|
Post by Ellen H on Dec 2, 2015 18:52:19 GMT
Maxin hoitovihkoMax on elämässään kovia kokenut teuraalta pelastettu hippiponi, jonka lempeä luonne ja avara maailmankatsomus ihastuttavat. Taivaanrannanmaalari Max ei ymmärrä kiireen päälle, vaan rakastaa pysähtyä hetkeen. Rauhallisuutta ja tyyneyttä arvostavalle poni on mitä oivin loppuelämän ystävä. © vapaasti by AKMaxin hoitaja JillianJillian Cadar on alunperin ulkomailta kotoisin oleva nuori nainen, iältään hän on 19. Jillian omaa pitkät, suorat ja tummat hiukset ilman otsatukkaa. Hiukset ovat yleensä letillä, poninhännällä tai nutturalla. Harvemmin niitä näkee auki, sillä ne olisivat vain tiellä. Jillianilla on aavistuksen normaalia tummempi iho, joka ruskettuu helposti kesäisin. Hänellä on tummanruskeat silmät. Jillian on pituudeltaan sen verran pitkä, ettei enää sovi pienten ponien selkään. Ratsastuskokemusta Jillianilla on paljon, hän on ratsastanut kuusivuotiaasta asti. Jillian on pääasiassa rento, huumorintajuinen tyttö joka ei kaihda seuraa. Sosiaalinen nuori nainen viettää mieluusti aikaa taukohuoneessa istuen ja rupatellen. Hän on kuitenkin hyvin ahkera ja keskittyy työhönsä aina täysillä. Jillian on erittäin päättäväinen ja sinnikäs eikä tahdo luovuttaa koskaan - hevosia koskevissa asioissa. Niiden kanssa hän jaksaa yrittää loputtomiin mutta yllättävää kyllä, ihmisten kanssa asia on päinvastoin. Hän on ihmissuhdeasioissa äkkipikainen eikä yhtään niin kärsivällinen. Onneksi hän leppyy nopeasti ja ymmärtää kyllä, jos itse on tehnyt jotain väärin ja tulee pyytämään anteeksi. Pääasiassa hän on kuitenkin ystävällinen ja seurallinen nuori nainen. Jillian pukeutuu tallilla mustiin tai ruskeisiin ratsastushousuihin ja mustiin tai ruskeisiin ratsastuskenkiin pitkävartisten sukkien kanssa. Paitana on usein erivärinen huppari, kesäisin t-paita tai toppikin. Talvisin yllä on musta toppatakki, joka on varattu erikseen tallikäyttöä varten. Päässä keikkuu musta samettipintainen ratsastuskypärä tai joskus samanlainen ruskeana. Hän ei ole koskaan tallilla erityisen huolitellun näköinen vaan rennon oloinen, oma itsensä ja on tullut ennen kaikkea tallille viihtymään. Muualla kuin tallilla Jillian on huolitellumpi muttei esitä yhtään mitään. Jillian pyrkii aina olemaan oma itsensä, vaikkei hirveästi vaatteidensa perusteella eroakaan joukosta. Jaloissaan hänellä on yleensä pillifarkut, paidat ovat erilaisia mutta värimaailmat ovat aina huolellisesti yhteensopivat ja päässä on usein pipo tai nurinpäin oleva käppi. Silti hänestä saa rennon vaikutelman, mihin Jillian pyrkiikin.
|
|
|
Post by Nina on Dec 3, 2015 18:23:25 GMT
3. joulukuuta 2015Eilisen onnellisen päivän jälkeen hyvä tuuleni vain jatkui kun ajoin Pulliksen pihaan vanhahkolla autollani. Tällä kertaa olin päättänyt omia Maxin ihan itselleni eikä kukaan voisi estää minua nousemasta sen selkään. Törmäsin vanhaan tuttuun Tanttuun tallissa kun olin menossa viemään kamppeitani oleskelutilaan ja löytyihän sieltä Ellen, Emil, Nikke ja Linneakin. Nuorimmainen tosin katosi johonkin omille teilleen melkeinpä heti ja me muut rupateltiin ja heitettiin läppää pitkän aikaa. Lopulta me liuettiin Tantun kanssa hakemaan meidän hoitoponit tarhasta ja jouduin tovin jonottelemaan pesupaikalle kun Tanttu taisteli Pennyn kanssa siellä ensin. Niiden ollessa valmiita kuskasin rapajalka Maxin sinne ja annoin ponin seistä vapaana kun huuhtelin sen jalat ja kuivasin ne huolellisesti. - Taasko sä oot valinnu hoidokikses ihan oudon otuksen, Nikke heitti yhtäkkiä ja säpsähdin omista ajatusmaailmoista. - Mitä sä tolla tarkotat, kysyin ihmeissäni. - Viimeksi sä hoidit todellista miniponia ja nyt melkein pystyyn kuollutta, Nikke lohkaisi ja osoitteli nuokkuvaa ponia jonka alahuuli lerpatti TAAS melkein lattiassa asti. - Älä pilkkaa Maxia, se on ihana poni, tiuskaisin ja sain vain naurua vastaukseksi. Perhanan Nikke.... Kun jalat oli putsattu niin annoin ponin seisoskella vielä paikallaan kun harjailin sen kauttaaltaan huolellisesti ja tarkistin vielä kaviot. Lähdin harjauksen jälkeen hakemaan varusteet ja kun käännyin takaisin ovelle niin näin Maxin pään kurkkivan oven raosta. - Oot sinäkin ihan höhlä poni, naureskelin kun pukkasin perässäni seuranneen ponin takaisin käytävän puolelle ja vein sen suosiolla karsinaan. Sieltä se ei ehkä lähtisi enää kävelemään perässä. Nostin satulan ponin selkään ja laitoin satulavyön kiinni huolellisesti. Kuolaimet Max otti kiltisti suuhunsa ja kiinnitin remmit paikalleen. Pujotin ponin ohjat hetkeksi poskihihnan välistä kun kävin nopeasti vaihtamassa ratsastuskamppeet päälle, hyvämuistinen minä... Lopulta pääsin taluttamaan Maxin tallipihalle ja kiristin satulavyön huolellisesti ennen selkäännousua. Vielä jalustimet sopivan pituisiksi ja sitten menoksi. Päätin käydä aluksi testailemassa ponia vähän kentällä ja pitkien alkukäyntien jälkeen aloin ottamaan sitä paremmin tuntumalle ja tein muutamia helppoja harjoituksia. Voltit, väistöt ja siirtymiset sukuivat hieman tahmeasti, mutta reippailla avuilla saatiin poniinkin hieman lisää vauhtia. Otin vielä pienen pätkän laukkaa ennenkuin hidastin käyntiin ja annoin pitkät ohjat. Loput tästä ratsastuskerrasta suorittaisin maastossa nauttien ja poni lähtikin kävelemään reippaampaa tahtia kun tajusi minne oltiin menossa. Rauhallisessa käynnissä kierreltiin lähimaastoja ja otettiin siinä yksi laukkapätkä ja pari ravipätkääkin. Nautimme Maxin kanssa täysin siemauksin ja annoin ponin jopa napata suuhunsa pienen ruohotupon mikä oli vielä edes jonkinlaisessa kunnossa, kumma kyllä tähän aikaan vuodessa. Takaisin tallille tullessa vein Maxin suoraan karsinaan jossa riisuin siltä varusteet ja harjasin kauttaaltaan. Taputin ponia kaulalle ja suukotinkin turvalle ennenkuin talutin sen takaisin Pennyn kaveriksi tarhaan, vielä kun ei ollut iltatallin aika. Lopputöikseni päätin puhdistaa ruunan satulan ja suitset, sekä liotin kuolaimet hyvin että niistä lähti jokaiselle hoitajalle ja ratsastajalle tutut kuolakovettumat. Kaiken ollessa valmista lähdin astelemaan autolle jotta pääsisin kotiin, mutta Nikke keskeytti matkan tekoni lyhyeen. - Viititkö heittää mut kylille ku ois vähän asioita hoidettavana, Nikke kysyi ja lupauduin kuskiksi kun eihän tässä parempaakaan tekemistä ole ainakaan vielä tiedossa. Ihanan pirteänä olit tallilla liikenteessä! Pulliksen avaamisen jälkeen olen itsekin pysynyt hyvällä tuulella, eikä se hyväntuulisuus näytä mihinkään kaikkoavan. Ja hyvä niin. Nikke se jaksaa aina ihmetellä omianikin ponivalintoja. Jos miekkonen saisi päättää, talli olisi täynnä lännenratsastukseen sopivia kopukoita ja taukotuvasta löytyisi mielenvirikkeenä television sijaan kolikoilla toimiva rodeohärkä.
Maxin kanssa teillä sujuu mitä mukavimmin. Juuri kaltaisesti ihminen on sille sopiva hoitaja kuin nenä päähän. Pääsit kokeilemaan ruunaa vähän selästä käsin ja ratsastus sujui oikein mukavasti, vaikka pientä alkutahmeutta olikin havaittavissa. Teit juuri oikein, kun pidit päättäväisyytesi ja reippaat otteesi. Pienten herättelyjen avulla Max alkaa hiljakseen toimia kuin unelma, usko pois! Kiva kun veditte loppukäynnit rennosti maastossa maailman menoa ihmetellen. Juuri tuollaiset lenkit ovat Maxin mieleen! Jälleen kerran ihanasta tarinasta saat 12v€ tilillesi!
