tiiät että mulla on jo aikuinen vauva kämpässä pyörimässä jaloissa.” vastasin ja virnistin. ”Voi teitä nuoria, kun jaksatte meluta ja rellestää.” nainen sanoi. ”Jos Nikke ei ole ehtinyt kaiken itsekehun keskellä kertomaan kuka olen, omistan siis tallin. Nimi on Ellen.” nainen sanoi kohteliaasti. ”Öö.. Ei ole kertonut, ei…” vastasin vaisusti. ”Minun nimeni on Tintti. Näin tallin ilmoituksen mainoslehdessä ja kävin täällä pari päivää sitten ensimmäisen kerran.” ”Mikäli olen tulkinnut Niken puheita oikein, olet iskenyt silmäsi yhteen pojistamme.” Ellen katsoi minuun nauru silmissä. ”Enhän minä, kihloissa olen, en mä vois sel…” mutta Ellen keskeytti minut. ”Samusta minä tässä puhun, älä huoli. Puhuin juuri Samun omistajan kanssa ja hän sanoikin tarvitsevansa orilleen hoitajaa. Siksipä toivoinkin tapaavani sinut. Haluatko pestin?” ”Jaa, että haluanko? Totta kai!”
// Sunnuntai 3.1 - Yksityistallissa kaivataan lisäapua, joudatko Niken kaveriksi tallihommiin? - Elikkä tein samaan tarinaan tuon ekstran //
Ihana, humoristinen kirjoitustapa sinulla! Tykkään kovasti. Kuten myös siitä, miten käytät puheenvuoroja tarinoissasi. Ne rikastuttavat ja elävöittävät tarinaa entisestään. Tätä oli taasen ilo lukea!
Suuret kiitokset kun jaksoit autella tallin teossa! Tekemistähän siinä taas riitti, eikä ihme, kun tuo meidän vätys vaan laiskottelee menemään. Hmh! Kunnon ärähätäminen on yleensä piste I;n päälle ja usein jopa varsin tepsivä kikkakolmonen. Sillä voi miekkoseen saada hyvinkin vauhtia. Nikke on vähän kuin testaileva poniveijari; Jos sille antaa periksi, se pompottaa mennen tullen, mutta jos sille lyö kapulat rattaaseen jo heti alkutöiksi, kuoriutuu siitä varsin kiva ja jopa auttavainenkin tallikaveri.
Olipas kiva itsekin tavata sinut tallilla! Nyt alkaa hiljalleen hahmottumaan kuka hoitaa ketäkin. Heh! Meille kun tuli oikea hoitajaryöppy kerralla kun talliin saapui pari uutta omaa + lukuista yksityistä samaa aikaa. Ihanasta tokasta tarinasta sinut palkitaan 15v€ + 3v€.
”Ai mitä? Selkään?” näytin varmasti siltä, kuin olisin nähnyt aaveen. ”Saat kyllä, jos vain itse haluat.” Ellen sanoi. Viime kerrasta oli aikaa, vaikka uskoin keränneeni tarpeeksi rohkeutta, itsevarmuutta sekä voimia tähän uus-vanhaan koitokseen, minua suoraan sanoen pelotti. ”No jos sitä ihan rauhassa…” sopersin jotain hiljaisella äänellä. ”Hienoa! Samu tarvitseekin tämän päivän liikutukset.” nainen sanoi vielä. ”Tiedätkin missä sen varusteet ja muut tavarat ovat?” ”Juu kyllähän minä tiedän.” Lähdin kävelemään kohti yksäreiden pieniä yksiöitä. Mietin, mitä tästäkin oikein tulisi. Olin muutenkin jännittynyt nähdessäni pitkästä aikaa isäni ja sitten vielä tämä. Toivottavasti kukaan ei ole tulossa katsomaan koheltamistani.
Kun pääsin yksityistallin oville, pysähdyin hetkeksi ja katsoin käsiini. Tärisivät pahemmin kuin puhelin joka soi. Tunsin sen luissa ja ytimissä. Avasin oven ja laitoin sen heti perässäni kiinni. Joku tallitytöistä oli käynyt hakemassa kaikki kuusi hevosta sisälle, olihan kello jo seitsemän. Hain orin harjapakin ja tallustelin sen karsinan ovelle. Oria ei näkynyt, hetken aikaa mielessäni pyöri, että ori oli karannut tai pahempaa. Sitten muistin mitä Nikke oli minulle sanonut siitä, kuinka ori saattoi ottaa torkut ruoan jälkeen. Kurkistin oven yli karsinaan ja näin orin nukkuvan pahnojen päällä. Vihelsin kerran ja näin orin avaavan silmänsä. Se nousi ylös ketterästi ja katsoi jälleen kerran sillä samalla katseella, joka minut lumosi.