Ellen
|
|
|
Post by Nina on Dec 4, 2015 9:17:16 GMT
4. joulukuuta 2015Hieman väsyneenä eilisistä ratsastuksista ajelin tallia kohti. Olin eilen tilannut tallipuodista Maxille ihanan ratsastusloimen ja päätin hakea sen Elleniltä ihan ensimmäisenä. Päätäni varoen astelin talon ovelle ja koputin jolloin sisältä kuului kutsu sisään. Moikkasin Elleniä hymyillen ja nainen päätti laittaa kupposet kahvia tulemaan, näytin kuulemma olevan sen tarpeessa. Tovihan siinä keittiön pöydän ääressä jutustellessa vierähti ja kahviakin tuli litkittyä useamman kupillisen verran ennenkuin tunsin itseni pirteäksi. Sitten Ellen lähti hoitamaan asioita Niken kanssa ja itse painelin tallille jossa Linnea oli parhaillaan puhdistamassa karsinoita. Päätin auttaa aikani kuluksi ja puhdistin Maxin ja sottapytty Frutin karsinat. Lannat kävin kippaamassa lantalaan ennenkuin vein kottarit ja talikon takaisin paikalleen. - Tanttuu, mulla on meille hommia, hihkaisin tytölle kun näin vaaleahiuksisen tytön ilmestyvän talliin. - Mennään käymään mun autolla, jatkoin. Auton takapenkiltä nostin Tantun syliin laatikollisen erilaisia joulukoristeita ja valoja jotka itseltäni oli jäänyt ylimääräiseksi ja itse otin vielä toisenkin laatikon jonka sisältö oli aikalailla sama. - Tätä mä oon odottanukin, Tanttu hihkaisi iloisena ja paineltiin sitten takaisin tallin lämpöön. Tanttu parkkeerasi itsensä ensimmäisenä koristelemaan Pennyn karsinan ovea jolloin minä keskityin Maxin karsinaan. Kaikenlaisilla koristeita sitä tulikin laitettua karsinoiden oviin jonka jälkeen päätettiin koristella oleskelutilankin. Silloin laitettiin radiosta soimaan joululauluja ja lallateltiin niiden mukana. Tanttu keskittyi pöytien koristeluun kun itse roikuin tuolin päällä ja laittelin jouluvaloja katonrajaan ja muihin sopiviin paikkoihin. Tunnin väkertämisen jälkeen huone alkoi näyttää erittäin jouluiselta ja oltiin Tantun kanssa tyytyväisiä kättemme jälkeen. Pian Ellen ja Nikke kurkistivat ovelta ja saatoin kuulla naisen syvän hengenvedon. - Täällähän on upean näköistä. Ihanan jouluista, Ellen sanoi ja tuli tutkimaan huonetta tarkemmin. - Mulla oli ylimääräisiä koristeita vaikka millä mitalla niin ajattelin tuoda ne tänne meidän iloksi, sanoin ja naureskelin Nikelle jonka mielestä tämä oli turhaa. - Sulla ei sit oo yhtään joulumieltä, heitin Nikelle ja nauru raikasi kun koko porukka oli iloisella mielellä. Pikkuhiljaa Nikkekin heltyi ja jopa myönsi huoneen näyttävän kivalta. - Nyt kyllä palkitaan itsemme kunnon maastoreissulla, Ellen hihkaisi ja kaikki yhtyivät siihen. Nikke päätti ottaa laiskanpulskean Kallen ratsukseen ja Ellen lähtisi mukaan Emilin kanssa joka ratsastaisi Lolalla. Tottakai minä ja Tanttu otettiin omat hoidokkimme. Kaikki painelivat tarhoille hakemaan ratsujaan sisälle ja ripeästi hevoset laitettiin ratsastuskuntoon. Itse päätin varustaa Maxin pesuboksissa sillä en halunnut lähteä toiselle käytävälle yksikseni. Pennyn karsinasta kuului välillä kiroamista kun poni onnistui tekemään jotain ei niin mukavaa ja Emil pomppi innoissaan Lolan karsinan edessä kun Ellen varusti pientä ponia reippain ottein. Pian koko porukka talutti ratsut pihalle ja alettiin olla lähtövalmiita. Innokkaimmat menijät eli Lola ja Penny kulkivat edellä ja me Kallen kanssa kuljettiin hissuksene perässä. Välillä saatiin nauraa Niken kanssa Tantun taidonnäytteille kun Penny teki mukavia pieniä sivuloikkia säikkyessään jotain olematonta. Onneksi meillä oli rauhalliset ratsut alla niin saatiin tosissaan nauttia retkestä ja läppää heitettiin minkä kerettiin. Matkalla otettiin pari ravipätkää ja jopa yksi laukkapätkäkin jolloin Pennykin innostui vähän liiaksi. Jouduttiin tosin odottamaan Elleniä ja Emiliä kun edellä mainittu ei suostunut juoksemaan laukkaavan ponin perässä joten ne tyytyivät tulemaan ravilla perässä. Takaisin tallille tullessa kaikki olivat iloisia (paitsi Ellenin jalat) ja jokainen hoiti oman ratsunsa pois omaan tahtiin. Max roikotti päätään kun riisuin siltä varusteet ja harjasin sen kauttaaltaan. Pikkuhiljaa hevosia saatiin kuskattua takaisin pihalle ja Max näytti tyytyväiseltä kun pääsi taas kaverinsa kanssa laiskottelemaan. Jätin jäljelle jääneet joulukoristeet oleskelutilan nurkaan josta muutkin hoitajat saisivat halutessaan napata hoidokkiensa karsinoiden oviin pientä kivaa. Lopuksi jokainen rojahti oleskelutilassa istumaan mihin vain mahtui ja vaihdettiin vielä tovin ajan kuulumisia. Nikke härnäsi minua koko ajan ja sain tökkiä sitä jatkuvasti kauemmaksi kun se yritti ihan piruuttaan tulla iholle kiinni. Loppujen lopuksi siinä tuli pieni leikkimielinen tappelu joka päättyi siihen että me molemmat naurettiin kippurassa lattialla. - Voi teitä lapsosia, Ellen naureskeli vierestä. Oih, ihanaa joulun taikaa! Taukotupa näytti kieltämättä mitä houkuttelevimmalta kaakaokekkereitä ajatellen, sinun ja Tantun koristelun jälkeen. Kaikki osaavat varmasti arvostaa työpanostanne, Pulliksessa kun kaikki taitavat olla yhtä hulluina jouluun kuin minä! Paitsi nyt Nikke, mutta miekkonen onkin omaa laatuaan.
Olipas virkistävää käydä pienellä talviretkellä. Maasto on mitä kauneinta tähän aikaan vuodesta! En malta odottaa, että Pullikseen sataa korkea lumikerros ja pääsemme telmimään hangissa. Tänä vuonna täytyykin pistää jo useampana talvena mielessä pyörineet hiihtoratsastuskilpailut pystyyn.
Ihanasta, talvisesta ja jouluisasta tarinasta sinut palkitaan 12v€:lla. Kiva kun kävit taas ja kiitos joulukoristeista. Toivotaan, että porukka innostuu myös askartelemaan!
Ellen
|
|
|
Post by Nina on Dec 5, 2015 7:50:36 GMT
5. joulukuuta 2015Tänään tulin tallille normaalia myöhäisempään, sillä minun oli pitänyt hoitaa muutamia asioita ennen tallille tuloa. Kello oli jo vähän vaille kuus joten olisi pikkuhiljaa aika ottaa ponit sisään. Tietty autoin siinä ja nappasin ensimmäisenä Ellenin kanssa Pennyn ja Maxin sisälle. Tämän jälkeen hain vielä iki-ihanan Kallen joka oli minulle entuudestaan tuttu hevonen josta pidin todella paljon. Nappasin vielä apuna Lolan ja Erican sisälle ennenkuin pääsin touhuamaan Maxin kanssa. Pitkän aikaa harjailin ja rapsuttelin ponia, sekä tarkistin sen haavojen ja muiden varalta. Kun mitään ei ollut niin uskalsin varustaa Maxin ja lähteä sen kanssa treenailemaan kentälle. Otin sillä paljon siirtymisiä ja voltteja että saisin ponin paremmin kuulolle. Kohta Nikke tuli kentälle ja lupasi pitää minulle pienen tunnin jotta tämän lahnankin saataisiin kulkemaan reippaammin. Nikke painotti paljon istunnan vaikutukseen, olihan se harrastanut länkkäriä pitkän aikaa, ja minulle se tuotti aika paljon ongelmia. Olinhan tottunut käyttämään kaikkia apuja jotta homma saatiin toimimaan. Istunnassani oli aika paljon korjailtavaa ja Nikke naureskeli usein kuinka kuulemma näytin välillä perunasäkiltä Maxin selässä ja kivahdinkin sille pari kertaa kun tympäännyin. Taitoni näyttivät olevan aika pahasti ruosteessa mutta loppujen lopuksi homma alkoi sujua paljon paremmin kun tajusin myöntää omat virheeni ja sen että Nikke oli oikeassa, valitettavasti... Tunnin jälkeen jäähdyttelin ponin kunnolla samalla kun rupattelin Niken kanssa kaikesta maan ja taivaan väliltä. Oli niin pirun kylmä joten aika äkkiä siitä sitten suunnattiin takas talliin. Mutta, siitä se idea sitten lähti. Päätettiin pitää tänään elokuvailta sillä töllöstä joku elokuva mitä kumpikaan ei ollut nähnyt ja pyydettiin vielä Ellen ja tallille vasta tullut Tanttu mukaan jengiin. Ellen lupautui että saadaan pitää ilta hänen kotonaan mikäli ei häirittäisiin nukkuvaa Emiliä ja sehän vain passasi meille. Hoidin Maxin ratsastuksen jälkeen ja jätin sen karsinaan syömään sillä iltaruuat oli jo annettu. Koko porukka auttoi iltatallissa jotta päästäisiin mahdollisimman nopeaa leffan ja lämpimän kaakaon pariin. Että mä rakastin Pullista ja sen rentoa menoa ja sitä kuinka kaikkien kanssa ystävystyi niin nopeaa. // sori vähän tällästä kökköö XD //Höpspöps mitään kökköä ollut. Jälleen kerran ihana tarina! Aktiivisuuttasi ei voi kuin ihailla. Tuo, mitä lopussa sanoit Pulliksesta ja yhteishengestämme on kyllä yksi niitä asioita, mitä myöskin tallissamme arvostan. Varmasti se, että porukka koostuu uusista ja vanhoista tutuista + kaikki otetaan hyvin mielin vastaan on avain siihen missä nyt olemme. Kiitos kun autoit ottamaan poneja sisälle. Niitä on taas hiljakseen kertynyt sen verran, että Niken kanssa yksikseen iltatalliin valmistautuminen veisi ikuisuuden.
Kiva että Nikke piti sinulle tunnin! Olen pannut miekkosen taidot merkille ja tuo kun tuntuu taitavan muutakin kuin lännenratsastuksen salat, niin voisi ajatella että Nikke voisi joskus pitää teille hoitajille jonkun tunnin. Jos hänet tunninpitäjäksi kelpuutatte. Vähän vaihtelua Sissiin, jonka raikuva ääni kantaa naapuriin asti.
Oli kiva katsoa yhdessä elokuva ja nauttia yhteisestä laatuajasta. Onni on kun on tuollaiset hoitajat. <3 Palkkioksi tästä saat 11v€.
Ellen
|
|
|
Post by Nina on Dec 6, 2015 20:17:28 GMT
6. joulukuuta 2015Tänään oli kyllä niin uskomattoman laiska päivä ettei mitään järkeä. Olo oli kuin katujyrän alle jääneellä enkä nukkunutkaan edellisenä yönä kovinkaan hyvin joten suuntasin ihan ensimmäisenä Ellenin talolle kahvittelemaan ja ehdin saamaan jopa yhden pullankin ennenkuin kaikkiruokainen ahmatti Nikke ehti vetää kaikki naamaansa. Jossain vaiheessa Tanttukin tuli paikalle ja pianhan sitä välähti, itsenäisyyspäivän maasto! Nopeasti kaikki kyllä lähti omille teilleen hakemaan ratsuja varustettavaksi. Minulla kun sattui olemaan todella helppo hoidettava niin sain ensimmäisenä meistä varustettua ratsuni ja talutin ponin pihalle. Tanttu oli aikalailla yhtä nopea ja tuli perässä, ehkä syynä oli kun molemmat meistä jätti laittamatta ratsuille satulaa. Siinä me sitten peräkanaa käveltiin pihaa ympäri odottaessamme muita. Vihdoinkin kaikki oli paikalla ja tirskahtelin kun näin Ellenin Kallen selässä taluttaen pienen pientä Lolaa joka tuntui koko ajan puskevan Kallen mahan alle. Onneksi suokkipoika oli niin äärimmäisen rauhallinen ettei ollut moksiskaan pienen ponin touhuista. Ellen ja Emil saikin johtaa porukkaa ja me Tantun kanssa kuljettiin vieretysten niiden perässä. Nikke tuli hevosellaan viimeisenä ja useampaan kertaan yleensä niin rauhallinen Max potkaisi taaksepäin kiukkuisena kun Muska sattui tulemaan sen mielestä liian lähelle. Tosin Muskan kiukkuisena napsuvat hampaat takaliston läheisyydessä ei varmasti ollut kovinkaan houkuttelevaa. - Yritähän nyt pitää se kiukkukaisa kauempana tai tästä reissusta ei seuraa mitään hyvää, sanoin takana kulkevalle Nikelle. - Ainakin saadaan vähän jännitystä teidänkin elämään, Nikke sanoi virnistellen. Matka jatkui kävellen ja ravaten leppoisissa tunnelmissa kun minun ja Tantun suut kävivät kuin viimeistä päivää, Nikke heitti aina väliin jotain läppää ja flirttiyrityksiä. Ellen ei osallistunut kovinkaan paljon keskusteluun kun nainen sai pitää seuraa puheliaalle pojalleen. Kun päästiin takaisin tallille Nikke heitti jotain Tanttuun ja Poppiin liittyen ja saatiin kuulla myös kuinka me naiset ihastuttiin kaiken maailman takkupalleroihin ja laiskoihin lahnoihin ja kuinka hänen hevonen oli oikeasti hevonen. Huokaisin syvään ja keskityin sitten hoitamaan hoitoponini pois. Loppupäivän me laiskoteltiinkin oleskelutiloissa puhdistaen varusteita ja kuunnellen joululauluja. Myös pitkästä aikaa tallille ilmaantunut Riella otettiin vastaan iloisten tervehdyksien ja halauksien muodossa. Niin ilta sitten hurahti kuin siivillä kun samaan paikkaan ängetään minä, Tanttu, Riella ja Nikke. Voitte kuvitella mitä siitä tuli.. Aluksi pakko sanoa, että ihanaa huomata että suuri osa hoitajista lukee myös muiden hoitajien tarinoita ja ideoi myös omia tarinoitaan niiden pohjalta! Itsenäisyyspäivänmaasto oli mitä oivin idea ja oli mukavaa lähteä sinne hyvällä porukalla. Kallen selästä käsin Lolan taluttaminen oli oma haasteensa, mutta hyvinhän me reissusta selvisimme. Ainakin ehjin nahoin takaisin tallille. Ja jo se on saavutus Pullislaisilta!
Ihana loppu tarinalla. Itsekin jouluun hurahtaneena joulukoristeista ja lauluista lukiessa tulee entistä parempi fiilis. <3 Tästä ihanasta tarinasta tilillesi tipahtaa 11v€.
Ellen
|
|
|
Post by Nina on Dec 7, 2015 7:24:11 GMT
7. joulukuuta 2015Joululauluja laulaen parkkeerasin autoni tyhjään ruutuun Pullisen pihassa ja astelin Maxin tarhalle. - Hei poika mitä kuuluu, puhelin ponille samalla kun pujotin riimun sen päähän. Penny yritti taas tunkeutua portista ulos ja sain huitaista riimunnarulla sitä kohti jotta me Maxin kans päästiin luikahtaan ulkopuolelle ja lyömään portin nokan edestä kiinni. Matkalla tallille ihmettelin pihalla olevaa kevaria, eipä täällä oo ennen sellasia näkyny. Vein Maxin karsinaansa ja lähdin hakemaan sen harjoja. - Onhan täällä sentään joku kaunokaisista paikalla. Mä oon Jere, kuului yhtäkkiä takaani. Käännyin ympäri ja näin noin parikymppisen jätkän seisomassa oven raossa. Ei luoja, Nikke kakkonen. - Nina. Pitäähän se hoitoponi hoitaa, vastasin ja liukenin nopeasti paikalta. Tää ei oikeasti voi olla todellista. Yksi Nikke oli jo ihan riittävä. Harjailin Maxia kaikessa rauhassa eikä jätkää näkynyt meidän käytävällä. Pian Tanttukin tuli tallille ja täytyihän mun varoittaa sitäkin uudesta tallilaisesta. - Tästähän tuleekin sitten mielenkiintoinen päivä, Tanttu naureskeli ja en voinut kuin myöntyä. Ainakaan tälläistä en osannut odottaa. Tanttu lähti hakemaan Poppia sisälle ja minä aloin varustamaan Maxia. Kaikki sujui todella nopeasti ja pääsin taluttamaan Maxin pihalle. Kiristin satulavyön ja nousin sitten selkään. Rauhallisin askelin käveltiin kentälle jossa pyöri jo Nikke Muskalla ja tämä uusi jätkä Jere Kallella. Jätkät oli jo päässy ravailemaan ja itse yritin väistellä niitä kun laiskasti käveltiin Maxin kanssa alkukäyntejä. Pian myös Tanttu ja tallille huomaamattani ilmestynyt Riella tuli kentälle. Ahdastahan tästä tulisi. Tein tänään pääasiassa käynti ja ravityöskentelyä ponin kanssa ja paljon sai tehdä voltteja ei olisi tullut yhteentörmäyksiä. Neljä ratsukkoa pienellä kentällä on jo aika paljon, mutta mahduttiin kun kaikki käytti järkeään vaikka touhusivat omiaan. Reilu puolen tunnin päästä luovutin sillä en jaksanut enää kuunnella Niken ja Jeren juttuja jotka ei vaan loppunu vaikka tässä yritettiin keskittyä ratsastukseen. - Tanttu hei läheksä maastoon, hihkaisin tytölle jolta sain myöntävän vastauksen. Käännettiin ponit käynnissä ulos kentältä. - Entä me poikarukat, Nikke ja Jere kyselivät mutta me vaan naureskeltiin ja jätettiin ne uraa kiertämään. Huomattiin että Riella lähti kans meidän perään eikä se kyllä haitannut yhtään. En ollut edes huomannut pyytää mukaan kun en ollut tottunu että paikalla on muita kuin minä ja Tanttu. Maastossa nauru raikasi ja suut kävi hullun lailla kun tallustimme kaikessa rauhassa eteenpäin. Poppi oli hassun näköinen pörröisine karvoineen ja Fida yritti spurttailla koko ajan pienempien ratsujen ohi. Johan muuttui silläkin ääni kellossa kun lähettiin metsään. Riella ja Fida erosivat joukosta hetkeksi kun tyttö päätti käydä vähän laukkailemassa ja purkamassa tamman energiaa. Me haluttiin pitää vain rauhallinen lenkki joten tyydyttiin käyntiin ja raviin. Takaisin tallissa me hoidettiin ponit pois kaikessa rauhassa ja annoin Maxille porkkanan kiitokseksi reissusta, vaikka se olikin välillä liikkunut kuin täi tervassa. Tanttu oli kanssani yhtäaikaa valmis joten vietiin samaa matkaa Max ja Poppi omiin tarhoihinsa ja sitten parkkeerattiin persiimme oleskelutilaan. Saatiinhan me vielä Riella, Jere ja Nikkekin sinne norkoilemaan ja siitähän se soppa syntyi, mitä muutakaan voi olettaa kun kaksi jätkää läntätään naisten sekaan... Mutta ainakin suut kävi taas kuin hullut ja heitettiin läppää ja naurettiin jätkien idiooteille jutuille. Ah, miten ihana joulutunnelmallinen tarina jälleen! Näistä tulee aina yhtä hyvä mieli. Tallilla on taas uusia kasvoja ja törmäsitkin jo uuteen äijävahvistukseemme Jereen. Hänellä ja Nikellä on kyllä samantyyppinen luonne ja jään innolla odottamaan mitä kaikkea "kauhukaksikko" teidän/meidän tyttöjen pään menoksi keksiikään. Kiva kun ratsastitte porukassa niin kentällä kuin maastossa. Tätä menoa täytyy kohta laajentaa tiluksia (ei herranjestas kuitenkaan tallia, kymmenen kaviokasta on jo tarpeeksi!), vaan ainakin kenttää, että sinne mahtuu paremmin isompikin porukka. Maastoreissunne sujui mukavasti ja kiva että otitte äijät mukaan! Läpän heitto ja idioottimaisille jutuille nauraminen on aina virkistävää. Ihanasta, elävästi kirjoitetusta tarinasta tilillesi ropsahtaa 12v€. Ihanan aktiivinen olet Nina!