Varovasti avasin karsinan oven ja otin riimun koukusta. Samu piti päätään korkealla ja nyt vasta ensimmäistä kertaa tajusin kuinka suuri hevonen se oli. Kaunis kuin mikä, mutta suuri kuin s*atana. Orin lihakset näyttivät rennoilta, mutta vahvoilta. Astuin askeleen lähemmäksi ja ori laski päätään. Onneksi sain riimun sille helposti päähän, ilman suurempia kommervenkkejä. Ohjasin hevosen käytävälle ja sidoin sen kiinni seinässä olevaan renkaaseen. ”Pysytpähä siinä…” Viimeinen asia mitä halusin, oli lähes tuntemattoman hevosen perässä juokseminen. Kun kumarruin ottamaan ensimmäistä harjaa laatikosta, tajusin, että olin jättänyt riimunnarun liian löysälle; herra yritti kurkottaa taskuuni. ”Ei siellä sulle mitään ole, pyhhyh. Otahan se naamas poies sieltä. Juippi?!” Ori nosti päänsä todella nopeasti ylös ja näytti jopa vähän syylliseltä. ”Elä jaksa mennä tunkemaa naamaas joka paikkaa, tulee vielä muilta turpaan.”
Harjailin orin rauhassa puhtaaksi ja ainakin yritin saada sen jouhia hieman selkeämmäksi. Se tuntui kuitenkin ikuisuusprojektilta joten jätin kesken. Ehkäpä minulla olisi aikaa myöhemmin. Otin vielä kaviokoukun ja yritin saada oria nostamaan oikean etusensa. Pyh pah. Ei noussut, ei hievahtanut. ”Et voi olla tosissas. Poika-rakas. Samuu~… Etkö nyt voit nostaa sitä jalkaas? Mä pyyän nätisti.” Nyin ja nytkytin sen vuohiskarvoista sekä jalasta minkä ehdin. Lopulta luovutin ja kun sain selkäni suoristettua, ori nosti jalkansa. ”Ai nytkö sä alotat ton leikin?” sanoin ja ripeästi otin orin jalan jalkojeni väliin ja putsasin sen. Takajalan kohdalla minua hieman puistatti. Mitäs jos saisin kaviosta persauksille taikka päähän kumartuessani. Otin sen takasesta kiinni todella huterasti. Samun kuitenkin nosti jalkansa nätisti ylös ja piti sitä ylhäällä kunnes olin valmis. Toisella puolella ei ollut mitään ongelmaa. Laitoin harjapakan kasaan ja vein sen paikoilleen, samalla reissulla otin varustehuoneesta sen suitset ja satulan mukaan. Avasin Samun karsinan ovea ja laskin satulan siihen päälle. Pysykööt tuossa.
Jäin hetkeksi tutkiskelemaan juuri harjaamaani kaunista oria. Taas se katsoa mollotti minua isoilla tummilla silmillään. Se laski päätään ja kurotti turvallaan minua kohti. Nostin oman käteni ylöspäin ja kosketin orin turpaa. Niin pehmeä. Niin silkkinen. Lämmin. Liian ystävällinen ollakseen totta. Lämmitin kuolaimia hetken käsissäni ennen kuin irrotin riimun turvan päältä ja jätin sen roikkumaan Samun kaulaan. Heitin ohjat sen kaulalle ja tarjosin sille kuolaimia kädestäni. Ori otti ne kiltisti suuhunsa ja asetteli niitä hetken maiskutellen. Vedin niskapannan paikalleen ja nostin orin etuhiukset otsapannan alta pois. Nostin satulan orin selkään ja kiristin satulavyön alkuun vain pari reikää. Laitoin oman kypäräni päähän ja hanskat käteen.