Ellen
|
|
|
Post by Nina on Dec 9, 2015 18:45:03 GMT
8. joulukuuta 2015Tänään olisi kuulemma alkamassa alkeiskurssi ja Ellen yritti houkutella minua avustamaan pikkuipanoita laittamaan poneja kuntoon, luojan kiitos niitä ei tarvitsisi taluttaa. Ainakaan toivon niin. Olinhan mä tallilla jo aikaisemmin ja kävin Maxilla kiertämässä uraa tunnin verran. Poni kulki hieman tahmeasti ja sai tehdä kyllä töitä että sai sen liikkumaan ja taipumaan edes jonkin verran. Oli vissiin poni päässyt viime aikoina laiskottelemaan vähän turhan paljon maastossa. Nyt en kuitenkaan antanut sille armoa ja kyllähän se pikkuhiljaa siitä alkoi toimia kuin sen kuuluikin. Tehtii muutamia väistöjä, voltteja ja siirtymisiä jotta Max alkaisi kuuntelemaan ja työn palkitsin lopussa antaen sen kulkea rennosti pitkin ohjin loppukäynnit. Taputin ja halasin ponia ennenkun hyppäsin alas sen selästä tallin edustalla ja talutin karsinaan. Pitkän tovin siinä sitten harjaisin ja rapsuttelin Maxia ennenkuin jätin sen rauhaan ennen alkeiskurssia. Kulutin luppoaikani oleskelutiloissa räpättäen muiden tallilla olijoiden kanssa ennenkuin tallista alkoi kuulua pikkupirpanoiden ääniä ja niille jaettiin sen tunnin ratsut. Joku Sari kuulemma menisi Maxilla ja Sissin kantava ääni huhuili onko ponin hoitaja paikalla. Tulin käytävälle Maxin varusteet sylissä, sillä en jaksaisi myöhemmin enää hakea niitä erikseen. Pieni tyttö oli todella rohkea ja uskalsi harjata Maxin ihan itse, mitä nyt joissakin kohdin piti neuvoa miten homma toimii. Suitset tyttö sai itse reippaasti ponille, mutta satulan jouduin laittamaan. Kentällä vielä autoin Sarin Maxin selkään jonka jälkeen parivaljakko lähti rohkeasti eteenpäin, vaikkakin hieman tahmeasti. Tunnin jälkeen Sari talutti itse ponin talliin, mutta ilmoitti ettei ehtisi hoitaa itse ponia pois kun äiti odottaa jo pihalla. Hihkaisin ulos painelevalle tytölle heipat jonka jälkeen riisuin Maxilta varusteet pois ja harjasin sen. Muistin, että olin ostanut poitsulle linimenttiä ja päätin laittaa sitä vielä ruunan jalkoihin ettei ne vahingossakaan alkaisi kehittää nesteitä, vaikka vähän sitä jo olikin. Kaiken ollessa valmista painelin kotia kohti. // näin jälkikäteen ehdin lähetellä eilisen tarinan //Jee, kiva kuulla että väistöt, voltit ja siirtymiset sujuivat Maxin kanssa hyvin. Ruuna ei tosiaan ole aina ihan taipuisammasta päästä, joten oli hyvä että ennätit "herätellä" sitä vähän ennen alkeiskurssin alkua. Kiitos avustasi Sarin suhteen. Vaikka rohkea pieni tyttö olikin, niin kovasti oli apusi tarpeen ja hyötyyn. Linimentti oli loisto-ostos Maxin jalat tuntien. Ruunalla on taipumusta kerryttää nesteitä, kuten huomasit. Jatketaan linimenttilinjalla ja toivotaan, etteivät muutu pahemmiksi. Kiva myös kun suoritit ekstratehtävän. Ihanasta tarinasta saat 11v€ + 3v€.
Ellen
|
|
|
Post by Nina on Dec 9, 2015 18:46:11 GMT
9. joulukuuta 2015Vielä pitkään tämän päivän hiihtoratsastuksen jälkeen naureskelin saamalleni videomateriaalille, onneksi itse en siihen ollut suostunut joten itseäni niistä ei nähnyt. Tosin kyllä sieltä hihittelyni kuului taustalla aika lahjakkaasti. Kaakaoiden jälkeen painuin hakemaan Maxin tarhasta ja harjailin sitä kaikessa rauhassa miettien syntyjä syviä. Kaipasin pitkän päivän jälkeen omaa rauhaa joten heitin ruunan selkään juuri ostamani vaaleansinisen viltin ja kiinnitin sen loimivyöllä ennenkuin suitsin ponin. En jaksanut edes vaihtaa päälleni kunnon ratsastuskuteita vaan länttäsin kypärän päähän ja talutin poitsun pihalle. Nikke pölähti samaan aikaan pihalle Jeren kanssa ja edellä mainittu ritarillisesti lupautui punttaamaan minut selkään. Eihän siinä tietenkään hyvin käynyt sillä tipahdin Maxin toiselta puolelta suoraan päälleni lumipenkkaan. - Nikke perkele, karjaisin kun nousin ylös ja puistelin vaatteitani lumesta. - Pitihän sunki saada oma lumipesu, jätkät naureskelivat kippurassa turvallisen välimatkan päässä. - Hitto te ootte yksiä pahanilmanlintuja, mutisin ja talutin suosiolla Maxin aidan vierustalle josta pääsin nousemaan selkään omin avuin. Koskaan en enää luottaisi jätkien apuun.. Matka kesti todella kauan, sillä Max pysähteli nauttimaan luonnon rauhasta vähän väliä eikä se itseäkään haitannut yhtään. Melkein pari tuntia kestävä maastoreissu oli erittäin rentouttava ja sen jälkeen pikkuhiljaa alkoi olla iltatallin aika. Riisuin karsinassa seisoskelevalta ponilta varusteet pois ja harjasin sen vielä kauttaaltaan. Sen jälkeen lähdin auttamaan Elleniä ja Nikkeä iltatallin teossa, vaikkakin jälkimmäiselle erittäin kiukkuisena edelleen. Ellenillä oli pokassa pidättelemistä kun kuuli mitä oli tapahtunut ja ei kai sitä enää voinut itsekään muuta tehdä kuin nauraa perässä. Iltatallin jälkeen vielä kävin istuskelemassa Ellenin talolla ja juotiin kaakaota vielä illan päätteeksi. Tänään oli ollut tapahtumarikas päivä joten aika nopeasti kyllä lähdin ajelemaan kotia kohti. // tämän päiväistä kökköä ja lyhyttä tarinaa //Voi meidän Nikkeä ja Jereä. Äijät ovat yhtenään varsinainen kauhukaksikko, eikä kommelluksitta heidän kanssa vältytä. No, ehkä lumipesu piristi. Kiva kun pääsit rauhoittumaan maastoon, omaa rauhaa kaipaavalle pitkä kunnon maastolenkki on terää! Suurkiitokset avusta myös iltatallin teon suhteen. Tapahtumarikkaille päiville on kyllä aina yhtä hauska nauraa! Jälleen ihanasta ja piristävästä tarinasta tilillesi tupsahtaa 12v€.
Ellen
|
|
|
Post by Nina on Dec 10, 2015 16:25:59 GMT
10. joulukuuta 2015Pirun flunssa, kirosin matkalla tallille. Olin palelluttanut eilen itseni ja nyt nokkani vuotaa jatkuvalla syötöllä. Päätin silti tulla tallille ja hoitaa Maxin edes jollain tavalla. - Kato Petteri Punakuono on saapunut paikalle, Jere naljaili ensimmäisenä kuin näki minut ja tyydyin vain näyttämään jätkälle kieltä. - Mihin Nikke on oikein jääny, kysyin kun en nähnyt miestä missään. - Te ootte sen kans samiksii. Se vaan joutu jäämään vuodelepoon tänään ku oli niin heikossa hapessa, Jere sanoi huvittuneena ja oli ilmeisesti sitä mieltä että minä olisin myös sen tarpeessa. Noh, ainakin yksi kiusankappale vähemmän tallilla ärsyttämässä minua. Taukotiloista löysin myös Tantun puhdistamassa varusteita joten liityin tytön seuraan mielelläni. Laitoin joululaulut soimaan taustalle ja nappasin Maxin satulan puunattavakseni. - Kannattas sunki varmaa kattoo noi Kallen varusteet että missä kunnossa ne on, sanoin laiskottelevalle Jerelle joka vain kohautti harteitaan. Ilmeisesti sille oli tällä hetkellä tärkeämpää olla kunnon laiskajaakko. Keskityin enemmän juttelemaan Tantun kanssa ja pikkuhiljaa mieleni koheni kun pääsi juttelemaan tuon energisen tytön kanssa. Tunti siinä helpostikin vierähti kun liotti kuolaimet ja irrotti suitsistakin jokaisen remmin että saisi puhtaaksi kaikki kohdat. Sen jälkeen kävin hakemassa Maxin sisälle ja harjailin sitä kaikessa rauhassa. En jaksanut pitää kiirettä ja poniruuna näytti arvostavan sitä suuresti. Kun olin valmis niin istahdin karsinan nurkkaan ja hengähdin. Jotenkin ei vain jaksanut ketään juuri nyt joten piiloiduin kohtaan josta kukaan ei minua näkisi. Selailin puhelimellani uutisia ja kaikkea muuta hömpötyksiä. Homma kuitenkin keskeytyi kun Max laski päänsä syliini ja siinä vain oltiin pitkän aikaa ennen kuin havahduin että karsinan ovella oli joku. - Täällähän sä oot. Mietittiinkin jo että mihin hävisit, Ellen sanoi. - Ei oikein oo hyvä olo eikä jaksa oikein ketään, vastasin naiselle joka ymmärsi hyvin. - Lähde vain kotiin jos siltä tuntuu, Ellen sanoi mutten suostunut siihen. - Kyllä mä voin tälle puolelle antaa iltaruuat ennen lähtöä, sanoin ja nousin ylös puistellen karsinan alusia vaatteistani. Suuntasin rehuvarastolle ja viskelin jokaiselle iltaheinät ja väkirehut karsinoihin sillä aikaa kun Ellen haki viimeisiä poneja sisään. Lopulta hihkaisin kaikille heipat ja lähdin ajelemaan kotiin. Flunssa-aiheesta huolimatta ihana ja piristävä pätkä! Mukavasti käytät puheenvuoroja ja luot näin elävyyttä tarinoihin.
Voi hitsin flunssa kun on nyt ottanut tehtäväksi tartuttaa jokaikisen. Meikäläiselläkin on vuotanut nokka koko illan. Saapi nähdä, onko huomenna tallikunnossa. Toivotaan parasta tai vähintään sitä, että Nikke ehtii parantua ennen omaa sairaslomaani. Muuten tallin teot jäävät täysin hoitajien harteille. Höh.
Kiitos kun jaksoit huoltaa Maxin varusteet ja heikosta olosta huolimatta auttaa iltatallin teossa. Mutta nyt kotia kaakaokupposen ääreen ja peiton alle. Lepo on parasta lääkettä, talleilla ehtii myöhemminkin. Paranemisia sinne! Ihanasta tarinasta ja ekstratehtävän suorittamisesta tilillesi tipahtaa 12v€ + 3v€.
Ellen
|
|
|
Post by Nina on Dec 16, 2015 9:02:52 GMT
15. joulukuuta 2015Kirosin koko matkan tallille, sillä olin joutunut lähtemään Oonan kyydillä eilen kotiin pikkujouluista (kiitos Niken terästyksien) ja eiköhän auto jäänyt Pulliksen pihaan. Bussilla siis mennään tämä matka. Ennen puolta päivää olin kuitenkin jo paikalla ja ihmettelin kun tallissa ei näkynyt ketään. - Viitiks vähän auttaa heittään poneille päiväruuat ku Ellen ja Linnea joutu lähteen terveyskeskukseen, Nikke sanoi kurkistaessaan rehuvaraston puolelta. - Muska tais ottaa Linneasta aika ison palasen, Nikke jatkoi ja näytti vähän häpeilevältä. Olihan hevonen kuitenkin hänen. - Tottakai mä autan. Mut mä vien ykköseen ja kakkoseen ja sä loppuihin, sanoin virnuillen ja Nikke huokaisi syvään. Vikkelästi me loppujen lopuksi saatiin kahdestaankin jaettuu hevosille ruuat jonka jälkeen hoksasin että Maxin käytävältä ainaki puolet karsinoista oli vielä puhdistamatta. - Eikö täällä oo ollu hoitamassa ketään karsinoiden puhdistusta, kysyin Nikeltä ihmeissään ja jätkä puisteli päätään. - Ei oo näkyny ketään enkä mä oo kovin nopee tossa hommassa, Nikke sanoi ja remahdin nauruun. - Niin eli oot laiska, totesin ja lähdin hakemaan kottareita ja talikkoa. - Yritä sä ees hoitaa toista käytävää niin mä hoidan tätä, hihkaisin vielä Nikelle ja jostain takaa kuului taas huokaus. Se oli ilmeisesti ajatellut että saa laiskotella kun Ellen ja Linnea on poissa, unen kyllä näki nyt. Tanttu tuli tallille juuri kun olin puhdistamassa Erican karsinaa, viimeistä likaista Maxin käytävällä. - Tanttu hei viititkö auttaa vähän toisella käytävällä karsinoiden puhdistuksessa ku Ellen ja Linnea joutui lähtemään terveyskeskukseen ja Nikke varmaa laiskottelee toisella käytävällä, kysyin tytöltä ja sain myöntyvän vastauksen. Jes, vihdoinkin apuvoimia. Siirryin Erican karsinan jälkeen toiselle käytävälle jossa Nikke aloitteli Pennyn karsinan puhdistusta ja Tanttu oli Kallen karsinan kimpussa joten otin viimeisen eli Reemuksen karsinan. Puheensorina ja nauru raikasi tallissa ja homman ollessa valmis kaikki lysähtivät istumaan oleskelutilaan. - Miten ihmeessä Linnea jaksaa aina tehdä kaiken tämän, puhisin hikisenä. - Sillä on teräskunto, Tanttu naureskeli. Tovin siinä hengähdettiin ja juotiin kahvikupposet ennenkuin lähdin Tantun kanssa hakemaan hoidokkimme sisään. Max antoi taas helposti kiinni joten sain sen nopeasti ulos ennenkuin Penny tunkisi mukaan. Tallissa harjailin ponin kaikessa rauhassa ja tarkistin jalat sillä se vähän ontui taas. Niissä oli taas normaalia enemmän nestettä joten talutin ponin pesukarsinaan ja nappasin mukaani jonkun ikuisuuden vanhan pintelin joka saisi vähän avittaa minua jalkojen kylmäämisessä. Juuri silloin Ellen saapui takaisin tallille, yksin. Nainen kertoi että Linnean haava tikattiin ja se oli mennyt sitten kotiin lepäämään loppupäiväksi. Mikä harmittava takaisku, mutta huonon aamun päätteeksi nainen oli iloinen kun karsinat oli puhdistettu jo hänen poissaollessaan. Kysyin Elleniltä vielä lupaa kylmätä Maxin jalkoja letkulla vähän pidempään kun poniparka ontui taas ja sain siihen luvan. Ellen tutki vielä itsekin Maxin jalat ja seurasi kun talutin ponin pesukarsinaan asti. - Se kyllä tosiaan vähän ontuu taas. Toivottavasti kylmääminen alkaa pikkuhiljaa tuottaa tulosta, Ellen sanoi hieman murheissaan. Se oli yhtä huolissaan ponista kuin minäkin. En laittanut nuutuneen näköistä ponia edes kiinni vaan heilautin riimunnarun sen kaulalle ja kumarruin sen jalkojen puoleen. Käärin pintelillä letkun Maxin etujalkaan jonka jälkeen avasin hanan kylmälle. Näin minun ei tarvitse sitä itse pitää ja pintelin avulla kylmä leviäisi joka paikkaan. Tämän jälkeen istahdin pesukarsinan lattialle kuivaan kohtaan ja poni laittoi päänsä syliini. Siinä sitä istuttiin kauan ja välillä vaihdoin letkua toiseen jalkaan. - Näyttääpä se niin reppanalta, Tanttu sanoi kun kurkisti varustehuoneen puolelta.- - Taas jalat oireilee ja ontuu, vastasin rapsuttaen ponia samalla otsasta. Siinä se niin levollisesti oli pää minun sylissä. - Toivottavasti se tulee kohta kuntoon, Tanttu sanoi ja nyökkäsin. En vain jaksanut enää puhua. Kun kylmäämiset oli suoritettu niin vein ponin takaisin tarhaan, eihän sillä voinut nyt ratsastaakaan. Tämän jälkeen jaksoin porukan kanssa istua hetken aikaa oleskelutilassa ennenkuin lähdin kotia kohti. Huh, olihan kekkerit! Itsekullakin oli päät kipeinä pikkujoulujen jäljiltä. Enää en ihmettele ollenkaan, miksi Nikke tuputti kaikille niin innokkaana tekemäänsä boolia. Hieno homma kuitenkin, että selvisit tallille. En usko, että Nikke olisi pärjännyt tallinteossa yksinään. Kiitos siis, että jaksoit ja viitsit avittaa miekkosta tallihommissa. Itsekin muutamaan otteeseen Linnean osuuden hoitaneena en voi lakata ihmettelemästä, miten niin pienellä tytöntylleröllä on niin supermieskunto! Mitä me tekisimmekään ilman häntä?