Kentällä kiristin satulavyön vielä kertaalleen, mutta ei se paljoa mennyt kireämmälle. Samu ei siis tainnut kovinkaan pullistella. Laskin jalustimet ja ainoa asia mikä mieleeni tuli oli, että edellinen ratsastaja oli lähes samanpituinen kuin minä. Minun tarvitsi laskea niitä vain pari pykälää alemmaksi. Nyt olin valmis. Ja todella, todella hermostunut. En ollut edes työhaastattelussa taikka minun ja Sakun ensitreffeillä näin kauhuissani, silti innoissani sekä ehkä hieman peloissani. Tunsin Samun hengityksen pohkeideni välissä ja maiskautin kerran. Ori lähti nätisti kävelemään uraa pitkin kaula pitkällä. Se asteli varmana eteenpäin, minä taas istuin kankeana kuin rautakanki sen selässä. ”Myötäile sen liikkeitä. Se auttaa sua että hevosta rentoutumaan!” Ellen huuteli kentän laidalta. Nyökkäsin hänelle vastukseksi. Minun piti keskittyä aivan liikaa hengittämiseen sekä eteenpäin katsomiseen. Yritin rentoutua, mutta Samu ei antanut siihen mahdollisuutta; suuri kuusi jossain kauempana taipui tuulessa kuin paju ja totta kai Samu hyppäsi ainakin kolme metriä ylös ja oikealle, ainakin siltä se tuntui. Minä, paljon aikaa satulassa viettänyt naikkonen olin vähällä pudota.
”Ota ihan iisisti. Oona H. kertoi Samun testailevan uusia tuttavuuksia selässä ollessa.” ”No se selittää aika h*lvetisti! Tällä hetkellä mietin, et miksi oikein suostuin tähän?!” kyselin itseltäni ja ainakin puoliksi Elleniltä. ”Kukaan ei, Tintti, pakota sua tekee mitään Samun kans. Halusin vaan kuulla sun mielipiteen Samusta. Nikke kertoi minulle sen mitä oli nähnyt.” Ellen huuteli minulle. Minä otin ohjia hieman lyhemmiksi ja ohjasin orin Ellenin lähettyville. ”Niin mitä se Nikke sitte oli nähnyt?” minun oli ihan pakko kysyä tuota. Halusin tietää, mitä Nikke oli oikein pannut merkille minun tekemisissäni. ”Nikke ei ole tyhmä, vaikka antaa joskus olet…” keskeytin Ellenin hetkeksi. ”Vaikka se niin antaa usein olettaa…” korjasin sitä mitä Ellen oli sanonut. ”Kyllä se mies huomasi heti millainen yhteys sinulla oli Samun kanssa. Ori se on siinä missä muutkin ja sillä on omat haasteensa. Uskon kuitenkin, että kovalla työllä pääsette vaikka ja kuinka pitkälle.” nainen sanoi minulle kentän laidalla. ”Saas nähä. Kyllä tää oripoika on ainakin tähän mennessä näyttänyt niitä hyviäkin puolia. Haluisin ottaa enemmän selkoa tästä konista, mun oma menneisyys vaan vähän kummittelee vielä.” kerroin Ellenille hieman nolona katse käsiini suunnattuna. Samu liikehti hieman kärsimättömänä allani. ”Mä meen tästä apinoimaan vähän lisää… Kiitti tost mitä sanoit, et mitä Nikke näki.” En tiedä sanoiko Ellen enää mitään, sillä en kuullut tuulen huminasta. Ohjasin orin vielä uralle kertaalleen. Nyt minulla oli jostain syystä enemmän itsevarmuutta ja huomasin, etten enää jännittänyt niin paljoa Samun selässä. Ehkä tämä olisi se uusi alku ja ehkä tämä kerta onnistuisi. Olin positiivinen sen suhteen mitä olisi tuleva. Odotin sitä innolla.
Voih, tämän olen ennenkin jo sanonut, mutta voi jestas kun tykkään kirjoitustyylistäsi! Se saa väkisinkin suupielet hymyyn. Eritoten nuo puheenvuorot kuvastavat talliporukkaa niiiiiin hyvin. Samu oli hoitohommien ajan kivalla ja suloisella tuulella. Se vaikutti varsin uteliaalta ja jäi useaan otteeseen möllöttämään ja tuijottamaan näteillä, tummilla silmillään sinua. Varustaminen oli nappisuoritus, eikä poitsu pistänyt lainkaan vastaan.
Alkujännityksestä huolimatta ratsastus sujui varsin hyvin. Alkuun Samu tuttuun tapaan testaili ja välillä olit hilkulla tulla alaskin, mutta hienosti ja sinnikkäästi jatkoit työskentelyä ja loppua myöten meno parani rutkasti. Ratsastustasi oli ilo seurata vieressä, sait Samun kulkemaan nätisti ja kuuliaisesti. Nikke on tismalleen oikeassa, kuten jo kentän laidalta sinulle sanoin. Saman näin tänään itsekin! Sinun ja Samun yhteys on jotain ennennäkemätöntä ja olen samaa mieltä siitä, että kovalla työllä voitte hyvinkin menestyä.
Myös minä jään innolla odottamaan ja seuraamaan tulevia päiviänne! Ihanasta tarinasta tilillesi tupsahtaa tänään 14v€.
Julia: Heippa hei, pahoittelut että mua ei oo näkynyt, nyt kuitenki oon täällä taas!
Jan 24, 2016 15:29:36 GMT
Ellen H: Ei haittaa ollenkaan, ei hätiä!
Jan 24, 2016 16:06:14 GMT
Emmi: Hei! Olisiko joskus mahdollista saada Samulta astutus tammalleni?
Jan 25, 2016 6:56:53 GMT
Emmi: Siis sitten kun tammani on saanut sioituksia.
Jan 25, 2016 12:34:10 GMT
Ellen H: Emmi, kannattaa laittaa omistajalle s-postia, yhteystiedot löytyvät vikuripäät-sivulta ponin aloitustiedoista
Jan 25, 2016 16:26:02 GMT
jenni: Hirveesti tekis mieli shoppailla varusteita ja tehdä kollaaseita varustekaapeista jollekin v-hepalle, en vaan tiedä mille
Jan 25, 2016 18:23:29 GMT
Deleted: Onko tietoa milloin voisi vapautua karsinapaikkoja? :-)
Feb 20, 2016 9:43:53 GMT
Ellen H: Katariina, näillä näkymin ei ole vapautumassa karsinapaikkoja ja jos vapautuvat niin niitä ei anneta enää käyttöön. Eli jos vapautuu niin tallin yksityistoimintaa pienennetään sen mukaan. Hoitohevostoiminta enää ainoa tapa päästä osaksi talliporukkaa.
Feb 20, 2016 17:32:08 GMT
Deleted: Selvä, pitääpä sitten katsella jos jossain vaiheessa hoitajaksi ryhtyisi
Feb 23, 2016 20:45:09 GMT
Ellen H: Kiva kuulla, toivotaan että saamme sinutkin osaksi talliporukkaa!
Feb 24, 2016 15:57:52 GMT
Micaela: Heips! Onko hiihtoratsastuskilpailuista tulossa pian tuloksia? t. Malttamaton, jolla on kiire päästä tekemään tapahtumaan liittyvää pk-merkintää
Mar 30, 2016 13:38:30 GMT
Tanttu: Hirveä tarinointi-into, mutta ehkä jatkan kun Pullis palailee tauolta niin Ellen ei huku tarinoihin
May 17, 2016 16:59:33 GMT
lottis: Tanttu, täällä podetaan samaa ongelmaa! Hirveästi olisi kaikkea kivaa mistä tahtoisi kirjoittaa mutta jospa odotan että Pullis palailee tauolta
May 18, 2016 18:37:25 GMT
Tanttu: lottis, haha Mulla on tuolla jo varmaan viisi tarinaa kesken jotka varmaan kesäkuussa sitten putoaa vauhdilla yhtäaikaa
May 19, 2016 12:00:00 GMT
Kille (Tintti): pahoittelut pitkästä hiljaselosta. paljon tapahtunut viimeisten kolmen kuukauden aikana. Jos vain edelleen ok, haluaisin jatkaa Samun hoitajana, jos heppa vielä majailee Pulliksen tiloissa
May 27, 2016 19:01:38 GMT
Alya: Oon iteki miettiny onko tää joskus viel tulos toimintaan
Jul 9, 2016 19:08:13 GMT
Vierailija: Onko Pullis enää heräämässä, onko kellään tietoa? Joskus Ellen taisi mainita jotain aivokasvaimesta, joten aina tulee mieleen se pahin, mitä on voinut tapahtua Ei häneen saa sähköpostillakaan yhteyttä...
Jan 22, 2017 17:54:47 GMT
Ikävöijä: Olenko ainut, joka käy aina välillä fiilistelemässä täällä? Pullis on edelleen paras talli, jossa olen koskaan hoitanut <3
Jan 14, 2018 11:56:25 GMT
X: Täällä tulee edelleen silloin tällöin käytyä.. Ei oo kyllä tullut toista samanlaista paikkaa </3
Jun 4, 2018 18:34:56 GMT