Maxilla on piru vie nuo jalat vaivanneet jo pidemmän tovin. Toivotaan, että muutaman päivän kuluessa ruuna on paremmassa jamassa. Jatketaan tuolla kylmä suihku + linimenttilinjalla. Ratsastuksen jälkeen voidaan jatkossa näin "akuuttivaiheessa" käyttää kylmäpatjoja (löytyvät taukotuvan pakastimesta) ja pitää niitä n. 20 minuuttia. Eiköhän ruuna pian taas kuntoon tule!
Oikein mukavasta tallipäivän tarinasta saat nyt 13v€.
Ellen
|
|
|
Post by Nina on Dec 24, 2015 9:59:45 GMT
20. joulukuuta 2015Hyvällä tuulella ajelin tallille ja lauleskelin radiosta kuuluvien joululaulujen tahtiin. Olin niin joulufiiliksissä etten meinannut pysyä nahoissani. Rauhani kuitenkin särkyi kun saavuin tallipihalle sillä jouduin tekemään äkkijarrutuksen kun hädissään oleva talliporukka poukkoili edestakaisin tallipihalla. Hyppäsin autosta ulos vikkelästi ja sain kuulla Elleniltä, Nikeltä ja Jereltä kuinka Lola oli tehnyt mestarillisen karkaamisreissun tarhasta eikä ponia näkynyt missään. Huokaisin isoon ääneen. Ei kai se auttanut kun satuloida hevoset ja lähteä riiviön perään. En uskaltanut lähteä Maxilla tälläiselle reissulle koska jalat vaivasivat edelleen, eikä tälläisellä reissulla laiskanpuoleisesta ratsusta ollut kovinkaan paljon hyötyä, joten päätin lainata alleni Pennyn. Porukka hajaantui hakemaan ratsujaan sisälle ja ne varustettiin pikavauhtia. Pian tallipihalla oli valmiina Jere Kallella, Nikke Muskalla, Ellen Reemuksella ja minä tietty Pennyllä. Kaikilla oli mukana erilaisia houkuttimia ponin kiinnisaamiseksi sekä riimunnaru, onneksi riimu oli jäänyt päähän kun se oli haettu sisään. Kaikkien onneksi viime yönä oli satanut lunta joten pienen ponin jäljet näkyivät hyvin puhtaassa lumessa. Kaikki olivat todella huolissaan Lolan vuoksi ja etenimme reippaassa tahdissa pitkin metsää. Penny otti hieman sivuaskeleita mitä pidemmälle etenimme ja hiljaisuus vallitsi koko porukan. Lola näytti etenevän Poutalammelle ja sydämeni jätti lyöntejä väliin. Nopeasti siirsimme ratsumme laukkaan ja kiitin luojaa että kyseessä oli pienen pieni poni ja se ei ehkä ehtisi sinne asti. Vähän ennen Poutalampea näimme ponin kävelevän rauhassa ja kaikki hiljensi vauhtia. Päätimme että minä yrittäisin saada ponin kiinni joten laskeuduin alas Pennyn selästä ja otin herkut mukaani kun lähdin ponia kutsuen sitä kohti. Se näytti olevan sen verran väsähtänyt säntäillessään ees taas pitkin metsikköjä että se taapersi kiltisti luokseni kun kuuli namipussin rapinan. Kiinnitin riimunnarun ja tarkistin sitten ponin huolellisesti. Naarmuitta se oli selvinnyt, mutta yliväsynyt Lola selvästikin oli. - Luojan kiitos se saatiin kiinni. Nikke sä pääset kyllä tarkistaan Lolan ja Fidan tarhan kunnon ja laittaan siihen uuden rivin lautoja. En ymmärrä miten se pääsi langoistaki läpi, Ellen pulpatti kun pelko oli vihdoin ohitse. Mies nyökkäili vakavana. - Mä voin taluttaa Lolan takas tallille jos me vaihdetaan ratsuja, sanoin Ellenille. Nainen laskeutui Reemuksen selästä ja antoi ohjat minulle. - Me mennään edeltä tallille ja laitan meille kunnon lämpimät kaakaot tästä hyvästä, Ellen jatkoi kun oli noussut Pennyn selkään. - Mä jään Ninan seuraksi, Jere sanoi jonka jälkeen muut lähtivät reippaassa tahdissa tallia kohden. Kotimatka meni aika hiljaisissa merkeissä ja erittäin hitaastikin, mitä muuta voi olettaa väsyneeltä shetlanninponilta. Kerrankin Jerekin osasi käyttäytyä eikä yrittänyt viihdyttää minua välillä niin idiooteilla vitseillään. Kun pääsimme takaisin tallille niin Tanttu, Riella, Oona ja Jenni oli meitä vastassa ja viimeisin otti pienen ponin hoidettavakseen. Minä talutin Reemuksen karsinaan ja otin siltä varusteet pois ennenkuin lysähdin oleskelutilaan juomaan lämmintä kaakaota. Kyllähän se leppuutti hermoja ja sillä aikaa Ellen passitti Niken ja Jeren tutkailemaan tarhaa. Riella oli ottanut Fidan sisälle joten miehien työ oli hieman helpompaa. Kaikki oli onnellisia kun pieni ponipallero oli turvallisesti taas kotona. Kaakaoiden jälkeen saimme kuulla kuinka yksi sähkölangoista oli katkennut ja sen vuoksi Lola oli ottanut ritolat. Miehet passitettiin korjaamaan asia samantien ja minä painelin sisälle haetun Maxin karsinaan. Kaikessa rauhassa harjailin nuokkuvaa ponia ja kylmäilin jalat ennenkuin olin valmis lähtemään kotiin. Tämän päivän jännityksen vuoksi nukun varmaan viikon putkeen. Luojan kiitos sentään Maxin jalat olivat vähän paremmassa kunnossa kuin aiemmin. // nyt tulee sitten jälkikäteen multa tarinoita tietyistä extrajutuista koska ei oo aikaisemmin ehtiny ja tahtoo niistä kirjottaa XD ainiin, extratehtävä suoritettu //Ei kuule haittaa Nina ollenkaan vaikka laitoit tarinoita vielä näin jälkikäteen. Päinvastoin. Ihana "tarinaryöppö"! Nyt taas riittää luettavaa ja se on ihana juttu se! <3
Lolasta on kyllä kuoriutunut varsinainen riiviöponi, ihan kuin "entisen Pulliksen" Rico konsanaan. Huh, kyllä riitti taas päivällä vilinää ja vilskettä, eikä karkuriponin kotiinpaluu-prosessikaan sujunut ihan tuosta noin vain. Onneksi apukäsiä kuitenkin löytyi ja saimme yhteistuumin poniveijarin takaisin talliin. Kiitos etsintään osallistumisesta, loppu hyvin ja kaikki hyvin. 11v€ + 3v€ tästä oikein mukavasta tarinasta!
Ellen
|
|
|
Post by Nina on Dec 24, 2015 10:59:00 GMT
21. joulukuuta 2015Oon varmaan maailman laiskin hoitaja kun tuntui etten taaskaan jaksa tehdä Maxin kanssa mitään. Talvimasennusta alkoi pukkaamaan päälle ja eilinen jännitys oli ollut liikaa hermoilleni joten tuntui että kuolen väsymykseen. Siihen päälle vielä joulustressi. Parkkeerasin autoni ja suuntasin ensimmäisenä oleskelutilaan jossa Ellen tuskaili jotain itsekseen. - Huomenta. Mitä sä täällä tuskailet itekses, kysyin naiselta. - No huomenta. Huomenna ois hiihtoratsastusta mut kaikki kamppeet on jossain vajan syövereissä, Ellen sanoi. - Voin mä sua auttaa, sanoin ja nainen oli selvästikin hyvillään saamastaan avusta. Painelimme etsimään kamppeita jotka näyttivät kieltämättä kamalalta. Ellen otti huollettavakseen sukset ja mä vuorostaan päätin puhdistaa ja rasvata kunnolla löydetyt nahkaiset varusteet. Rintaremmi oli aikamoista koppuraa, samoten pepun päälle laitettava hihna. Vetoliina oli paremmassa kunnossa joten sitä ei paljoa tarvinnut huoltaa. Pian paikalle saapui myös Tanttu ja Oona joille heitin osan kamppeista. Oona otti vetoliinan ja Tanttu peppuhihnan joten kamppeet tuli nopeasti kuntoon. Useampaan kertaan niitä sai puhdistella ja rasvailla että niistä tuli taas notkeita, mutta lopuksi olimme tyytyväisiä työmme tuloksiin. Sukset huoltanut Ellenkin yllättyi kuinka hyvin kaikki saatiin käyttökelpoiseksi ja kaikki palkitsivat itsensä kupposella Ellenin tekemää kaakaota. Pitkän rupattelutuokion jälkeen Nikke, Jere ja Oonakin saapuivat paikalle ja entistä suurempi möly alkoi käydä kun pidimme hauskaa. Lopulta jokainen hävisi omille teilleen kun oli karsinoita puhdistettavana ja hevosia liikuttamatta. Minä päätin lähteä Maxin kanssa kävelemään maastoon selästä käsin ja reissu olikin erittäin rentouttava. Kaikessa rauhassa nautittiin lumisista maisemista ja uninen poni pysähteli vähän väliä vaan pälyilemään joka paikkaan, mutta en antanut sen häiritä. Tunteroisenhan sitä metsässä taaperrettiin ennenkuin tultiin takaisin tallille. Laitoin ensimmäisenä kylmäyssuojat ponin jalkoihin 20minuutin ajaksi ja sen ajan istuin sen karsinassa juoden oleskelutilasta hakemaani kahvia. Max nuokkui tyytyväisenä koko ajan ennenkuin vein sen tarhaan nauttimaan aurinkoisesta talvi-ilmasta. Sen jälkeen vein suojat takaisin pakkaseen ja istahdin juttelemaan muiden kanssa toviksi ennen kotiin lähtöä. Sain kuulla muilta kuinka en saisi lähteä vielä mutta en vain jaksanut istua tallilla pidempään kun oli vielä omakin kämppä siivottavana ja pyykkiäkin riitti enemmän kuin laki sallii. Miten ihmeessä ehdin tehdä kaiken ennen joulua! // extratehtävä taas suoritettu //Kylläpäs olivat vanhat hiihtoratsastustarvikkeet pahan näköisiä. Ainakin alkuun. Hetken jo tuumailin, voidaanko hiihtoratsastuskilpailuja järjestää ylipäätään sittenkään. Onneksi tallista löytyi kuitenkin reippaita apulaisia ja saimme kaikki hihnat, remmit ja muut vermeet kunnostettua sekä putsattua yhteisvoimin. Kaakaokupposet kovan projektin päälle tekivät kieltämättä palkkioina terää! Kiva kun jaksoitte lähteä Maxin kanssa vielä putsausprosessin päälle maastoilemaan. Teki terää ruunallekin näin kaiken jouluressin keskellä. Max kun on niin tunneherkkä hippiponi joka vaistoaa ympärillä vallitsevan ilmapiirin, heh! Kiitokset panoksestasi hiihtoratsastusvermeiden suhteen! Oikein ihanasta tarinasta saat 9v€ + 3v€
Ellen
|
|
|
Post by Nina on Dec 24, 2015 11:18:08 GMT
22. joulukuuta 2015Hiihtoratsastuspäivä, jeee. Koko poppoo oli tallilla jo hyvissäajoin valmistelemassa lähtöä Pirunpellolle. Iloinen puheensorina täytti tallin kun istuskelimme oleskelutiloissa juoden kahvia jotta jaksaisimme koko päivän. Minä, Oona ja Tanttu vannotettiin Nikkeä ottamaan sitten iisisti tai muuten miehelle kävisi köpelösti, sillä mies oli laitettu Sutinan ratsastajaksi. Mies vain virnuili ja iski silmää meille jokaiselle. - Mä oon sit eka ja näytän teille tytöille mallia, Jere rehvasteli. Pitihän se arvata että tästäkin piti tehdä joku ihmeen show jossa mitataan parhaimmuus, huoh. Pian kello alkoi olla sen verran että oli aika lähteä Pirunpellolle. Paikanpäällä jokainen oli varustautunut kunnon talvivarustein, sillä tänään ei pyllähdyksiltä vältyttäis. Nikke näytti hassulta siron Sutinan selässä ja me tytöt hihiteltiin näylle kippurassa. Kuten Jere oli jo sanonut, hän nousi suksille ensimmäisenä. Kieltämättä poika osasi tuon homman, sillä se pysyi suksilla todella pitkään ennen kuin tuiskahti lumipenkkaan toisessa käännöksessä. Ellen kuvasi jokaisen suorituksen kamerallaan ja onnistui saamaan kaiken videolle. Eepu oli vuorossa seuraavana eikä nainen pysynyt menossa mukana kovinkaan kauan kun menetti tasapainon ja kaatui. Nikke virnisteli tyytyväisenä Sutinan selässä kun oli minun vuoroni ja pelkäsin että poika suunnitteli jotain. Nousin varovaisesti suksille ja otin vetoliinan käteeni ja se oli menoa. Alku sujui hyvin, mutta jo ensimmäisessä käännöksessä suhahdin raketin lailla pää edellä lumikasaan. Voi vihdu että lunta oli joka paikassa. Naureskelin kuitenkin kun kävelin porukan luokse ja ojensin sukset Oonalle. Tyttö oli kieltämättä hyvä sillä tasapaino heitti ensimmäisen ja toisen käännöksen puolessa välissä. Koko porukka hurrasi Oonalle sillä se oli selvinnyt tytöistä pisimmälle. Riellalla ei mennyt niinkään hyvin vaan kesti suksilla vähemmän aikaa kuin Eepukin. Viimeisenä oli Tantun vuoro ja koko tyttöporukka huusi ja hurrasi kun tyttö pääsi jopa pidemälle kuin Oona. Kaikkien harmiksi tyttö kuitenkin tuiskahti takamuksilleen vähän ennen toista käännöstä joten ihan ei päihittänyt Jereä. - Mähän sanoin että oon paras, Jere rehvasteli taas ja kaikki näyttivät pojalle vaan kieltä. Tätä sitten saadaan kuunnella koko joulun ajan, piru vieköön. Jokainen kokeili vielä uudestaan nousta suksille kun kisa oli ratkennut ja loppujen lopuksi tallille taapersi lumiukkoja muistuttava sekalainen seurakunta. Ellen lähti samantien hoitamaan meille lämmintä kaakaota kun me muut mentiin viemään märkiä ja lumisia kamppeita kuivaushuoneeseen. Onneksi olin ottanut vaihtovaatteita mukaan, kuten myös moni muukin, joten reippaasti housut vaihtuivat kuiviin ja takit vaihtui paksuihin villapaitoihin. Kuten kuvitella saattaa, saatiin hätistellä kurkkivia jätkiä pois huoneesta sillä ketään ei kiinnostanut esitellä alusvaatteitaan niille. Vaatteiden vaihdon jälkeen jokainen rentoutui Ellenin tuomien kaakaokupposten ääressä ja kaikki oli yhtä mieltä siitä että tänään pidetään vapaapäivä ponien liikuttamisen suhteen. // extratehtävä taas suoritettu //Heh, Jeren rehvastelut eivät menneet täysillä pieleen. Miekkonen vei kun vei "hiihtoratsastusmestaruuden" ja siitä saamme kuulla varmasti vielä pitkän tovin. Päivä oli joka tapauksessa mitä mukavin ja mikä parasta, olimme sopivasti saaneet luntakin maahan. Helppoa kuin heinänteko ei tuo laji kuitenkaan ollut ja sen saimme kaikki kokea vuoronperään. Mukavasti kuitenkin kaikki pysyivät -kutakuinkin ja jotenkuten- suksilla pystyssä ja jos ei muuta, niin ainakin iloista mieltä ja naurua riitti. Kipein käsin, jaloin ja persauksin sekä väsynein mielin ponien liikutus ei olisi tullut kyseenkään, heh. Ihanan iloisesta ja hyvän mielen saavasta tarinasta saat 11v€ + 3v€.
Ellen
|
|
|
Post by Nina on Dec 26, 2015 12:57:49 GMT
24. joulukuuta 2015Kaikkialla oli ilmassa joulun taikaa ja itsekin leijuin taivaissa kun saavuin tallille. Kaikki oli paikalla ajoissa sillä jokaisella oli omat menonsa vielä tälle päivälle. Itselläni päivä alkoi sopivasti taukotuvassa puuroa syöden ja rupatellen iloisesti muiden kanssa. -Mä aattelin lähtee maastoon, tuleeks joku seuraks? Ihan vaan rauhallinen lenkki, Tanttu kyseli. - Älkää vaan unohtako huomista tonttulakkimaastoa, Ellen muistutteli sen jälkeen. - Ihan niin kuin täällä joku joskus maastoiluun kyllästyisi, naureskelin Ellenin huolestuneelle ilmeelle. - Mä taidan vain käydä taluttelemassa Maxia kun sen jalat taas keränny vähän nestettä, jatkoin ja suuntasin tarhoille päin muiden mukana kuitenkin. Penny parka jäi taas tarhaan yksin hirnumaan kavereidensa perään kun Siru ei ollut tallilla ja vähän suretti poniparan puolesta. Ennen maastoon lähtöä tarkistin vielä ettei poni ontunut ja sitten menoksi. En viitsinyt tänään tehdä kovin pitkää lenkkiä vaan aika nopeasti käännyttiin jo takaisin tallille jossa laitoin taas kylmäyssuojat sen jalkoihin pariksikymmeneksi minuutiksi. Odotusajan istuin ponin vierellä lattialla ja rupattelin Niken kanssa joka oli joutunut jäämään muiden maaston ajaksi hommiin. Hyvähän se oli vain istua ja laiskotella samalla kun Nikke lakaisi käytävää ja siivosi rehukäytävää, tosin kyllähän mä Maxin harjasin siinä nopeasti kun ei se kovin likainen ollutkaan. - Sustahan on tullu kunnon vätys, naureskelin miehelle kun se piti tuhottoman paljon taukoja ja jäi vain hölpöttään jotain ihan omiaan. - No kyllä se apukin kelpaa jos arvon neiti vain jaksaisi nostaa ahterinsa ylös, Nikke heitti takaisin ja näytin kieltä. - Tämä arvon neiti ihan mieluusti vain istuu ja antaa miesten tehdä työt, naljaisin iskien miehelle silmää. - Naiset, mies mutisi ja jatkoi työntekoa. Puheensorina ja läpänheitto ei kuitenkaan lakannut siihen. - Hitto vieköön! Munhan pitää lähtee pikkuhiljaa ajaan jos haluan ehtiä porukoille jouluaterialle, säpsähdin katsoessani kelloa. Suojat oli ollut nuokkuvan ponin jaloissa jo enemmän kuin tarvitsisi joten vein ne takaisin paikalleen ja ponin takaisin tarhaan. Kävin vielä huikkaamassa Ellenille ja Emilille hyvät joulut ja käskin vielä toivotella puolestani muillekin. Nyt oli turhankin kiire jäädä odottelemaan niitä. // tällänen pikatarina vielä joululta //Tämähän oli mukava pikatarina joululta. Varsinkin, kun vielä näin jälkikäteen pääsi fiilistelemään joulutunnelmia. Kyllä harmittaa, että nyt se on ohi ja seuraavan kerran vasta ensi vuonna mutta ei mahda mitään.
Kiva kun jaksoit käydä taluttelemassa Maxia. Ruunan epäonneksi ovat nyt koituneet nestettä keräävät jalat, mutta näillä mennään. Onneksi sinulta löytyy kärsivällisyyttä ja jaksamusta koittaa hoitaa poni kuntoon. Toivotaan, että aurinko paistaa vielä näin "risukasaankin" joku päivä ja Maxilla on vielä mahdollisuutta painella päätä pahkaa laukassa pelloilla. Eiköhän. Oikein kivasta pikkutarinasta saat 8v€.
Ellen
|
|
|
Post by Nina on Dec 29, 2015 12:49:00 GMT
25. joulukuuta 2015Tulin tänään ajoissa tallille ja kuvittelin olevani jopa ainoa, mutta toisin kävi. Taukotuvassa istuskeli jo aikaisin heränneet Tanttu, Oona ja Riella joita moikkasin iloisesti. Myös kahvia keittelevä Ellen oli paikalla. - Nina hei. Maxin jalat on jo vähän paremmat niin voit osallistua sillä tonttulakkimaastoon, Ellen huikkasi minulle. - Jeee, hihkuin onnellisena. - Joudutte jättään laukkaosuudet väliin kylläkin kun liikunnan pitää pysyä hetken kevyenä, nainen jatkoi. - Ei se haittaa kunhan me päästään vaan mukaan, vastasin. - Kiva saada teidätki taas mukaan, muut hihkuivat yhtäaikaa. Paikalle alkoi lompsimaan myös Jere ja muut kumppanit joten kahvien jälkeen päästiin pikkuhiljaa satuloimaan ratsuja. Kaikki painelivat innoissaan hakemaan hoidokkejaan tarhasta ja minä tarkistin ensimmäisenä varmuudenvuoksi Maxin jalat. Ne oli tällä kertaa jopa kuivat eikä nesteitä tuntunut joten uskaltaisin helpostikin lähteä mukaan. Iloinen puheensorina täytti tallin käytävät kun jokainen mietti lähtisikö ilman satulaa vai satulan kanssa. Oona ei uskaltanut olla niin uhkarohkea että jättäisi satulan talliin, mutta minä, Tanttu ja Jere jätettiin ne mielihyvin pois. Harjailin Maxia ripein ottein ja heitin sen selkään ostamani viltin ettei meidän kummankaan peffat jäätyisi rauhallisessa menossamme. Pian kaikki oli valmiita ja ponit talutettiin pihalle. - Mä voin puntata teidät arvon neidit selkään, Nikke ilmoitti tullessaan juuri sopivasti paikalle. - Saat selkäsaunan jos taas viskaat mut Maxin selän yli, varoittelin miestä joka tarttui toiseen jalkaani. Onneksi näin ei käynyt sillä edellinen kerta oli vielä tuoreessa muistissa. Tantulla ei ollutkaan niin hyvä tuuri sillä Poppi väisti juuri sopivasti kun tyttö oli ilmassa ja eiköhän Tanttu ollit päällään lumipenkassa. - Kirottu poni, tyttö manaili ja repi ponia lähemmäksi itseään. Tällä kertaa Nikke oli nopeampi ja tyttö saatiin ponin selkään. Jere ei apua kaivannut sillä se pääsi kipuamaan Kallen selkään ilman apuvoimia, ilmeisesti pojalla oli hieman enemmän voimaa kun jaksoi pompata noin korkealle. Vihdoinkin päästiin liikkeelle Ellen etummaisena Sutinalla. Alkumatka sujui suhteellisen rauhallisena, mitä nyt Muska yritti pitää muita loitollaan itsestään viskomalla takapäätään Poppiakin kohden. Loppujen lopuksi Muska kuitenkin turhautui hitaaseen menoon ja lähti painelemaan pukkilaukkaa eteenpäin. Siitähän se koko ponilauma villiintyi ja jopa Max teki yllättäen sivuloikan innoissaan muiden menosta, minun epäonnekseni sillä olin TAAS päälleni lumipenkassa. Tosin en ollut ainoa sillä nopeasti Tanttu teki minulle seuraa vähän matkan päässä ja kirottiin ponit alimpaan helvettiin. Ilmeisesti Max oli kehittänyt itselleen aikamoisen kasan energiaa kun yhtäkkiä villiintyi noin muiden menosta. Kuin ihmeen kaupalla Oona oli kuitenkin pysynyt ratsunsa selässä. - Mitä ihmettä siellä oikein tapahtuu, Ellen hihkuu edestäpäin ja ehtii nähdä vain vilauksen Popin ja Maxin peffoista jotka painelivat takaisin tallia kohden. - Nina mitä ihmettä sinäki siellä maassa teet, nainen ihmetteli suuresti. Tämä kun oli ensimmäinen kerta kun näin kävi. - Maxilla ilmeisesti kertyny virtaa lomansa aikana. Ei kai se auta ku lähtee jalkapatikassa takaisin tallille, manasin ja lähdin Tanttu perässäni astelemaan Pullista kohden. - Hyppää tänne Kallen selkään, Jere sanoi yhtäkkiä ja ajatus oli houkuttava. Puoli tuntia kestävä kävely ei oikein innostanut talvella. Suostuin siis ehdotukseen ja poika veti minut taakseen istumaan suomenhevosen selkään. Myös Tanttu sai kyydin Fidalla ratsastavalta Riellalta joten paluumatka sujui hieman nopeampaa, mitä nyt tytöt meinasivat olla molemmat taas kentässä kun Fida pomppi ihme loikkia alkuun kun ei ollut tottunut kahteen ratsastajaan selässään. - Pitää vissiin tosissaan alkaa opettaan Kalle ajolle niin saadaan näille epäonnisille neideille varakyyti aina mukaan, Jere virnuili ja mottasin poikaa kylkeen. Max ja Poppi olivat tosiaan paineleet suorinta tietä kotiin sillä molemmat löytyivät omista karsinoistaan varusteet riisuttuina. - Miten ihmeessä te onnistutte tippumaan tollasilta lahnoilta, Nikke ihmetteli kun näki minut ja Tantun toisten hevosten selässä. - Syytä vaan omaa hevostas, vastasin ja painelin sitten suorinta tietä tarkistamaan Maxin jalat. Nesteitä ei tuntunut mutta varmuuden vuoksi kylmäsin jalat huolella ja harjailin hieman hikisen ponin vielä kertaalleen. Kun kaikki ponit oli taas takaisin tarhoissaan, istahdettiin koko porukalla juomaan lämpimät kaakaot taukotuvassa. Minä ja Tanttu ainakin oltiin niiden tarpeessa sillä märät vaatteet aiheuttivat pienen vilun. // taas extratehtävää jälkikäteen ja lisää tulossa //Hieno homma kyllä, että Maxin jalat alkavat olemaan paranemaan päin. Linimentti + kylmäys aina ratsastuksen jälkeen on selvästikin tuottanut tulosta. Jatketaan ihmeessä näillä, kunnes toisin todistetaan. Taisin sinulle jo kerran aiemmin sanoa, että tallituvan perältä löytyy iso pakastin, josta löytyy kylmäyssuojia. Niitä voi ja kannattaa käyttää jatkossakin. Ei väliä mitkä otat, kaikki ovat Pulliksen omia.
Maastoreissu sujui tuttuun tapaan vauhdikkaasti. Onneksi maassa oli sen verran lunta ja sitä myötä pehmeää, ettei alastulo sattunut pahemmin. Muskalla on selvästi energiaa niin paljon, että se jakautuu tasapuolisesti myös meidän "lahnoihin", haha! Hauskaa kuitenkin oli ja onneksi poppoota oli kertynyt sen verta mukaan, ettei tarvinnut puolentunnin matkaa ihan jalkasin suorittaa. Poppi ja Maxkin olivat tallilla jo vastassa ja Nikke tietenkin kettuilemassa mukana, haha. Taas kerran ihana tarina. Nämä sinut kertomukset ovat ihan huippuja, aina saa lukea hymy huulilla!
Palkinnoksi 12v€ + 3v€.
Ellen
|
|